Miten paljon autatte lapsianne kokeisiinluvussa? Miten?
Kommentit (14)
En auta. Lapsi lukee samana päivänä käydyt asiat uudelleen illalla niinä päivinä kuin ehtii. Sitten kertailee vielä kokeita edellisenä päivänä. 9-10 on tullut. Mulla on fiksu, ahkera ja lahjakas lapsi.
Mä en ymmärrä miksi pitäisi auttaa. Meillä on perheessä aina korostettu koulutuksen ja sivistyksen merkitystä. Ollaan huolehdittu, että lapsi tekee läksyt huolellisesti. Arvosanoissa on ollut aina pieni rahallinen porkkana motivoimassa. Ollaan kehuttu ja oltu ylpeitä jokaisesta hienosta saavutuksesta koulussa. Mutta sen opiskelun lapsi on aina tehnyt itse. Välillä on pitänyt muistuttaa siitä, jos kaverit tai harrastukset olisi kiinnostanut enemmän. Mutta opiskelu itsessään on lapsen omalla vastuulla.
Kyllä tekee lapselle huonon palveluksen opettamalla jotta apua saa eli sitähän se odottaa sitten yliopistossakin. .
Tietysti jos lapsrlla haasteita, niin silloin voi auttaa, mutta jo opettajankin mielipide on ettei vanhemmat tarvi uudelleen koulua käydä
Eiköhän se ole niin, että erityislapsia autetaan kokeisiinluvussa ja tavalliset hoitavat itse. Peruskoulu on tavalliselle lapselle kuitenkin helppo.
Minä olen auttanut peruskoulussa nimenomaan kokeisiin lukemisessa. Opettanut kokeisiin lukemisen tekniikkaa, muistikikkoja, kuulustellut sanoja jne.
Hyvin ne on itsenäistyneet, kaikki ulkomailla opiskelemassa tällä hetkellä.
Lapsi lukee kokeisiin itse. Viimeisenä iltana ennen koetta. Tekee läksyt ja on tunnilla hereillä. Tuolla tyylillä ka. 9,8. Peruskoulu opettaa helposti oppivat lapset laiskoiksi.
Autan kyselemällä koealuetta ja jos näyttää, ettei osaa ollenkaan, patistan lukemaan lisää. Usein kyseleminen on enemnän keskustelevaa kuin tenttaavaa, eli lapsen vastauksen jälkeen on voitu keskustella asiasta laajemmin, jotta oppisi ymmärtämään myös kokonaisuuksia ja asioiden yhteyksiä.
Alakoulussa enemmän, yläkoulussa vähemmän ja nyt lukiossa ei ole tarvinnut puuttua ollenkaan.
Autan tarvittaessa hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia historiassa/yhteiskuntaopissa, kielissä kuulustelen sanat.
Ja kokeisiin lukemisessa yläkoulussa olen kyllä neuvonut, miten lukemiset kannattaa aikatauluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miksi pitäisi auttaa. Meillä on perheessä aina korostettu koulutuksen ja sivistyksen merkitystä. Ollaan huolehdittu, että lapsi tekee läksyt huolellisesti. Arvosanoissa on ollut aina pieni rahallinen porkkana motivoimassa. Ollaan kehuttu ja oltu ylpeitä jokaisesta hienosta saavutuksesta koulussa. Mutta sen opiskelun lapsi on aina tehnyt itse. Välillä on pitänyt muistuttaa siitä, jos kaverit tai harrastukset olisi kiinnostanut enemmän. Mutta opiskelu itsessään on lapsen omalla vastuulla.
Minäpä kerron! Meillä on lapsi, jolla epäillään ADD:tä. Hänelle alkuun pääseminen ja pitkäjänteinen työskentely on todella vaikeaa. Esim. joskus, kun pitää aloittaa joku isompi koulutehtävä, lapsi saattaa saada raivo- tai itkukohtauksen, koska se tuntuu vain niin ylitsepääsemättömältä. Esim. kerran, kun tuli englannin kertauslappu, pyysin lasta lukemaan sen minulle ääneen, niin hän tietää, mitä kaikkea kokeeseen vaaditaan. Lapsi sai tästä raivarin. Koko asia tuntui aivan ylitsepääsemättömältä.
Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä? Jättää lapsi oman onnensa nojaan ja antaa alisuoriutua, vai auttaa häntä opiskelussa, jolloin hän saa ysejä ja kymppejä?
Esikoistani en auttanut ikinä, kaikki oli hänelle aika helppoa. Kuopukselle kielet ovat tosi vaikeita. Nyt kun on yläkoulussa lähinnä muistutan hyvissä ajoin lukemisesta ja toitotan kyllästymiseen asti, että kannattaa lukea vaikka viiden minuutin pätkiä eikä kaikkea kerralla. Vielä joskus vuosi sitten tein hänen kanssaan ihan kielten läksyjäkin. Poika ei välttämättä tajunnut juuri sanaakaan koko tekstistä ja sen pohjalta olisi pitänyt tehdä tehtäviä. Luin virkkeen ääneen, poika toisti perässä ja sitten sanoin sen suomeksi. Sitten aukesivat ne tehtävätkin. Onneksi nyt yläkoulussa taitaa olla ehkä paremmat opettajatkin. Tilanteen mukaan siis mennään.
Toinen lapsi tykkäsi, että kyselen koealueet läpi. Varsinkin lukiolaisen kanssa se oli työlästä, sillä siinä piti itse lukea ja omaksua koealue. Lapsi kyllä sitten pärjäsikin hyvin koulussa. Toinen tykkäsi opiskella itsekseen.
Meta-autan.
Seuraan, että on tajunnut mistä kyse.
Katson, että löytää itselleen sopivat opiskelutekniikat.
Kerron, mitä merkitystä asialla on elämän kannalta. Mitkä ovet avautuu ja mitkä sulkeutuu mistäkin tulevaisuudessa, esimerkiksi yläasteella mitä eri keskiarvot tarkoittavat jatko-opintovalintojen suhteen. Millä keskiarvolla on valinnanvaraa, millä keskiarvolla esim pääsee ehkä yhteen lähialueen lukioon ja sitäkin pitää jännittää. On tullut tuntuma, että lapsi motivoituu rahasta paljon enemmän kuin itse ammatinvalinnallisesti aikoinaan motivoiduin, joten tuon sitäkin puolta esiin. Tarvittaessa tilanteen mukaan myös etsin tietoa eri ammateista ja pohditaan, mitä hyviä ja huonoja puolia missäkin voisi olla lapsen mahdollisena ammattina. Tämä peilaten lapsen vahvuuksiin, mitkä kouluaineiden kokeet sujuvat helposti, ja toisaalta jos jotkut asiat tuntuvat selkeästi haasteellisilta, minkäverran sen tyyppisiä elementtejä voisi sisältyä mihinkin työtehtäviin. Useimmat ihmiset hakeutuvat aloille joissa kokevat olevansa vähintään kohtuullisen hyviä ja hakevat lisähaasteita siinä että kehittyvät kyseisessä aihepiirissä vielä paremmiksi, tai sen erikoisosa-alueessa erityisosaajiksi. Yrittäjäksi tähdätessä on alan intohimon ja yrittäjäasenteen lisäksi liiketalousmatematiikka, johtajuus- ja vuorovaikutustaidot erityisasemassa.
Elämän kannalta kannattaa treenata aivoja vaikka jollain opiskeltavalla asialla ei tuntuisi olevan mitään muuta merkitystä, aivot vahvistuvat treenistä kuten lihaksetkin.
Ajattelen, että on tervettä nauttia kättensä/aivojensa työn jäljestä, ja jotta elämä ei olisi suorittamiselta tuntuvaa suorittamista, niin tavalla tai toisella mahdollistaa elämässä sen että pääsee toteuttamaan itseään. Mikä sopiva kombinaatio se kenellekin on työn ja vapaa-ajan yhdistelmässä.
Haluan voimaannuttaa lasta, että haasteiden edessä löytää tavan pilkkoa ne palasiksi, jotta selvittää kyllä, palanen kerrallaan, ja katsoa muistaa pidemmälle! Nuoruudessa on jossain määrin mahdollista vaikuttaa siihen minkä haasteiden parissa loppuelämänsä viettää.
luin aloituksen, että miten autatte lapsiamme kokaiinisumussa
Paljon.
Ja kokeisiin pyritään valmistautumaan hyvissä ajoin. Aina vähintään edellisenä viikonloppuna käydään koealue läpi.
Nyt on yläkoulun koeviikot ja näihin on lukenut jo kaksi viikkoa sitten.
Opetus on ollut todella hataraa tänä syksynä.