parisuhdeneuvoja? kiltit kertokaaa mielipiteenne

Ja tarina menee näin. Avioliittomme on ollut jo kaksi vuotta eron partaalla (syinä miehen jatkuva uskottomuus, alkoholismi, masennus ja minun saamattomuuteni asian suhteen).



Keväällä tapasin entisen tuttavani, jonka kanssa on ollut jotain säpinää 10v sitten, mutta ei sen isompaa, kun silloin jo seurustelin tulevan mieheni kanssa. Nyt asia iski kuin sata volttia ja sain voimia repäistä itseni irti paskasta suhteesta. Tajusin, että elämän pitää olla elämisen arvoista. Mutta eihan se tietysti helposti, eikä nopeasti käy.



Aloitimme ystäväni kanssa kiivan viestittelyn ja kerran tapasimme. Tapaaminen tapahtui vasta sen jälkeen, kun olin jättänyt mieheni. Noh, mies olikin kaikesta eri mieltä ja uhkasipa tietysti tappaa itsensä eron tullessa, ja lupasi taivaat ja maat jos vain vielä lupaisin yrittää... ja mina nöyrryin lastenkin takia, idiootti olin. EIhän siitä mitään tullut, muuta, kun että sain suututettua tämän vanhan ystäväni, josta todella välitän =(.



Nyt on mieheni muuttanut sitten pois. Ja minä vaan pähkäilen, että kehtaanko ottaa tähän ystävääni (josta pidän paljon ihan ystävänäkin) yhteyttä? Vai odotanko puoli vuotta ja otan vasta sitten? Vai munasinko koko jutun kiirehtimällä?