Elokuiset 07 vauvasta taaperoksi

Juuri mitään asiaa ei ole, kunhan vain nostan pinoa.



Onneksi Emmakin löysit pinon. Toivottavasti kaikki muutkin ovat tämän löytäneet.



Oletteko muuten ikinä ajatelleet, minkälaisia ihmisiä nimimerkkien takaa löytyy? Olen nimittäin miettinyt useaan otteeseen, että olisi ihan hauska tavata teitä muitakin.. Nanin kanssahan ollaan tavattukin jo useasti, viimeeksi eilen. :) Kiitos eilisestä!



Olin tänään asioilla lasten kanssa.. Siis vain pesukonetta katsomassa, mutta huh.. Tuo pikkumies haluaa kaahottaa ympäriinsä koko ajan ja isosiskokin säätää joko pikkuveikan perään tai muuten vain, joten oli pakko ottaa nippu esitteita mukaan ja jatkaa tutustumista kotona. Alkaa taas näköjään sellainen vaihe, että äidiltä tippuu hiki otsalta seuraavan vuoden aikana kaupungilla sekä leikkikentällä.



Nyt pitää tarkistaa joko piltit nukkuvat, että voin kaivaa jääteöä esiin.. :)



Västis ja lapset

nyt on meilläkin 1-vuotispirskeet vietetty, ja hyvin meni, vaikka pienimuotinen katastrofi meitisä vartoilikin samaisena päivänä...

Olin onnekseni ehtinyt leipaista kaikki kakut miltei 30 hengelle edellisenä päivänä. Keskiviikoksi ennen juhlia jäivät vain siivous, kattaus ja kakun koristeleminen. A vot! Hurjan hiensoti meni siihen asti, kunnes ryhdyin koristelupuuhiin. Olin ONNETON väsännyt kaksinnkertaisen annoksen mansikkatorttuvärkkiä ja tarkkaan vielä ainekset valikoinut, jotta allerginenkin juhlavieras sitä pysyti maistelemaan. JA mitä pentelettä sitten tapahtuikaan: Juuri, kun olin vaivalla latonut mooooonta kerrosta ohuita kakkulevyjä ja täyteaineiksia julemtuksi keoksi ja sain vielä päällisetkin aseteltua, alkoi kakku repeillä ja valua itsepintaisesti toiselta puolelta viehkosti lautasen yli kerniliinalle. Tujotin näkyä ihmeissäni, ei ollut koskaan ennen moista tälle leipojalle sattunut. Kello oli siinä 14 ja klo 17 oli saapuva 30 hengen remujoukko kakkua nauttimaan! Voi vittu. Yritin rauhoittaa itseni, rauhoittaa vieressä mansikanpaloja kärttävän juhlakalunkin ja kehitellä erinäisiä keinoja pelastaa torttu. Vaan paskat, se repeili oikein piruuttaan yhä lisää ja lässähti ätysin pöydälle. EI kun katastrofipuhelu äitimuorille, joka tarjoutui ostamaan valmiskakun, josta minä kiljuen kieltäydyin, allergista juhlavierasta kun ajattelin. Äiti pani polkien lähiputiikkiin uusia kakuntäytteitä ostamaan, sisko toi uutta irtopohjavuokaa, kun omani oli hyytelökakun alla jumissa, ja meitsi ryhtyi kuumeisena ja lapsille ärjyen vatkaamaan uutta 30 hengen kakkupohjaa... Onneksi sisko poimi eloisan trioni yläkertaan aj saatoin näin touhuta kuin parahinkin ikiliikkuja kilpaa kellon kanssa. Ja katso: Kun klo löi viisi, oli kaikki miltei valmista, parit lautaset vain kattauksesta uupuivat! Tällä kertaa tein kiltisti kaksi erillistä torttua, jotak pysyivät koossa. ELi opetus, hyvät naiset: Se Mummo-Ankan Aku Ankan veljenpojille tarjoama huiman korkea mansikkatorttu on täyttä illuusiota, ei ole olemassa oikeassa elämässä! Tai sitten siinä on semmottiset lisäainetujaukset, ettei tavallinen pulliainen moista pysty einestämään!



Ja voi vitsi, kun on ihanaa olla väliin töissäkin!!! Meikälle on suotu kyllä niin ihanat työkaverit, huikeat oppilaat ja hauskat aineet: opetan suomea kansaiväliselle luokalle ja ranskaa kongolaisille! Aivan uskomattoman mahtavaa. Tunteja ei ole kuin neljä viikossa, joten ei tule toivon mukaan kauheaa stressiä valmisteluistakaan tämän muun hässäkän ohessa. Vaan sen jo huomaa, että paljon vähemmän ehdin koneella surffailla näillä sivuilla saati kirjoittaa sitä yritelmääni, jossa on jo varsin lupaavasti sivuja.

Nonni, katujyrä herätti Samulin TIETYSTI. Pakko poistua. Tässä tämä oma aika hulahtikin.



Leppoisaa viikonloppua teille!



Vitanova ja Samuli 1 v.

Kannattaisi ehkä tämän muorin lukea tuotoksensa vielä ennen lähettämistä. SOrry, koettakaa saada selvää, vaikka kirjaimet sekaisin ovatkin. Nopeasti kun naputtelen, käy aina näin!



Vitanova

Vitanovan kakkujutut kuulostivat kovin tutuilta. Ennen täytekakku oli bravuurini, mutta mitä ihmettä viime aikoina onkaan tapahtunut, kun pohjat tuppaavat mennä piloille. Viime viikolla siis leivoin pari pohjaa, kumpaakaan en ollut tyytyväinen, menivät kompostiin ja noudin kaupasta valmiit pohjat lopulta.. Täytteet tosin onnistuvat vieläkin, mutta.. Isosiskon barbikakku keväällä onnistui lopulta, mutta saas nähdä viitsinkö enää moista vaivaa nähdä, ilman sopivaa muottia..



Huomenna tulevat appivanhemmat meille kylään. Ja lapsenvahdiksi. Menemme häihin ilman lapsia tuohon aika lähelle. Pitkästä aikaa ihan kahdestaan "juhlimaan". Itse ainakin kotiudun aikaisin, olen ollut tosi väsynyt, kun olen erehtynyt valvomaan. Nyt univelkaa sitten riittääkin.. Vähän jännittää, miten isovanhemmat saavat nämä piltit nukkumaan, kun yrittävät niin herkästi vain riehuttaa toisiaan iltaisin. Ensi viikolla mies onkin 4 yötä työmatkalla. Ja eka työmatka yli vuoteen. Vähän mietityttää, että miten saan nuo illat juuri sujumaan niin monena iltana. Muuten varmaan tekee ihan hyvää olla vähän aikaa erossa. On ollut taas välillä ihan turhaa nalkutusta, myös miehen suusta kuultuna. En jaksaisi moista kuunnella. Itsekin siihen sorrun, kun alkaa toisen tavat tympiä.



Työasiat ovat itselläkin mielessä, kun työpaikkahakemusta olen nyt rustannut. En ole ihan varma, haluaisinko vielä vuoden vaihteessa töihin, mutta talous ei kyllä kestä kauan tätä välivaihettakaan. Minun iltatyöni ovat niin vähäisiä, että eivät päivätyötä korvaa. Ja mies ei ole innoissaan ajatuksessa, että olisin useita iltoja viikossa töissä, jolloin taas alkaisi päästä palkoille.. Välillä kyllä haluaisin myydä koko talon ja muuttaa kerrostaloon, kun pihallekaan ei ehdi ikinä tehdä yhtään mitään. Ja toisaalta en myös oikein pidä pihatöistä.. Lumia on ihan ok luoda talvella. Kesällä taas.. Eipä paljon innosta tehdä mitään, kun hetkessä kaikki on taas ihan samalla tavalla.



Västis ja lapset 1v ja 5v

Ainakin Vitanovan Samuli ja varmasti muutekin ovat taas tämän rajan ylittäneet. Onnea siis paljon!!



V

västis on menossa häihin..niin mekin tänään mutta tuli suunnitelman muutos.

lasten piti mennä koko viikonlopuksi hoitoon,mutta pikkumies tuli sitten kamalaan nuhaan to-pe yönä (juuri meidän tuuria)ja on niin limainen ja pikkureppana,etten ikikuunaan päivänä häntä kellekään kipeänä yöksi hoitoon laita.

on tässä hyviäkin puoli.kutsu tuli koko perheelle,mutta kuitenkin ajattelimme mennä miehen kanssa kahden oikein juhlimaan,mutta nyt sitten otamme tuon 5v esikon mukaan,mikä minusta on mukavaa,hänelle eka kerta yhdessä ilman pikkumiestä,ja ymmärtäähän hän jo juhlien päälle =)

äitini sitten hoitaa kipeätä, varmaan tutin ja rätin kanssa istuvat tuon 6t sohvalla :-/

ei vaineskaan,ihan hyvin on päikyt kuitenkin maistunu,muuten on aika reppana.

miten ne muuttuukaan niin pieniksi ja rikkimeneviksi kun ovat kipeltä. raskasta on toista hoitaa,kun kaikki vingututtaa,mutte yleensä nämä taudit tuppaa menemään suht nopeata pois.



mies vei mut viikko sitten yllätys laivaristeilylle,joten ollaan me kahden keskistä aikaakin saatu =) se tuli kyllä tarpeeseen.joten ei niin väliäkään nyt päästä juhlimaan.eikä oo huomenna krapula =) eikä järkky juhlintaväsymys.



ja västis se oli työhönlähtöä miettinyt.niinpä,mikäs se täällä kotona "ollessa" olis,mutta pakko mikä pakko yhdelle jos toiselle.itse olen myös sen verran onnellisessa asemassa että ihan ilman kamalaa kitkutusta tunnutaan miehen palkalla pärjäävän,ja kun pikkumies vuoden kuluttua on 2v niin koittaa mun töihin menon aika.paikka avoin.sillä aion irtisanoutua edellisestä paikasta.

mulla oli todella iltapainotteinen työ,ei sovi kiitos meikäläiselle.



jahas...nyt kipeä heräsi yöuniltaan..onneksi nukkui hyvin,tosin tutti suussa kokoy yön.se on nyt iso lohtu tähän tautiin.tuttia tuttia tuttia tuttia.muuten se onkin ollut aika vähällä hätätilanteissa,ja aamuyöntunteina vaan nukkuessa.



neitiniiskunen

Taas olen pikaisesti vaan käymässä, on sen verran kärtty poika että eipä tässä kauaa ehi kirjoittelemaan....



Siis huoh tuota poikaa...en tiiä mikä on vai onko tän iän tuomaa ihanuutta :/ on sen verran tempperamenttinen pikkumies että oksat pois!! Jos ei jotain saa niin voih sentään mikä HUUTO! ja sitte ku luullaan olevansa isompi ku onkaan ja tekevälle tietty sattuu niin taas HUUTO! ja nää ei siis ole mitään vauvan itkuja tai poruja vaan ihan järkyttävät huudot! Ja muutenki koko ajan ollaan nyt lahkeessa roikkumassa/syliin kapuamassa, tuntuu että kaiken tekee taapero sylissä...mitään ei voi tehdä ettei toinen ole "auttamassa", onhan se tietty hellyyttävääki mutta ei sitä taho jaksaa kymmenettä kertaa ottaa toista pois astianpesukoneesta....ja tuo ku ei saa tosiaan tehä mitä haluaa niin sana EI muka on vielä tuntematon...mulla on ihan hyvän kokonen keittiö mutta siinä on kuiteski surkeesti kaappeja ja nuo leipomustarvikkeet kuten jauhot ovat alakaapissa jonka pikkumies on nyt hokannut....ja sittehän tämä EI menee ku kuuroille korville ja ei se yks kakskytkertaa riitä minkä verran häntä sieltä yhellä kertaa saa olla nostamassa....kyllä noita "äitin" kapustoja ja vispilöitä löytyy pitkin huushollia harva se hetki....siiis HUOH!



Mutta muuten on kyllä maailman ihanin taapero ja ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, en muista että kumpikaan isoimmista veljeksistä ois noin taaperoita olleet... ;)



Nimimerkkien taustoja ku Västis ihmetteli....(samaa olen minäki miettiny joskus)..mutta kukaan ei näyttäny uskaltavan aloittaa....no jospa minäki....hih...tää nyt on ihan vuosien takaa tää mun nimimerkki eli tätä olen käyttäny rakkaasta miehestäni hellyyttelynimenä silloin kauan sitte seurusteluaikana jo ja myönnän että joskus tulee vieläki sitä käytettyä....(Västis varmaan arvaaki mistä tuo nimi tulee)



Västis: anteeksi tuhannesti, olen niiiiin saamaton! Ne sun oliivit on vielä tuolla jääkaapissa...:( milloinhan saisin aikaseksi tuoda ne sulle....?



Kakuista: monenlaista on kyllä tullu rustattua, aikoinaan määki käytin paljon aikaa tehden mitä erilaisempia täyttäreitä, mutta lopulta olen päätynyt tekemään aina saman kaavan mukaan ku ne ovat varma menemään...eli tavis mansikka-kerma-täytteinen kakku kermavaahtokuorrutteella jonka päälle sitte laitan mitä millonki...nyt jäi siis tuon munadieetin vuoksi itellä kakut syömättä...



pakko mennä ei tuota huutoa enää jaksa....



nani ja huutoheikki Jooel

Vitsit, mikä sää.. Saisi jo tuo kosteus vähän tauota.



Meilläkin poika on aktiivinen auttaja. Kiva on ripustaa pyykkejä, kun toinen istuu kuivauskaapissa ja sitä mukaa poimii pyykkejä pois.. Astianpesukone on meillä myös hitti, mutta myös sen kiinni laittaminen kesken äidin hommien. Kovasti haluaa myös kävellä itse ja ei ollenkaan sinne, minne äiti. Esimerkiksi tänään kaupassa käydessä. Tosiaan hassu poika.



Oltiin la häissä ja oli kyllä tosi kylmä kesähäissä.. Sumuinen ja vesisateinen päivä. lapsenvahdeilla ja lapsilla oli mennyt ihan hyvin. Seuraavan kerran ehkä osaan olla rennommin.. Tällä viikolla itselläkin on töitä sen verran paljon, että ei tarvitse varmaan miettiä, mitä tekee.



Nyt on pakko mennä nukkumaan. Mennään kai huomenna ihmettelemään miehen vaimon vauvamahaa.. Laskettu aika on parin viikon kuluttua.



Västis ja lapset

ihan väsyny ja saamaton olo itellä kun on tällaiset ilmat. tätäkö se on taas huhtikuuhun asti (ei kai). muistan kyllä viime syksyn,tietty univelka oli ihan kamala,mutta kun tulee pimeät kelit tuntuu ettei päivä lähde millään käyntiin.tosin nyt ei enää tarvi valvoa yökausia =)

kun aurinko näyttäytyy on energiamäärä satakertainen.



meillä juhlitaan 1v kemuja lauantaina.kauppalistaa olen vääntänyt,ja niin pitkältä tuntuu että taidan jakaa ostokset kahdelle päivällä suosiolla. kun lasten kanssa sinne saan kirmata päiväsaikaan. perjantai aamuna aloitin leipomusurakan. no äkkiä se menee,kakkupohja ja suolaiset piirakat. mies saa tehdä wrappeja lauantai aamuna,niitä kun ei voi etukäteen tehdä.

aina se on vääntäminen ja siivoaminen.mutta on kiva kutsua kaikki kerralla,niin on taas hyvämieli pitkän aikaa sukulaisten näkemisestä.



tänään alkoi perhemuskari,eli molemmat pojat pääsee mukaan.oli ihan hauskaa!



tuttigalluppi: kenellä tutti? koska ajattelitte vieroittaa? meillä ei tuttia syödä kun kamalassa raivossa ja ihan väsyksissä ennen nukkumaanmenoa,ja aamuyöstä kun jatkaa vielä nukkumista eli n.1-4t vuorokaudessa.otan vaan joka asiasta päänsärkyä ja vieroituksesta ym..mutta se on ehdoton noihin raivoihin välillä.joten en oo jaksanu miettiä edes vieroittamista.se tulee sitten joskus.



neitiniiskunen ja pojat 5v ja (29.8) 1v)

Meillä tuli 1v täyteen toissa ma. Rokotuskin on saatu ja pikkumies oli kuin ampiainen sen jälkeen muutaman päivän.

Siitä onkin super kauan aikaan kun kävin kirjoittelemassa,sillon oltiin vielä vauva puolella. Mihin se aika katoaa,ei ole enään vauvaa..

meillä poika rupesi kävelemään muutaman päivä aikasemmin 1v päivää. ja nyt tapertaa jo pitkiä matkoja.

Kengät ollu käytössä koko kesän,ollaan oltu aikasin hiekkalaatikolla istumassa.

Meillä ei ole mitään allergioita,täytyy koputtaa puuta. Olen itse ollut mega allerginen lapsena.

Ruoka maistuu ja poika olikin neuvolassa 83cm pitkä ja paino 14kg. et iso poika ;) Menee +3 käyrällä. Hänen sisko meni +2.

Me muutetaan kuukauden päästä parik vuodeks ulkomaille. joten jos sit tulis kirjoiteltua tänne useammin ku ei ole oikeen kenelle puhua tai höpistä ajatuksia.



Täytyy kohta lähtee nukkumaan,meillä kyllä nukutaan hyvin ja sinne puol 8 asti. menee ilta 8 nukkuu siskonsa kanssa. yhet päikyt otetaan enään.



onko kellään jo tullut että haluais uuden vauvan,mulle on tullut vauva kuume,vaik järki sanoo ei vielä. et ehkä sit 5v päästä.



palailen

ankka poika 1v ja tyttö jouluna 4v

Mun kirjoitteluani estää nyt ERITTÄIN tehokkaasti rikkinäinen tietokone....



ONNEA kaikille yksi vuotta täyttäneille!



Me olllaan pikku neidin kanssa kaksin kotona. Esikko meni kummitädilleen ja iskä on rallissa. Saana on hiukka hukassa kun on niin vähän väkeä.



Olen muuten nähnyt jokusia kertoja unta näistä vaki palstailijoista!

Olettekohan sen näköisä/ oloisia kuin unissani ;)!?!



Mä joudun meneen töihin viikon päästä sunnuntaina :((((!!!

EN MILLÄÄN HALUIS!!!!!!!

Voi kun voittais lotossa, eikä tarvis mennä!

Likat menee tarhaan n. kaksi kertaa viikossa.

Yritetään äitini suusrella avustuksella, etteivät joutuisi öiksi menemään hoitoon ja iltaisinkin äitini hakisi kuuden maissa.

Itse teen 3-vuoro työtä, eli viikko aamua, viikko iltaa ja viikko yötä, viikonloput vapaat ja mieheni 2 aamua, 2 iltaa, 2 yötä ja 4 vapaata pötköön!

Voitte kuvitella millaista rumbaa meillä on...

Olen hakenut kovasti muita töitä, muttei mitään ole vielä irronnut.

Irtisanoutuakkaan en vielä viitsisi, kun tulee se kolmen kuukauden karenssi työttömyys rahassa..



Koitan nyt laittaa tän tuleen ja jatkan sitten... ehkä...

Kirjotin jo toisen pitkän pätkän ja Saana kävi sammuttamassa koneen ja kerran painamassa esciä ja kaikki hävis taas... AAARRGGHH!!



Taidan lähteä sitä lottoa tekemään, jotta voin siinä illalla voittaa!



Koitan maanantaina palata uusien mittojen kera, kun on aamulla neuvola!!



T:Mona ja Saana 1-v. ja melkein 1kk

Kyllä on varmasti aika hulinaa, jos molemmat vanhemmat tekevät kolmivuorotyötä. Tosin ei aina ole herkkua sekään, että molemmilla on 8-16 työaika, jos työmatkat ovat pitkiä. Siinäkin meinaa tulla pitkän pitkä aika hoitoa joka päivä lapsille.



Lotto pitäisi kai itsekin taas tehdä, helpottaisi kummasti arkea, jos ei tarvitsisi rahan takia mennä töihin vielä lasten ollessa pieniä. Itselläkin on tässä töiden haku meneillään, mutta vain siksi, kun vanhassa työpaikassa on nyt virka auki. Nämä hakemisprosessitkaan ei aina ole niin kivoja, kun näihin latautuu yllätävän paljon kaikkea mahdollista.



Toivottavasti muuten olisi pari sateetonta päivää lisää. Tänään oli tosi ihanaa, kun ei satanut.



Västis ja lapset

sukulaisia ja ystäviä oli tänään sitten kutsuttu juhlimaan pikkumiehen 1v synttäreitä,20henkeä meitä oli kaikenkaikkiaan.

kaikki meni hyvin.kaikki leipoukset ja siivoukset oli ajoitettu juuri oikein,ettei tullut loppuhetken paniikkia.kaikki meni tosi hyvin!

mukavia lahjoja tuli. gollegepuku, kylpypyyhe autonkuvalla, käsipyyhe pääkallokuvalla, triangeli ja rytmimuna, äänellinen puppekirja, kummit olivat avanneet oman tilin, ja rahaa tuli myös.



menoa ja meininkiä riitti,mutta kaikki meni hyvin.

vieraiden lähdettyä piti vielä kyllä mennä ulos vaikka klo olikin jo 21,oli lievästi sanottuna hapen puute =) tein pikkumiehen kanssa vielä pienen pyörälenkin.nyt tuossa 5m päässä yrittää saada yöunesta kiinni.huomaa että on vähän levotonta toimintaa eikä uni tahdo tulla millään.



@monalle@ tsemppiä työelämään. kyllä hattua nostan teidän vuorotöille. mä hajosin jo ihan tarpeeksi tehdessäni kaksivuorotyötä,tosin oli hirmu useesti iltavuoro,ja kiitettävän useesti viikonlopputöitä + huono työilmapiiri = aion irtisanoa itseni n.vuoden kuluttua työpaikastani.

en halua tehdä vuorotyötä,vaan olla perheeni kanssa iltaisin ja viikonloppuisin. näin kotona ollessakin jo arki tuntuu kiireiseltä,ja mies on yksityisyrittäjä,joten ei kiitos kahta työorjaa tähän perheeseen.

nyt on mukavaa kun mies itse päättää kuinka pitkään teke töitä,onko arkena vai viikonloppuna töissä,vai sekä että,tai saattaa keskellä viikkoa pitää lyhyemmän päivän...

en kans menis töihin ihan heti,vaan vuoden kuluttua tai olla aika mennä johonkin suuntaa.

lotto onnea vaan kaikille,voi kunpa saiskin jostain ylimäärästä =)



neitiniiskunen

Me käytiin Jooelin kanssa tänään 1v neuvolassa....Pituutta taisi ollan noin 74cm ja painoa 9320g ja pipon koko noin 45,5cm. Omilla käyrillään menee vaikkakin suunta on selvästi alaspäin. Marraskuussa meidän täytyy mennä uudemman kerran noita mittoja ottamaan noitten allergioiden takia. Muuten kaikin puolin (jos siis allergioita ei oteta lukuun) kaikki on hyvin: poika on kehittynyt hienosti ja on yleensä reipas ja iloinen vesseli!



Kaks viikkoa sitte kävimme päksissä verikokeissa, joiden tuloksista lekuri soitteli viime viikolla....ei niissä sen kummempaa, ei muutosta...mutta meinas että täytynee kokeilla refluksilääkkeitä (ku Jooel aika helposti vieläkin oksentaa/pulauttelee) jos niistä olisi apua, lisäksi meinas että altistetaan lehmänmaito ja me saadaan lähtete ravitsemusterapeutille (toiveestani). kiireellisenä lekuri antoi meille peruutusajan huomiseksi, meinas kattoa poikaa vielä (tää oli eri lääkäri ku kesällä) Meinas hän vaikka olen ajatellut että maissi ja hirssi Jooelille sopii, niin ne ei kuitenkaan välttämättä sovikkaan.....siinäpä sitä sitte...noh huomenna kenties ollaan taas hiukka viisaampia...



Monalle: tsemppiä töiden alkuun ja rutkasti voimia mukaan! Ja peukkuja lottoriveille! Hurjaa tuo vuorotyö...se oliki yks syy miks jätin sairaanhoitaja-kätilö-opiskeluni aikoinaan kesken...ei ois onnistunu kirveelläkään ku miehen työ on mitä on ja sieltä se raha kuitenki meille enempi tulee...



Ankalle: Voimia teillekin muuttopuuhiin! Hurjaa ja oikeestaan mahtavaa muuttaa ulkomaille (me ollaan miehen kanssa välillä heitelty villejä ajatuksia ulkomaille muuttamisesta)....Vauvakuumeesta...älähän nyt :DD sitä täällä on "sairastettu" jo tuolta joululta asti ainakin ja ehkäisyä ei olla käytetty ku viimes 2003 keväällä :) ja tuloksena on kaks km:a (07/06 ja 05/08) ja Jooel...viittä vuotta en ala ootteleen ku tuota ikää alkaa jo olla...sitte varsinki :DD



Västis: mites ois pikku vaunuilut ke-aamuna? Voisin vaikka samalla antaa noita oliiveja takasin päin...



Tällasta tapahtui emännälle viime viikolla:

Viime keskiviikkona aamiaisen jälkeen olin menossa ns. isommalle hädälle vessaan ku kesken siinä istuntoni alkoi karseet kivut! Ihan hiki nousi pintaan ja minä siinä ihmettelemään että mitäs nää on , ihan ku supistelis (hirveetä painetta tuonne alas antoi molempiin suuntiin, vuoden takaiset tuntemukset nousivat hyvin äkkiä tuolta muistin syövereistä). Aattelin ensiksi että ompas ummetusta tms :DD.. mutta olo vaan paheni, en voinu enää edes istua saati muutakaan...hengitys meni ihan katkonaiseksi ja pakko oli käpertyä lapsen asentoon lattialle takapuoli pystyssä, kipu oli jotain kauheeta! Minä siinä miestä huutamaan ku Jooel (meillä mennään aina Jooelin kanssa yhdessä vessaan ku muuten pikkumies vetää hirveet paniikit/raivarit oven takana) ihmeessään äitiään taputtelee, että tulla avuksi(onneksi mies oli kotikonttorilla sinä päivänä)...tajunnan rajamailla sain itteni hinatuksi sänkyyn jossa läähätin ku kauheissa synnytystuskissa, mies oli jo sairaalaan mua hinaamassa josta yllättäen! kieltäydyin...

päätin mennä suihkuun jos sitä oikeesti tarttis sairaalaan lähteä (eihän sitä likasena sinne voi mennä). Suihkussa olo pikku hiljaa paranikin ja sen jälkeen näytti ja kuulosti siltä että oli pakko saada Jooel päikkäreille, ei muutako tissiä suuhun ja poika vaunuihin jonne se onneksi itekseen melkein nukahtikin, sillä ei ollu puhettakaan että olisin voinu edes istua! Päikkäreiden aikaan sain onneksi ite nukahettua lääkkeen voimin 2,5 tunnin kärvitelyjen jälkeen ja sen jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi...PÄivällä housuihin tuli pikku tilkka rusehtavaaa verta ja pieni hyytymä ja sen jälkeen pari päivää vatsa oliki tosi arka vaan.....toukokuisen km:n jäljiltä kohtuun oli jäänytkin pienen pieni hyytymä joka tuli äärettömällä voimalla pois! Lääkäriin sain ajan kahden viikon päähän....

että tällastaki voi sitte sattua...saa sitä ootella menkkoja saati sitte uutta raskautta...

en tiiä saitteko mitää tolkkua tuosta mun sepostuksestani...Mutta jos olisin heti silloin toukokuussa tienny että sain km:n (en tehny siis testiä ku noin juhannuksen aikoihin jolloin ne testitt näytti haamuja jotka sitte haalenivat) eikä se karsee vuoto ollu synnytyksen jälkeisiä menkkoja ja olisin menny lekuriin, mitään tällasta ei olisi enää tapahtunu...mutta ku tilanne oli se että ukkokultani oli Euroopassa työmatkalla ja kaikki suku yms asuu 400km päässä niin eipä siinä sitte ihan heti tullu mieleen lähteä lekuriin...harmi vaan...



Tulipas paljo tekstiä saas nähä onko liikaa serverin mielestä....Nyt täytyy mennä ruuanlaittoon...työtki jäi tosin kesken :/



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



nani ja Jooel 1v15pv

Olipas inhottava tuo Nanin kokemus, auts. JA voi tätä naisen elämää, kun ikinä ei tiedä, mikä on! misät sitä olisi ihminen tuossakaan voinut epäillä osuvaa diagnoosia, ku nsynnytyksen jälkeen kuukautiset tuppaavat olemaan valtaisat ihan noinkin, ilman muuta erityistä. Nyt puhtain kohduin tsemppiä hedelmöittymisen tiellä, ja rutkasti hauskoja hetkiä sillä työstösaralla! Meillä on tätä nykyä varsin leposijoilla nuo puuhat, kun miehen uusi työ alkoi rytinällä yöhön kestävine tuntienvalmisteluineen, opintonsa siihen päälle läksyineen ja omat pikkutyöni ohessa. Blaah. Oikeasti en edes tajunnut miekon aloittaessa opiskelujaan, miten paljon se verottaa kaikkea. Odottelen vain niiden loppumista, eihän tässä menekään kuin kaksi vuotta - ja sitten ne opeopinnot vielä päälle, eli toiset pari vuotta!!! Kele. Väliin tuntuukin, että voisi naisihminen saada oikeuden kaksiavioisuuteen, kun hommia talossa, perheessä ja parisuhteessa olisi ihan noin niin kun useammallekin miehelle - hoitakoon tuo oma nuo työ- ja opintoasiansa sitten ihan rauhassa, kun tuntuvat olevan ykkösjuttuja!!! Noh, melko siivun miehen elämästä saavat myös lapset, mutta se joka tuntuu jäävän tässä kaikessa härdellissä jatkuvasti ja systemaatisesti ilman (monessakin merkityksessä!) olen minä. Kele toisen kerran.



Työ on kivaa ja ihanaa ja virkistää ja saa iloiselle tuulelle. Kotosalla olen väliin iloinen ja energinen ja kiukkuilutilanteissakin rauhallinen ihanneäiti. Sitten on hetkiä, joina inhoan itsekin itseäni: tylyilen, ärjyn, töykeilen ja piruilen ja kantelen uhmailevia mukkeloita varsin reipasotteisesti jäähyille. Nyt on kohonnut kaksivuotiaalla jälleen uusi aivan pöntön uhmailun aalto. Se muuten alkoi tismalleen sinä päivänä, kun minä lähdin ekaa kertaa töihin. Vaivaiset pari, kolme tuntia poissaoloa, ja jo penskat oireilevat! Onneksi ei tarvitse aloittaa heti täyspäiväisesti vaan tottuvat hiljalleen äidinkin toiseen elämään. Hatunnosto ja tsemppikannustukset teille vuorotyötä tekevät!!!



Samuli sairasti viikonloppuna, pojulle nousi yllättäen varttitunnissa yli 39 asteen kuume. Yöt ovat olleet yhtä haipakkaa, ja parannuttuaankin on hillunut epätavallisesti nukutustilanteessa (lystiä kestänyt parhaimmillaan kaksi tuntia...) tai sitten puolitoista, kaksi tuntia yösydännä klo kolmesta sinne viiteen. Tänä yönä esimerkiksi teki sen taas, tosi hauskaa: Poika kamppaa, kierii, möyrii, hakkaa päätään kaikkialle, valittaa, hihkuu, koettaa peruuttaa pois sängystämme, huutaa, kun häntä pitelen, potkii ja lyö oikein kipeästi... Sitten lopulta koettaa rauhoittua itsekin, mutta kiukkuaa tuskastuneena, kun ei onnistukaan. JA JUURI kun lapsi viimein on rauhoittumassa uudelleen uneen, ähkäisee mies, keikuttaa patjoja vimmatusti ja lähtee kolistellen ja lattialautoja naristellen pissalle! Sitten ihmetellään, kun nainen näyttää pitkää naamaa ja äksyilee...



Perkeletto, naapuri päästää koiransa koko ajan vartioimatta meidän pihaan paskalle, syömään grilliruokamme ja hautailemaan herkkupalojaan meidän lasten hiekkalaatikkoon! Mä olen sanonut siitä pari kertaa ja kovasti ovat anteeksi pyydelleet, mutta heti on sma tilanne jälleen, en tiedä, mitä tehdä. Nyt heidän rakkinsa haukkuvat hulluina pihassa, herättävät taatusti Sampun. JA olen siis koiraihminen minäkin, mutta naapurien käytös ihmetyttää monia. .. Pakko mennä ulos katsomaan, etteivät taas meidän pihassamme loiki.



Vitanova

Tiistai iltaa vaan!!



Neuvolassa käytiin eilen ja pituutta oli tullut huimat 3,3 cm 2,5 kuukaudessa! Eli sitä nyt siis 78,8cm ja painoa 11,1kg, sitä kertynyt samassa ajassa vaan vajaa kilo!

Neiti tasaa nyt siis alun huimaa painon nousua kasvamalla hurjasti pituutta, eikä painoa tule nimeksikään.

Ihan ok kaikki muutenkin!



Saana on nyt viikon vinkunut öisin, milloin tuttia ja milloin mitäkin. Tämähän ei ole lainkaan hänen tapaistaan. Meillähän on neiti aina nukkunut yöllä sen mitä on nukkunut niin tosi hyvin. Neuvolan äti epäili hampaiden tuloa, joita Saanalla EDELLEEN VAAN KAKSI!!!

Illalla annoin sitten panadolia vähän niinku rokotuksen takia, niin neiti pösötti heräämättä ilta kasista aamu puol kasiin!!!!!

Jotain kipuja sillä siis on muinakin öinä koska nyt nukkui noin hyvin!!

Mutta eihän särkylääkettäkään voi joka ilta antaa, kun ei oikein tiedä mikä on. Jos jotain hampaan tynkyä rupeis kohta näkyyn niin tietäis et se on siitä!



Käytiin tänään tyttöjen kanssa tutustuun pikku ryhmikseen mihin sitten ens tiistaina menevät hoitoon ekan kerran!

Hyvin meni!!

Molemmat lähtivät heti leikkimään ja esikko ITKI kun lähdettiin eikä hän päässytkään ulos leikkimään.

Torstaina käydään vielä sillai tutustuun, että jätän lapset sinne joksikin aikaa ja haen sitten, niin huomaavat, että poiskin tullaan kyllä hakemaan!

Hoitajat olivat mukavan oloisia ja yksi heistä onkin hyvä kaverini, joten siksikin varmaan helppo viedä lapset sinne!!

Mutta on kyllä onni, että eka vierailu meni hyvin, niin jäi hyvä "maku" koko hommasta!!



Voi nani!!! Eikö tuo jo saisi kohdaltasi riittää!! Toivotaan!! Ja nyt entistä enemmän plussa tuulia!!!!!!



Vitanovan kanssa samoja ongelmia, jos Saana vääntää sängyssä ja yritän häntä uudestaan nukuttaa, niin eikös juuri kun ollaan unten raja mailla mies lähde vessaan patjaa niin heiluttavan, että pelkään meidän tippuvan ja sitten lattia narisee kun maanjäristyksessä jne jne....

Hyvinpä siinä toinen sitten nukahtaa ja äidillä on kirosana litjana valmiina suusta ulos tulossa kun mies palaa!!!!



Nyt taidan lähteä meidän pikku termiitin kanssa ulos!!

Saana on varsinainen 1-v. Tuhoaa ja levittää ja touhuaa KOKO AJAN!!!

Ihana taapero silti!!!!

Niin ihana, ettei kolmaskaan tuollainen olisi pahitteeksi ;)...



T:Mona, Saana 1-v ja Esikko 3,5-v.

MInä olin kaksivuotiaan tyttömme kanssa ekaa kertaa kaksistaan shoppailemassa kaupungilla, eli kahmimassa valtaisasti syysvaatteita kasvaneille napukoilleni. Onneksi kuopus viettää synttäreitä juuri tähän aikaan, niin saanee aina lahjaksi - kuten tälläkin kertaa - aimo kasan vaatetta. Oli tosi kivaa: NÄin naisten kesken ei yhtään lausetta tuulettimista ja propelleista, vaan aitoa laaja-alaista ihmettelyä, keskustelua ja tarkkaa vaatteidenvalintaa! Jo KAKSIvuotiaalla! Itse olisin ostanut hauskoja oransseja kuteita, mutta "inkessa" kieltäytyi ehdottomasti moisista ja kelpuutti vain "inkessa"-värejä (eli prinsessa-) kolttuihinsa ja sukkiksiinsa. JOka puodissa hypistellessäni vaatteita hän vaelsi hyllyrivien välissä ja esitteli itseään tuntemattomille tapitellen tätejä ja setiä polleana silmiin ja ilmoittaen: "Minä olen inkessa!!!" Eivät oikein ymmärtäneet, mistä on kyse.

Vaan Samuli-polo ei ollut syönyt eikä juonut koko päivänä mitään. Minun kanssani veti puuronsa ja iltavellin, mutta heräsi akuuttiin kipuitkuun heti puoli tuntia nukuttuaan. Koetti nukahtaa uudelleen, mutta kipuitku vain jatkui. Otin lopulta syliin pystyasentoon, annoin nestemäistä Panadolia ja silittelin parikymmentä minuuttia. Simahti lopulta sängyllemme, josta siirsin kärsivän omaan sänkyynsä. Taitaa tulla mukava yö ja heti aamusta hyvästit aikeelle mennä syksyn ekaan kerhohetkeen ja suunnata sen sijaan näyttämään korvia terveyskeskukseen. On tainnut flunssa pesiytyä pienen korviin. Aina jotain!



Kiitokset muuten vielä västikselle ja muille onnitteluista, ja paljon onnea meiltäkin vielä synttärisankareille!



Joku kyseli joskus nimimerkeistä. Omani lienee peräisin Italian-ajoiltani ja Danten opuksesta Vita Nova, Uusi Elämä. Sopi jotenkin odottajalle, joten tällä tiellä yhä kuljetaan.



Mies kävi muuten myös autolla pikaisesti kaupungissa poikain kanssa asioilla. JA oli kadottanut Samulin toisen kengän matkalla! JA huomannut sen perimiesmäisesti vasta kotona!!! Sukka oli kuulemma ollut liian hämäävästi saman värinen kuin kenkä! Noh, onneksi on vielä hitunen lapsilisää jäljellä, joten ei kuin kenkäkauppaan. Muija ärisi täällä jälleen! Jos siis vastaanne tulee Vaasan kaduilla kulkiessanne koon 21 tummanisninen Kavatin kiva popo, vähän mönkimisestä kurainen, niin se on Samulin. Ü



Hyvää yötä!



Vitanova

oltiin toinen kerta muskarissa esikon ja pikkumiehen kanssa,ja taasen oli vallan mukava kerta =) oikein mukava muskariope ja ikähaitari lapsilla on 2vksta 5vuoteen, perhemuskarin kun on.Hyvät hyssykät se kaksiviikkoinen tuntuu niin pieneltä puketilta...eikä kyllä oo yhtään ikävä niitä aikoja...huh huh.vuosi sitten meikäläinen poksahti ylihuomenna, eli 1vee päivä on siis huomenna vaikka kahvikekkerit jo pidettiin.



eilen oltiin hoplopissa.toinen kerta.kuukausi sitten oltiin viimeksi.kyllä on ilo ja riemu ylimmillään molemmilla pojilla =) ei ollut kuin kaksi perhettä meidän lisäksi,joten tilaa oli mennä missä vain.mukavaa! hinta on suolainen,joten eipä tuolla hirmu useasti käy.ja pimitän kyllä mahdollisimman pitkään että pikkumies on alle vuoden =) (maksu on 6e yli vuosikkaalta jo)

mutta mukavaa ajankulua,siihen ainaiseen puistoiluun ja pukemiseen,ja pihalla juoksemiseen,mitä saa tehdä "kun ei ole ohjelmaa" -päivinä kolme kertaa päivässä.

me ollaan ainakin himoulkoilijoita,päivästä ei tuu mitään jos ei mee joka välissä ulos.eilenkin kotiuduttiin pihalta vasta klo 21.eipä muita enää näkynyt.



vitanovalle tsemppiä työntekoon,ja monalle myös toistamiseen.ensi viikolla sitten on monan perheessä suuri päivä kun tytöt aloittavat hoidon.onnea!



täällä on nuhasta toivuttu,eikä onneksi tällä kertaa pikkumiehelle tullut korvatulehdusta.

ja 1vee neuvolassa oltiin eilen.mitat 74cm ja 8,5 kg.marssimme jälleen 2kk jälkeen painokontrolliin.

nauratti ajatus,kun neuvolantäti käski laittaa ruokalusikallisen öljyä ruokaan.kun hän syö yleensä pari lusikallista vaan ruokaa,että siihen määrään sitten ruokalusikallinen öljyä =) no voihan se öljyn jakaa eri aterioille...



eipä muuta.mukavaa viikonjatkoa kaikille!koitetaan kestä tämä ankea tuleva syksy.se on kyllä niin karsea vuodenaika että hohhoi.en tiedä miten selvitä

on ollut ihmeen kiirusta, muka. No tänään oli paljon kaikkea tekemistä. Mies lähti työmatkalle. Esikoinen ihan itki, kun tulee ikävä isiä. Isi on siis 4 yötä pois. huomenna on hektistä, kun käydään aamupäivällä synttäreillä (ja sitä ennen kaupassa). ja täti tulee serkkujeni kanssa meillä heti iltapäivällä. Olen kai hommannut vähän liikaa tekemistä tähän, kun mies on työmatkalla. Joka välissä pitää siivota, kun vieraita ramppaa joka päivä. Ehkä pysyy sitten tavaratkin (melkein) omilla paikoillaan..



Meilläkin neuvolasta kehoitettiin laittamaan puuron sekaan öljyä. Ihan hyvä neuvo, jos söisi sitä puuroa.. Välillä se meni, mutta nyt ei mitkään palat tunnu uppoavan (siis aamupala, välipala tai iltapala) onneksi sentään lounas ja päivällinen maistuvat.



Täytyy kai mennä edes tuo alakerta siistimään.. Yläkerta räjähtää kuitenkin taas kaaokseksi aamulla, kun lapset heräävät.



Nanilla oli taas hurjaa. Itsellä tuli hyytymä 3 päivää synnytyksen jälkeen myös kovilla kivuilla ulos. Mutta silloin olinkin vielä sairaalassa, joten apu oli lähellä. Muistan kyllä, että säikähdin kipuja.



Västis ja lapset