huomaan muuttuneeni ilkeäksi
En varsinaisesti toivo kenellekään pahaa, mutta huomaan tulevani iloiseksi muiden vastoinkäymisistä.Siis sellaisista pienistä jokapaiväisistä asioista.Siitä kun jonkun lapsi käyttäytyy huonosti, jollakulla on kotona sotkuista, joku myöhästyy tai sairastuu. Tunnen vahingoniloa kun minua loukanneet ihmiset kärsivät . En ole mielestäni aina ollut tällainen, olenkohan muuttumassa narsistiksi tai jotain?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:00"]
Ai siis naiset reagoivat muuttumalla nagatiivisiksi kun ero lähestyy? Mutta miehet eivät? Miehetkö ne loistavat pelkkää onnea ja harmoniaa kun omaisuus jaetaan, lapsista taistellaan ja ne omat unelmat ovat hajonneet? En ole itse havainnut miehissä tällaista henkistä ylemmyyttä, vaan pelkkää inhimillistä pettymystä, surua, vihaa ja kriisin läpikäymistä. Eroamassa oleva mies ei ole yhtään sen helpompaa seuraa kuin eroamassa oleva nainen. Eikä tarvitsekaan olla.
[/quote]
Mies kostaa sen naiselleen tyyliin facebook juttu oliko se joku sarah? siis tämähuostaanottotapaus joka nyt pyörii palstalla.
Nainen toiselle naiselle.
Näin se menee jo koulussa. Pojat kiusaavat ja häiriköivät ja ovat pirullisia tytöille, tytötkin kiusaavat toisiaan.
Olen samaa mieltä niiden ylläolevien kommentaattoreiden kanssa, joiden mukaan kyseesssä on täysin normaali ja yleisinhimillinen tunne, jonka sisältö on lähinnä lohtu siitä että ei se oma epätäydellisyys nyt niin kauheaa ole kun toisetkin näkyvät olevan epätäydellisiä. Tämähän ei ole sama asia kuin suoranainen vahingonilo, saati sitten pahan toivominen toisille (jotka nekään eivät muuten vielä ole merkki mistään persoonallisuushäiriöstä).
Ja tosiaan tämän asian tiedostaminen ja siitä kirjoittaminen osoittaa ap:lla tiettyä (normaalia) emotionaalista liikkumavaraa. Epäterveempiä ovat ne, jotka julistavat suureen ääneen toivovansa muille kaikissa tilanteissa pelkkää hyvää, ja säntäävät sitten tekemään muille lisää pahaa pysähtymättä ikinä kohtaamaan totuutta itsestään.