Lohduttomasti rakastunut...

Tääl on yhden perseen verran tekstis allekirjottava. Eipä tosiaan ole apua mistään. Vituttaahan tää.

Löytyypäs ymmärrystä. :) Mulla on täysin sama tilanne..ollut jo kolme vuotta. Kohtalo johdatti meidät törmäämään toisiimme kummallisten sattumusten kautta.

Ensimmäisen kerran näin hänet sanomalehden kuvassa. Lehti lojui jo eteisen lattialla odottamassa roskiinviejää, kunnes kotiintullessani kiskoin kyyristyneenä kenkiä jalastani pois ja katseeni osui samantien tuohon lehden kuvassa olevaan mieheen. Nappasin lehden käsiini katsoakseni sitä tarkemmin. Se hymy ja ne silmät jäivät ikuisiksi ajoiksi mieleeni. Lehdessä mainittiin pikkujutun yhteydessä vain hänen etunimensä jonka tulin vilkaisseeksi ja painaneeksi senkin mieleeni. Kului vuosi. Tapasin erään uuden ystävän jonka kanssa pyörin vapaa-ajallani. Kerran hän halusi esitellä minut parille ystävälleen joiden luokse menimme illalla. Kun pääsimme perille oli toinen heistä jo mennyt työpäivän jälkeen nukkumaan, mutta päätti kuitenkin tulla vielä ulko-ovelle moikkaamaan tätä ystävääni ja minua. Ja kun näin hänet avaavan ovensa ja tulevan rappusille..tajusin että siinä se nyt oli. Se lehdestä ihailemani mies. Ihanine silmineen ja tuo sama hymy. Olin niiiiiin myyty ja ihastuksesta soikeana etten saanut sanaakaan suustani ja melkein hyperventiloin sen lyhyen hetken ajan jonka näimme. Loistin varmaan kilometrin päähän. En pitkiin aikoihin kehdannut tunnustaa tuolle miehelle mitään. En ennenkö kului vasta puoli vuotta siitä eteen päin. Hän tuntui välttelevän minua aina kun yritin lähestyä..ei kai kehdannut kaveerata hyvän ystävänsä ex-tuttavaa.. Myöhemminkin olimme jonkinlaisissa yhteyksissä mutten koskaan oikein saanut selkeää vastausta tunsiko hän samoin vai ei. Poistin hänet kolmen vuoden jälkeen facebookistani, mutta mielessäni hän on ykkösenä edelleen. En ole edes ollut kenekään kanssa sen jälkeen kun häneen ihastuin..en vain voi. :)

N25