Lue keskustelun säännöt.
Mulla on kaksi "toista miestä". Ovat varattuja, kuten minäkin. Kysyttävää?
14.04.2014 |
En kestä tasapaksua arkea, mutta nyt ei tosiaan tarvikaan. En ole ylpeä itsestäni ja koen syyllisyyttä ja pelkään koko ajan jääväni kiinni, mutta en voi itselleni mitään. Tai jos pidänkin itseni kurissa, on elämäni kestämättömän harmaata ja tylsää, sellaista en vaan jaksa, enkä jaksa enää tapella mielihalujani vastaan. Arjen, huushollaamisen, velvollisuuksien ja raskaan työn vastapainoksi kaipaan tällaisia "rankkoja huveja". Muita paheita minulla ei sentään juuri ole, en juo, en polta, en käy baareissa, pidän kodin siistinä, elän terveellisesti, annan aikaa lapsille, en edes kiroile jne. Ulospäin kukaan ei varmaan arvaisi, mitä luurankoja tällä kunnollisella perheenäidillä kaapissaan onkaan. Enkä sano tätä ylpeydellä.
Kommentit (14)
Miten sulla riittää aika noille kaikille miehille ja vielä lapsille, kotitöille, töille jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haalitte liikaa miehiä? joutkut jäävät ilman, kuten tuo 28v nainen joka ei ole löytänyt omaansa....ja eikä taida löytääkään tällä maailman menolla!!!
Minä rakastan lastani ylikaiken. Hän ei jää missään vaiheessa vähemmälle. Vaikka minulla ei olisi näitä toisia miehiä, niin omaa aikaa ottaisin saman verran itselleni, kuin nyt. enää näitä miehiä edes joka kuukausi. -11-
Olen tullut siihen tulokseen itsekin, että tarttisin kolme miestä. Yhden kotiin, yhden kiinnostaviin henkisiin keskusteluihin ja itsekasvuun ja kolmannen taivaalliseen seksiin. Ihanne toki olisi, jos ne olisivat samassa miehessä, mutta...
Ei kysyttävää.
Tietävätkö miehet toisistaan? Mitä tykkäisit jos miehelläsi olisi vastaava viritys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulet varmasti olevasi jotenkin erityinen. No et ole.
Olet tavallinen, tyhmänpuoleinen hyäksikäytettävä nainen, joka luulee olevansa tilanteen tasalla, mutta tosiasiassa olet miesten manipuloima epävarma patja.
A) hanki itsearvostus ja itsetuntemusta
B) tee jatkossa sellaisia elämänvalintoja, jotka tekevät sinut onnelliseksi.
Kunnioittaisitko itseäsi, jos rakastaisit omaa puolisoasi niin paljon, että väliin ei mahdu eikä tahdo ketään muuta?
Kaikki eivät siihen todellakaan kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole löytänyt tosirakkautta. Onko vika siinä, että sinua ei rakasteta vai siinä, ettet itse kykene rakastamaan?
Miten sitruunan saa kuorittua paloiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ihan samanlainen :( mistähän tää johtuu? En vaan KESTÄ tasapaksua tylsää arkea, oli miestä tai ei... Salasuhteeseen en kyllä oo ryhtyny. Muista, että vaikka sulla on kivaa, satutat jatkuvasti muita teoillasi... Haluatko oikeasti olla kaksinaamainen? Ehdota miehellesi vapaampaa suhdetta? Kai nyt hänellekin sallit samat edut?
Mitähän lapsesi sanoisivat? Tuollaisen naisen mallinko haluaisit heille antaa? Älä sitten ainakaan heiltäkään vaadi rehellisyyttä!
Toinen mies on juurikin todella hyvä keskustelija, fiksu tyyppi. Toisen kanssa taas keskityn pelkästään tekemään vain kaikenlaista "villiä".
Miehet eivät tiedä toisistaan, ja yritän pitää huolen etteivät saakaan tietää.
Jaa mitä tykkäisin, jos miehellä olisi vastaava viritys.. en tiedä, mitä tositilanteessa tykkäisin, mutta nyt ajattelen niin että ei haittaisi, jos hänelläkin olisi joku toinen/toisia. Lieventäisi ainakin omaa syyllisyyttä, jos ei muuta.
Joku sanoi että minua käytetään hyväksi, en tiedä sitten, ehkä, mutta kai mäkin käytän niitä muita miehiä hyväkseni? Minä hain aktiivisesti nämä toiset miehet käsiini, enkä odota saavani heistä mitään muuta kuin silloin tällöin hetkellistä seuraa, hellyyttä ja seksiä, ja jännitystä elämääni.
En tiedä, enkö sitten osaa rakastaa. Mielestäni rakastan paljonkin, myös omaa miestäni, hän on ihana ja rakastan seksiä hänenkin kanssaan, mutta jotenkin tarvitsen vaan enemmän. Kai minussa jotain vikaa on, tietenkin, ei kai tämä ihan täyspäisten hommaa ole? Tai ei ainakaan yleisesti hyväksyttyä, senhän toki tiedän.
Sitruunan paloitteluun en osaa antaa vinkkejä, sori :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla aikalailla sama tilanne. Ulos päin olen rakastava ja ihana. Rakastan myös omasta mielestäni miestäni ja näytän sen sille arjessa. Ehkä olen narsisti tai tunnevammainen? Haluan kostaa miehelleni sen, että hän petti minua kun olin raskaana? Luulisi, ettö ei se voi olla syy siihen koska siitö on jo aikaa 6vuotta?! Joku tässä on. Eroakin olen ehdottanut miehelle. Ei missään tapauksessa halua erota, kun menee hyvin. Enkä viitsi kuitenkaan rikkoa häntä kertomalla totuutta. Kiinni tuskin jään, koska kaikki on suunniteltu niin hyvin. Sairasta. Tiedän sen.
Tunne-elämältänne tärvääntyneitä, persoonallisuushäiriöisiä, inhottavia naisia. Toivottavasti lapset imevät isältään vaikutteet inhimillisyydestä. Äidiltä kun ei aitoa rakkautta saa, niin ei sitä opi antamaankaany