Millainen on tuntemasi Pasi?
Oma tuttuni on treenattu, luonteeltaan nopeasti innostuva ja nopeasti sammuva ja puhuu vahvaa savonmurretta.
Kommentit (57)
Armeijassa Parolassa tutustui Pasiin. Antoi tasaista kyytiä.
Sisään mahtui useampikin kerrallaa.
Kyseessähän oli panssaroitu kulkuneuvo.
Tehokas nörtti-inssi. Kiva tyyppi, hillitön huumorintaju. Silmälasit menneet pois muodista aikaa sitten, eikä näköjään tarvitse egonjatketta autostakaan.
Pasi on korvaamaton työkaveri. Tällaisia tyyppejä lisää.
Autokoulunopettajani, vuosia sitten. Oli tosi mukava.
Pullea, hieman alkoholisoitunut, firmansa myynyt varhaiseläkeläinen
Pasi on pitkä ja laihanpuoleinen, tummatukkainen fysiikan ja kemian opettaja.
Pasi on mun vanha mielikuvituskaveri. Oikeastaan Pasi oli jo veljen mielikuvituskaveri inttiaikanaan, mutta sitten Pasi alkoi ilmestyä mullekin. Pasi on kiva jätkä ja verraton tarinankertoja. Nyt Pasi on ollut jo pitkään poissa, varmaan jossain naapurigalaksissa, mutta toivon pystyväni juttelemaan Pasin kanssa vielä tulevaisuudessakin ennen muuttumistani takaisin tähtitomuksi.
Jokainen ansaitsee oman Pasin.
Kuikkaa en ota kyytiin, aina pitää pysähdellä.
Ainoa tuntemani Pasi on rento, aikaansaava työkaveri, ei nipota tyhjästä. Huumorintajuakin löytyy, hyvä tilannekomiikan taju.
Epäluotettava.
Käyttäytyy miesmäisesti, muttei ole mies.
Pasi eli panssari sisu, Nelivetoinen bensarohmu, jossa kyllä vääntöä riittää.
Syrjäytynyt pikkurikollinen. Mahfollisesti jo kuollut.
Tunnen kaksi. Toinen on professorimainen, todellinen kävelevä tietosanakirja ja hyvä keskustelija.
Toinen taas kuvittelee olevansa naistenmies, lapsia useammalle naiselle, puhui ainakin ensimmäisestä vaimostaan todella rumasti ja kehuu saavutuksiaan.
Asuu Helsingissä, on kaksikielinen mutta ei ole aito stadilainen. Karismaattinen, alkoholiin menevä, intohimoisesti työelämässä mukana oleva, kivan kookas 🍆, hyvä panemaan.
Pelaa pesäpalloa, tai pelas ainakin joskus junnuna. Nykyisin kait kunnan laiska duunari, ja luultavimmin jotain hevostallia pitää Muhoksella. Kova valehtelemaan oli jo pienenä, varmaan sama virsi edelleen.
Epätoivoinen, oksettava. Käytiin pari kertaa treffeillä. Kiinnostus minun puolelta loppui siihen, kun toisten treffien jälkeen hän olisi halunnut panna, minä en, joten hän jäi vonkaamaan: "Ei sun tarvii tehä mitään, mä voin vaikka vaan nuolla sua" ja kun en halunnut, alkoi kertoilla yläasteelaisista tytöistä että kuinka ihanaa on, kun tytöt haluavat häntä halailla eikä kukaan epäile mitään, kuka nyt opettajaa epäilisi. Olin itsekin tuolloin nuori, enkä tiennyt missä hän oli töissä, olisi kyllä pitänyt tuoda ilmi omia epäilyksiä koululle.
Kun annoin pakit, hän haukkui minut somessa.
Tylsä virkamiesinsinööri.