Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kysymys vähän vanhemmille, aikanne erityislapsista

Vierailija
13.04.2014 |

Muistatteko ketään erikoista, kenen diagnoosin voisitte nyt varmuudella määritellä?

 

Itse olen synytnyt 60-luvulla. Meillä päin oli yhden tavallisen virkamiesperheen poika, joka käveli ympäriinsä, ei laitettu siihen aikaan kouluun. Ei koskaan sanonut kellekään mitään ja kuiskittiin, ettei ehkä osaa puhuakaan. Oli ihan omissa oloissaan aina, mutta käveli samaa lenkkiä edestakaisin. Perheensä oli edistynyt, sillä vastaavia tapauksia niihin aikoihin piiloteltiin paljon. Nyt jälkeenpäin ajatellen, ihan stereotyyppinen vaikea autistihan poika oli. Täysin "harmiton" sanottiin ja kylällä oltiin totuttu häneen. Kuului kuvaan. Ihmiset antoivat vain olla, mitä vähän noita kuiskimisia oli. Mielestäni kylälläni suhtauduttiin asiaan tosi hyvin. Muuttivat jossain vaiheessa pois, joten en tiedä miten aikuisena. 

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kehitysvammainen ja heikkolahjaisia oli, ehkä lukihäiriöisiä. Selvää adhd tapausta ei tule mieleen, niitä ei noteerattu.

Vierailija
2/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kehitysvammaisia omassa luokassa

tarkiksella ongelmanuoria

ja astmaatikkoja tms tavisluokissa.

sairaimmat muualla hoitolaitoksissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

normaaleja olivat, pikkukylän pieni koulu, kehitysvammaisia ei ollut koskaan siinä koulussa, missä lie olivatkaan

Vierailija
4/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En edelleenkään voisi diagnoosia määrittää, mutta muistan koulun aloittaessani luokallani alkuun olleen tytön lastenkodista, joka saattoi raivostua silmäräpäyksessä. Kiipesi pulpetille, huusi ja heitteli kirjoja ja muuta käteen osuvaa. Ei ollut kauaa luokassa, eikä koulussammekaan, katosi vähin äänin hyvin nopeasti luokasta koulun aloittamisen jälkeen.

 

Minua on aina mietityttänyt mihin tuo tyttö joutui.

Vierailija
5/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kouluaikaan ei ollut yhtään ns addua, tarkkiksella olivat nämä, jotka nykyään olisivat adduja... Onneksi nykyään osataan vähän paremmin, ei tarvii leimautua niin pahasti, tai, sehän riippuu koulusta kylä.

Vierailija
6/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 15:51"]

En edelleenkään voisi diagnoosia määrittää, mutta muistan koulun aloittaessani luokallani alkuun olleen tytön lastenkodista, joka saattoi raivostua silmäräpäyksessä. Kiipesi pulpetille, huusi ja heitteli kirjoja ja muuta käteen osuvaa. Ei ollut kauaa luokassa, eikä koulussammekaan, katosi vähin äänin hyvin nopeasti luokasta koulun aloittamisen jälkeen.

 

Minua on aina mietityttänyt mihin tuo tyttö joutui.

[/quote]

 

Mun luokassa oli samantyylinen tapaus, mutta ihan tavallisesta perheestä tuli. Oli aika paljon poissa. Istui minun vieressäni, koska minä olin hiljainen. Meillä opettaja määräsi paikat ja jakoi paljon tuohon tyyliin. Joululoman jälkeen äitinsä tuli hakemaan tavarat, sanoi että "Liisa" (nimi muutettu) on sairaana, me muutamme eikä Liisa tule kouluun enää. Näin jälkeenpäin ajatellen, taisi olla jossain hoidossa. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä itse: add

 

Vietin koulutunnit omissa haaveissani, mutta pärjäsin hyvin. Olin erikoinen, outo, syrjitty, yksinään viihtyvä. Lahjakas taiteellisesti ja matemaattisesti. Vapaa-ajat neuloin villapaitoja ja luin paljon kaikkea hömppää.

 

Nykyisin olen ohjelmistosuunnittelija. Kesti 15 vuotta aikuisena ennenkuin löysi oman alani ja kouluttauduin.

 

Yksi paremman perheen poika joka kävi ala-asteen normaaliluokassa vaikka osasi 6:lla luokalla vähemmän kuin normaali ekaluokkalainen. Meni yläasteella vielä normaaliluokkaan mutta siirtyi aika pian erityiskouluun. Veikkaan autismia.

Vierailija
8/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luokkakaveri oli selvästi asperger. Luokasta löytyi myös lukihäiriöisiä ja pari adhd -diagnoosin arvoista viipottajaa. Siihen aikaan ongelmista kärsineet jätettiin melko kylmästi oman onnensa nojaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 16:30"]

Luokkakaveri oli selvästi asperger. Luokasta löytyi myös lukihäiriöisiä ja pari adhd -diagnoosin arvoista viipottajaa. Siihen aikaan ongelmista kärsineet jätettiin melko kylmästi oman onnensa nojaan.

[/quote]

 

Juuri tätä hain aloituksella takaa, kun moni sanoo, ettei ennen ollut erityislapsia. Olihan, mutta ei saaneet diagnoosia eikä apua. En muista milloin oppivelvollisuuslaki tuli voimaan, mutta mieheni naapurissa on ainakin ikäiseni poika, joka ei ole kai ollut koulussa kuin vähän aikaa yrittämässä ja sitten "vapautettu".  Ilmeisesti vapauttamisesta on luovuttu vasta niinkin myöhään kuin 1985, ainakin tällaisen tiedon onnistuin jostain gradusta löytämään. En löydä parempaa lähdettä. 

 

Vierailija
10/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naapurissa asui mies, jonka tunnistin lapsenlapseni diagnoosin myötä Touretten syndroomaiseksi. Ei nykinyt ainakaan julkisesti, mutta kaikki muu sopii oirekuvaan (raivarit, aavistuksen autistinen ja outo käytös, sanojen hokeminen).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistelisin vain, ettei erityisiä näkynyt missään. Tarkkiksella kaikki käytösongelmaiset ja heitä pidettiin tyhminä. Oikeasti vajakit olivat apukoulussa, joka oli yläasteen yhteydessä. Heitä pelättiin, koska kaikki oli niin vierasta. Minkäänlaista yhteistyötä ei tehty koskaan.

Pihapiirissä asui yh-äidin tyttö, jolla oli CP. Heitä pidettiin outoina siksikin, että perheessä ei ollut isää. Tiesin ainoastaan yhden muun eroperheen.

Nopeasti maailma sitten muuttui 70-luvulta. Sain itse kehitysvammaisen lapsen 1991, eikä erityisiä enää hävetty tai piiloteltu.

Vierailija
12/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli pieni luokka, vain 12 oppilasta. Näin jälkeenpäin ajatellen on jännittävä, miten monta erityistä siihen näyttää mahtuneen. Minä olin ja olen asperger, koulussa täysin yksin ja aika lailla kiusattu, sosiaalisesti ihan pihalla mutta opettajat antoivat olla, koska oppiaineissa osasin aina kaiken (paitsi mitään ryhmäjuttuja, mutta onneksi niitä ei ollut silloin paljon paitsi liikunnassa). Luokalla oli myös kaksi lukihäiriöistä, jotka näin jälkeenpäin ajatellen jätettiin karmealla tavalla yksin, kumpikaan ei osannut lukea vielä yläasteelle mennessä  kunnolla. Toisella näistä oli muitakin vaikeuksia, varmaan adhd-tyyppistä ja hamotushäiriötä. Lisäksi meillä oli ala-asteella yksi ihan tavallinen häirikkö, jolla ei varmaan olisi mitään diagnoosia nykyäänkään.

 

yläasteella joukkomme lisääntyi kolmeen kymmeneen. Se toinen lukihäiriöinen siirtyi toisella luokalle, mutta hänen tilalleen tuli uusi, tällä kertaa tyttö. Pidin tätä silloin vain ilkeänä koviksena, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika reppanahan se oli. Yläasteen puolella tarjolla oli myös klinikkaluokka, jossa näitä sitten jollain lailla autettiin.

 

Olen käynyt peruskouluni vuosina 79-88.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 16:45"]

 

Nopeasti maailma sitten muuttui 70-luvulta. Sain itse kehitysvammaisen lapsen 1991, eikä erityisiä enää hävetty tai piiloteltu.

[/quote]

ehdit elää onnellisen välivaiheen. Nykyään kaikki erityiset yritetään taas piilottaa erillisiin eritsluokkiin ja heitä syytetään kaikista ongelmista kaikkialla.

 

Vierailija
14/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi nykyisin Aspergeriksi luokiteltava poika oli perhetuttu. Kömpelö, sosiaalisesti hankala, hidas, apukoulussa tokalta alkaen, mutta piirsi kulmavivottimella ja harpilla sellaisia lankamaisia viivakuvia toisen toisensa jälkeen, aina. 

 

Siihen aikaan (70- luvun alkupuolella) häntä pidettiin vaan hiukan heikkolahjaisena ja apukoulu pienryhmineen oli ilmeisen sopiva paikka. 

 

Dysleksikko luokallani oli myös hiukan hitaan maineessa, vaikka ongelmia ilmeisestikin oli vain lukemisen kanssa. Kolmannella ei osannut lukea kuin juuuri ja juuri, mikä tietysti tarkoitti että jäi jälkeen muissakin aineissa. Oli lukiopetuksessa, mutta siinäpä se. 

 

70- luvulla oli jo aika paljon tukitoimia, kuten apukoulu, tarkkis ja luki- ja tukiopetukset. Tarkkikselle joutuivat ne "pahikset", joista suuri osa nykypäivänä varmaankin saisi jonkun diagnoosin. 

 

Kehitysvammaiset olivat paljolti laitoksissa, Espoon Rinnekoti oli erityisen edistyksellinen paikka siihen aikaan. Kävimme siellä oman luokan kanssa vierailulla, oli aika ahdistavaa kun vammaisia ihmisiä näkyi muuten arkielämässä aika vähän. Nykyään on normaalimpaa nähdä esim vammainen lapsi erityispyörätuolissaan perheen kanssa jossain lastentapahtumassa. Vammaiset pyritään hoitamaan perheessä, 70- luvulla ajateltiin että erikoistunut laitos takaa parhaat olot. 

 

Ja tottapuhuen, 70- luvulla ei olisi pyörätuolin kanssa ollut mitään asiaa esim julkisiin liikennevälineisiin tai moniin rakennuksiin, esim kouluihin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
13.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

13 jatkaa: lukiossa rinnakkaisluokalla oli cp-vammainen tyttö. Kulki kolmipyöröisellä polkupyörällä. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän neljä