Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitien väsymys ja "väsymys"
01.12.2020 |
Nyt taitaa olla arka aihe. Olen tätä ajoittain miettinyt, kun kuuntelen ihmisiä työkseni ja on sitä omaakin kokemusta. Itse olen ollut äitinä "vain vähän" väsynyt ja vain ajoittain. Kaksi vaippaikäistä ollut samaan aikaan ja kolmas eri aikaan. Todellakin tajuan, että voi olla tosi raskasta joskus. Saan kyllä kiinni, kun sitä kokevaa kuuntelen. Kaikki sympatia heille. Mutta, mitäs kun jotkut tuntuvat valittavan herkästi. On lapsenhoitoapua isovanhemmista, on toinen lapsi koko päivän päiväkodissa ja toinen kotona hoitovapaalla. Ja sitten ei jakseta. Toki tajuan, että kaikki ei näy päällepäin. Voi olla parisuhde sillä hetkellä haasteellista - vie voimia. Voi olla kasvu vanhemmaksi sulavan helppoa tai sitten kipujen kautta. Joidenkin väsymystä "en jaksa - lauseita" vaan jään miettimään. Eikä ole mitään selittävää tekijää, kun "lapset vie vaan niin paljon aikaa"
Ihmiset on erilaisia, haastetta voi olla siinä jo, kun lapset sitoo ja vastuuttaa.
Sitten on niitä jaksanjaksan - ihmisiä. Niitä, kun vaan painaa menemään ja voivat hyvin ison lapsikatraan kanssa.
Kommentit (58)
Ihmisiä väsyttävät eri asiat.
Lapsettomana kummastelen vanhempia, jota kiinnostaa vain oma kännykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Historian hämärissä - ehkä nykyäänkin - palkittiin maaseudun äitejä, joilla oli käsittämätön lapsikatras.
Onneksi useimmat osaavat ehkäistä nykyisin.
Joo. Onhan se totta että joillekin ihan kaikki mitä heidän odotetaan lastensa vuoksi tekevän, on vähän liikaa... Sitähän se sitten on kun lapsia tehdään harkitsematta kunnolla, ja pelkästään parisuhteen jatkeeksi. Kun uutuuden viehätys on mennyt niin ei enää olekaan kivaa, ja muut jutut kiinnostaisi enemmän. Mutta kun ei siinä lapsessa olekaan mitään on/off nappia, ja se vaatiikin huomiota ja hoitoa ihan joka päivä! Ja ympäri vuorokauden! Siinähän väsyy, jestas sentään!
”En jaksa” tarkoittaa toisinaan ”ei huvita”
Se väsyttää, ettei ole omaa aikaa tarpeeksi, eli siis aikaa jolloin ei tarvitse välittää kenenkään muiden tarpeista, vaan olla vain omien ajatusten parissa. Toisille sosiaalinen kanssakäyminen on raskasta, vaikka kyseessä olisi omat lapset. Onneksi ne kasvaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on työ, jossa lähinnä pelaan Candy Crushia.
Ihan hyvää palkkaa saan, mutta mitään ei tapahdu eli asiassa ei ole järjenhiventä.
Kun tuun kotiin, huudan ensimmäiseksi, etten jaksa mitään, vaikka työ ei ikävä kyllä minua rasita.
Haluaisin saada palkkaa tehdystä työstä enkä päivystämisestä.
Olen samalla lailla "loppu" kuin olin lapseni kanssa 3 vuotta kotona olleena, KUN MITÄÄN EI TAPAHDU.
Tylsyys saa aikaan sen, ettei jaksa.
Onhan näitä, jotka puhuvat lapsistaan aina pelkästään negatiivisessa yhteydessä. Heitä kuunnellessaan kieltämättä herää kysymys, miksi lapsia on pitänyt hankkia, jos niiden kanssa oleminen on niin kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ap tietää sen, että joku voi hyvin jollei valita juuri ap:lle?
Meillä lapset nukkuvat huonosti. Näin on mennyt pitkään, vaikka kaikenlaista on yritetty. Yhdessä työelämän paineiden kanssa olo on usein kuin puristetulla sitruunalla, kun univelka ei lainkaan helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset nukkuvat huonosti. Näin on mennyt pitkään, vaikka kaikenlaista on yritetty. Yhdessä työelämän paineiden kanssa olo on usein kuin puristetulla sitruunalla, kun univelka ei lainkaan helpota.
Mies valittaa ihan yhtä lailla. Kai seura sitten tekee kaltaisekseen. Univelka harvoin tuo ihmisten parhaita puolia esiin.
Aivan selvä juttu, jos on selittävä tekijä: yöuni jää vähälle, haasteita ihmissuhteissa, masennusta, ahdistusta tms., haastavia lapsia, uhmaikä jne jne. Mutta. Kun juttelee enemmän ja vähän kaivelee, ei aina löydy selvää syytä. On vaan niin raskasta. Parisuhde on oikein hyvä. Välillä myös korostetaan kuinka hyvin on asiat, sekin herättää oudon fiiliksen. Jokin tuntematon tekijä voi tietty viedä voimia. Tai sitten on tämä "ei huvita" - moodi päällä.
On myös erilaisia äitejä. Omistautuvia äitiyhmisiä ja toisesta päästä olevia äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ap tietää sen, että joku voi hyvin jollei valita juuri ap:lle?
Ei tästä ole kysymys
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työ, jossa lähinnä pelaan Candy Crushia.
Ihan hyvää palkkaa saan, mutta mitään ei tapahdu eli asiassa ei ole järjenhiventä.
Kun tuun kotiin, huudan ensimmäiseksi, etten jaksa mitään, vaikka työ ei ikävä kyllä minua rasita.
Haluaisin saada palkkaa tehdystä työstä enkä päivystämisestä.
Olen samalla lailla "loppu" kuin olin lapseni kanssa 3 vuotta kotona olleena, KUN MITÄÄN EI TAPAHDU.
Tylsyys saa aikaan sen, ettei jaksa.
Tämä! Se uuvuttaa, kun jokainen päivä on samanlainen, yksin vailla aikuisseuraa, tuntuu että mihinkään ei voi mennä eikä mitään voi tehdä kun koko ajan vastuu lapsista painaa. Kun on jatkuvasti oltava valmiina reagoimaan toisten tarpeisiin, pitää huolta ruuasta, unesta, ulkoilusta, jne. jne. Jatkuvasti varpaillaan ja stressattuna, vailla tunnetta siitä että joskus saisi olla vain itsekseen ja rauhassa, ja kukaan ei vaatisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä aloituksen pointti oli, muuta kuin vakuutella olevansa ymmärtäväinen ihminen vaikka mitätöi toisten jaksamisen kokemukset?
Mulla ei ole lapsia, mutta ymmärrän hyvin että "helpotkin" lapset väsyttää, lisäksi ihmiset väsyy eri asioista ja se on ihan ok. Jos kukaan ei tajuaisi milloin on itse väsynyt, kaikkihan vaan palais loppuun ja se ei ole kenenkään etu.
Jollekin voi olla todella väsyttävää jo pelkkä jatkuva melu.
Yhdenkin lapsen kanssa voi olla rankkaa, jos se ainokainen nukkuu ekan vuotensa alle tunnin pätkissä ja senkään jälkeen ei kunnolla. Tai on sairauksia. Tai voi olla jotain muuta haastetta, joko lapsen, itsensä tai parisuhteen kanssa.
Sitten on myös niitä ihmisiä, joilla vaan on kaikki aina huonosti. Mulla on äitituttu, jolla on aina kaikki kamalan vaikeaa. Joskus varmasti onkin, mutta välillä tuntuu valittavan valittamisen ilosta. Sitä elämä tuntuu aina kohtelevan kaltoin: Huonot tulot (keskituloinen), lapset vaatii aikaa (Saa paljon hoitoapua ja mieskin aktiivinen kotona), keväällä maailma kaatui, kun ei päässyt jonnekin jumppaansa. Nyt on monta kuukautta meuhkannut siitä, kuinka kamalaa on, jos joutuu käyttämään maskia. Ei siis vielä ole kai edes käyttänyt, varmuuden vuoksi vaan kokee siitä jo kriisiä. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka.
Jos ap:n tutut sattuvat olemaan jälkimmäistä tyyppiä, niin kyllä muukin ihmetyttää. Mutta kannattaa muistaa, että kaikkien äitiys ja lapset eivät ole samanlaisia, joten joillakin on raskaampaa. Ja niillä tapavalittajillakin on joskus oikeasti vaikeaa.
Mulla oli suurin väsymys silloin, kun nuorempi lapsi heräili joka yö. Hän heräili n. 3,5-vuotiaaksi. Hän on nyt 6, ja alan pikku hiljaa toipua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan selvä juttu, jos on selittävä tekijä: yöuni jää vähälle, haasteita ihmissuhteissa, masennusta, ahdistusta tms., haastavia lapsia, uhmaikä jne jne. Mutta. Kun juttelee enemmän ja vähän kaivelee, ei aina löydy selvää syytä. On vaan niin raskasta. Parisuhde on oikein hyvä. Välillä myös korostetaan kuinka hyvin on asiat, sekin herättää oudon fiiliksen. Jokin tuntematon tekijä voi tietty viedä voimia. Tai sitten on tämä "ei huvita" - moodi päällä.
On myös erilaisia äitejä. Omistautuvia äitiyhmisiä ja toisesta päästä olevia äitejä.
Onko tämän aloituksen pointtina mikään muu kuin päästä dissaamaan "huonoja" äitejä? Jos kerran selitystä väsymykselle kaipaat, niin hoitamaton masennus on iso ongelma tässä maassa. Mutta tuskin tuo tieto sinua hetkauttaa, kun sinä vaikutat paljon mieluummin uskovan siihen, että väsyneet vanhemmat ovat vain yksinkertaisesti huonoja vanhempia, joilla ongelmana on heikko motivaatio.
Sitten kun alkaa oikein miettimään sitä vanhemmuuttaan, voi huomata että "ei jaksa/ei huvita" on tosi kalsea selitys kuulla omasta suustaan jo varttuneille lapsille.
Ei meillä kenelläkään taida olla rajattoman helppoa. Mutta lapsillamme on se yksi lapsuus. Minäkään en olisi todellakaan jaksanut lasteni ollessa pieniä, mutta jaksoinpahan vain ja se olkoon lahjani heille, vaikka he eivät välttämättä (ja toivottavasti) tule koskaan sitä hoksaamaan. Paljon on tullut tehtyä virheitäkin, mutta sen asian suhteen pystyn laskemaan pääni tyynyyn levollisin mielin: olin suht hyvin läsnä lapsilleni kaikesta väsymyksestäni ja sairaudestani huolimatta.
Mutta sen kyllä muistan, että yhdessä kohtaa valitin lapsistani aika paljon muille. Sain kuitenkin muilta näkökulmaa niihin asioihin, jotka valituttivat ja jaksoin taas palan matkaa eteenpäin lasteni kanssa. Valittamisestani huolimatta he olivat minulle kallein aarre jo silloin. Onneksi se valittaminen jäi lasten vähän varttuessa - pystyin paremmin juttelemaan heidän itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan selvä juttu, jos on selittävä tekijä: yöuni jää vähälle, haasteita ihmissuhteissa, masennusta, ahdistusta tms., haastavia lapsia, uhmaikä jne jne. Mutta. Kun juttelee enemmän ja vähän kaivelee, ei aina löydy selvää syytä. On vaan niin raskasta. Parisuhde on oikein hyvä. Välillä myös korostetaan kuinka hyvin on asiat, sekin herättää oudon fiiliksen. Jokin tuntematon tekijä voi tietty viedä voimia. Tai sitten on tämä "ei huvita" - moodi päällä.
On myös erilaisia äitejä. Omistautuvia äitiyhmisiä ja toisesta päästä olevia äitejä.Onko tämän aloituksen pointtina mikään muu kuin päästä dissaamaan "huonoja" äitejä? Jos kerran selitystä väsymykselle kaipaat, niin hoitamaton masennus on iso ongelma tässä maassa. Mutta tuskin tuo tieto sinua hetkauttaa, kun sinä vaikutat paljon mieluummin uskovan siihen, että väsyneet vanhemmat ovat vain yksinkertaisesti huonoja vanhempia, joilla ongelmana on heikko motivaatio.
Ei väsymys tarkoita huonoa äitiä.
Ei kaikilla näin toimivilla ole hoitamatonta masennusta ja lapsia rakastetaan yli kaiken.
Alue: Aihe vapaa
Niin, jotkut valittaa herkemmin kuin toiset.
Ei liene yllätys.