Entä jos asuntoa ei kertakaikkiaan vaan saa?

Ei saa mistä? Ei löydy mieleistä?

No muutat johonkin ylöjärvelle, niin alkaa löytymään ja kohtuuhinnalla.

Voit mennä sillan allekin, ei pakko kadulle ole mennä. 

Miten niin ei saa? Ostat sen minkä haluat.

Sossu auttaa

Ei tiijä. Voi hakea kärrit kaupasta, ameriikan tyyliin.

S-marketin kärrejä lojuu muutenkin jokapaikassa.

Tonnin kärrit.

Suomessa oma kotikunta huolehtii asukkaistaan. Kenenkään ei pitäisi ainakaan teoriassa olla ilman asuntoa Suomessa. Kunta järjestää vaikka hätämajoitusta, jos vaihtoehto on yöpyminen ulkosalla keskellä talvea.

Vapailta markkinoilta löytyy asuntoja useimimlla paikkakunnilla ja asumistukea saa.

Suomessa kaikki saavat asunnon jos vain kykenevät asumaan (omaa riittävät älylliset ja mielenterveydelliset kyvyt).

Mitä tarkoitat? Ei ole rahaa asua yksin vai mitä? Jos ei ole varaa muuttaa omilleen niin jatkat asumista vanhempien nurkissa kunnes pystyt maksamaan elämäsi itse. Mene kouluun ja töihin, sitä kautta muutkin ovat asuntonsa hankkineet.

Just katselin kämppiä jostain meren rannalta ja huomasin että Kaskisissa olisi vinkuvalle aapeelle 36 neliön siisti yksiö ja hinta vain 17600 euroa. Sinne vaan kauppoja tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Ei ole rahaa asua yksin vai mitä? Jos ei ole varaa muuttaa omilleen niin jatkat asumista vanhempien nurkissa kunnes pystyt maksamaan elämäsi itse. Mene kouluun ja töihin, sitä kautta muutkin ovat asuntonsa hankkineet.

Siis jos käy vaikka niin että jonkun asunnon vuokra-aika alkaa loppumaan, ja siihen mennessä on sössinyt asiat niin pahasti ettei ole rahaa seuraavan asunnon vuokraan , takuuvuokraan (ja muuttoon, vaikka tavara kai on siinä tilanteessa jo toissijaista). Ja vaikka olisikin, mistä sen seuraavan asunnon löytää. Vuokranantajia ei kuitenkaan loputtomiin ole, ja asunnon tarvitsijoita on aina enemmän.

Leila Koo kirjoitti:

Suomessa oma kotikunta huolehtii asukkaistaan. Kenenkään ei pitäisi ainakaan teoriassa olla ilman asuntoa Suomessa. Kunta järjestää vaikka hätämajoitusta, jos vaihtoehto on yöpyminen ulkosalla keskellä talvea.

Vapailta markkinoilta löytyy asuntoja useimimlla paikkakunnilla ja asumistukea saa.

Ei todellakaan kunta auta. Ainoastaan jos on mamunen.

Vierailija kirjoitti:

Just katselin kämppiä jostain meren rannalta ja huomasin että Kaskisissa olisi vinkuvalle aapeelle 36 neliön siisti yksiö ja hinta vain 17600 euroa. Sinne vaan kauppoja tekemään.

Jos on kahden kuukauden vuokratakuun verran taskussa, tuon jäljellejääneen saa vaikka valtiontakauksella.

Sossulta saa myös "lainaa" näitä tilanteita varten, jos puuttuu vuokratakuu.

Ei mitään ”vaan saa” ilman rahaa. Joku sen maksaa, tai sitten ei maksa ja jäät ilman. Jos itsellä on sitä rahaa niin asunnon ”saa” ihan varmasti.

Itse koin asunnon saamisen hankaluuden muutama vuosi sitten. Kuvittelin olevani ihannevuokralainen, kun etsin kakkosasuntoa pitkän työmatkan vuoksi. Aikuinen keski-ikäinen nainen, joka oletettavuusarvoisesti pitää asunnon siistinä, ei lemmikkejä, ei tupakoi, viikonloput useimmiten pois, toistaiseksi voimassa oleva päivätyö. Ei siis mitään elämänhallinnan ongelmia ja asunnonkin olettaisi pysyvän kunnossa, tämänikäinen tietää myös sen että mistä vioista soitetaan ensisijaisesti huoltoyhtiöön. Kaksi toivomusta mulla oli, että vuokra olisi alle 700 - tuolla hinnalla tässä keskisuuressa kaupungissa oli tarjolla useita kaksioita ja yksiöitä, joten ajattelin että se on ihan läpihuutojuttu, saan varmaan ekan tai viimeisätään toisen asunnon mitä kysyn. Toijnen toivomus oli alle 5 km työmatka, koska kävelin tai pyöräilin sen, olin valmis kyllä joustamaan tuosta vähän pitemmäksikin, kunhan se oli käveltävissä enintään tunnissa. Koska työpaikka on keskustassa, tuo antoi melkoisen ison ringin hakualueeksi. 

Eipä sitä asuntoa niin vain mulle löytynytkään. Kaikki parhaat menivät muille. Sijoittajat eivät kertakaikkiaan tuntuneet haluavan vuokrata mulle. Monta näyttöä piti käydä. Lopulta kävi niin, että sain omaan ilmoitukseeni vastauksen nuorehkolta mieheltä, jolta sainkin sitten kivan asunnon ja hintakin oli reippaasti alle budjetin. Mutta mulla meni 3 kk saada asunto. Sen aikaa asuin tilapäismajoituksessa työn kautta tutun omistamassa, myynnissä olevassa tyhjässä asunnossa vuokralla, ja se oli jo myytykin ennenkuin asunnon sain, onneksi ehdin saada ennen uusien asukkaiden tuloa.  Mulle tuli tunne, että sijoittajat ottavat mielellään näitä  ns. kelavuokralaisia, joista saavat ehkä pitkäaikaisia asukkaita ja kela maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Ei ole rahaa asua yksin vai mitä? Jos ei ole varaa muuttaa omilleen niin jatkat asumista vanhempien nurkissa kunnes pystyt maksamaan elämäsi itse. Mene kouluun ja töihin, sitä kautta muutkin ovat asuntonsa hankkineet.

Siis jos käy vaikka niin että jonkun asunnon vuokra-aika alkaa loppumaan, ja siihen mennessä on sössinyt asiat niin pahasti ettei ole rahaa seuraavan asunnon vuokraan , takuuvuokraan (ja muuttoon, vaikka tavara kai on siinä tilanteessa jo toissijaista). Ja vaikka olisikin, mistä sen seuraavan asunnon löytää. Vuokranantajia ei kuitenkaan loputtomiin ole, ja asunnon tarvitsijoita on aina enemmän.

Kannattaa etsiä asuntoja, joissa asukkaat valitaan sen mukaan kenellä tarve asunnolle eniten. Esim. Avaralta. Ja takuuvuokran maksaa sossu (tai ehkä Kela nykyään, en tiedä), se sitten palautuu heille vuokrasuhteen päättyessä. Rahaa vuokraan saat asumistukena ja jos et muita tukia niin ainakin toimeentulotukea. 

Ei kannata sössiä raha-asioitaan enää noin pahasti.

Ja Avaralla on muutenkin vuokratakuu nykyään aina vain 250 euroa, vuokran suuruudesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Itse koin asunnon saamisen hankaluuden muutama vuosi sitten. Kuvittelin olevani ihannevuokralainen, kun etsin kakkosasuntoa pitkän työmatkan vuoksi. Aikuinen keski-ikäinen nainen, joka oletettavuusarvoisesti pitää asunnon siistinä, ei lemmikkejä, ei tupakoi, viikonloput useimmiten pois, toistaiseksi voimassa oleva päivätyö. Ei siis mitään elämänhallinnan ongelmia ja asunnonkin olettaisi pysyvän kunnossa, tämänikäinen tietää myös sen että mistä vioista soitetaan ensisijaisesti huoltoyhtiöön. Kaksi toivomusta mulla oli, että vuokra olisi alle 700 - tuolla hinnalla tässä keskisuuressa kaupungissa oli tarjolla useita kaksioita ja yksiöitä, joten ajattelin että se on ihan läpihuutojuttu, saan varmaan ekan tai viimeisätään toisen asunnon mitä kysyn. Toijnen toivomus oli alle 5 km työmatka, koska kävelin tai pyöräilin sen, olin valmis kyllä joustamaan tuosta vähän pitemmäksikin, kunhan se oli käveltävissä enintään tunnissa. Koska työpaikka on keskustassa, tuo antoi melkoisen ison ringin hakualueeksi. 

Eipä sitä asuntoa niin vain mulle löytynytkään. Kaikki parhaat menivät muille. Sijoittajat eivät kertakaikkiaan tuntuneet haluavan vuokrata mulle. Monta näyttöä piti käydä. Lopulta kävi niin, että sain omaan ilmoitukseeni vastauksen nuorehkolta mieheltä, jolta sainkin sitten kivan asunnon ja hintakin oli reippaasti alle budjetin. Mutta mulla meni 3 kk saada asunto. Sen aikaa asuin tilapäismajoituksessa työn kautta tutun omistamassa, myynnissä olevassa tyhjässä asunnossa vuokralla, ja se oli jo myytykin ennenkuin asunnon sain, onneksi ehdin saada ennen uusien asukkaiden tuloa.  Mulle tuli tunne, että sijoittajat ottavat mielellään näitä  ns. kelavuokralaisia, joista saavat ehkä pitkäaikaisia asukkaita ja kela maksaa. 

Hyvä vain jos asunnot menevät sellaisille ensin joilla ei ole vielä yhtäkään, eikä jonkun kakkosasunnoksi.

Ei Suomessa kadulle jätetä, vähintään pääsee hätämajoitukseen. Se pitää toki tiedostaa, että mitä pahemmin asiansa sössii, sitä kapeammiksi vaihtoehdot käy. Ota mahd. pian yhteys sossuun!