Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla hyvännäköinen ihminen?
01.12.2020 |
Uskoisin, että kumppania etsiessä hyvä ulkokuori on eduksi, mutta muuten? Itse naisena pelkään tosi komeita miehiä sekä myös naisia. Usein kun juttelee näille ja jos luonne on mukava, se ulkonäkökin unohtuu eikä sitä enää mieti.
Kauniiseen ihmiseen kiinnitetään enemmän huomiota - se voi olla varmaan jopa ahdistavaa? Ihmiset tekee helpommin oletuksia luonteesta ja esimerkiksi työelämässä heitä pidetään parempina työntekijöinä.
Kysymys kuuluukin, että millaista on olla poikkeuksellisen kaunis tai komea?
Kommentit (28)
Ihan hyvältä tuntuu. Kiitos kysymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein käy niin, ettei minua kuunnella. Sanottavalle ei saa vastakaikua, koska eihän "tuo bimbo" voi tietää ja osata mitään. Turhauttavaa!
Minua kohdellaan paremmin, minulle tullaan juttelemaan herkemmin, saan hymyjä ja treffipyyntöjä usein. Onhan se joskus mukavaa, joskus taas vituttaa.
Minua luullaan pinnalliseksi, ylpeäksi, yksinhuoltajaksi (lapsi JA mies löytyy) sinkuksi, saman ikäiseksi kuin 25v miespuolinen työkaveri "teistä tulis hyvä pari hei!" Naiseksi jota voi aina yrittää.
Enkä edes värjää hiuksia, valkaistuista hampaista, ripsien pidennyksistä tai täydestä meikistä puhumattakaan. (= Havaintoja kahvitauolta)
En ymmärtä miksi kukaan haluaisi sellaista huomiota.
Olen usein myös ajatellut minkälainen on olla ns. normaali ihminen. On se varmaan hienoa kun kukaan ei heti tuomitse ulkonäön perusteella. Ei tarvitse jännittää jokaista tapaamista ja olla kokoajan varuillaan kun kaikki yleensä pettää alkututustumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakukissa kirjoitti:
Minua luullaan pinnalliseksi, ylpeäksi, yksinhuoltajaksi (lapsi JA mies löytyy) sinkuksi, saman ikäiseksi kuin 25v miespuolinen työkaveri "teistä tulis hyvä pari hei!" Naiseksi jota voi aina yrittää.
Enkä edes värjää hiuksia, valkaistuista hampaista, ripsien pidennyksistä tai täydestä meikistä puhumattakaan. (= Havaintoja kahvitauolta)
En ymmärtä miksi kukaan haluaisi sellaista huomiota.
Sama, minuakin luullaan ylpeäksi, ja ylimieliseksi. Sen takia jotkut alkavat juoruilemaan selän takana. Kumma kyllä, se juoruilija tuntuu aina olevan joko ylipainoinen, tai muuten epäviehättävän näköinen nainen.
Samanlaiset arkiset huolet sitä on kaikilla ulkonäöstä riippumatta. En ole kokenut saamaani huomiota mitenkään ahdistavaksi. Toisaalta on myös vaikea arvailla, minkä verran huomiota muut saavat ja miltä se määrä tuntuu. Olen ajatellut, että minua pidetään hyvänä työntekijänä ihan aidosti osaamiseni vuoksi eikä ulkonäköni perusteella. En tiedä, onko joku pitänyt minua ylpeänä tai bimbona ulkonäköni perusteella, itse en pidä. Ystävälliseen hymyyn ja käytökseen reagoidaan useimmiten samalla tavalla. En yleensä erityisemmin arvioi toisten ulkonäköä, kaikissa voi nähdä kauneutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin kaupungin kysytyimpiin kuuluvana poikamiehenä toki tunnen arvoni ja olenkin joutunut laitattamaan residenssini aulaan jonotusvuoroautomaatin audienssilleni pyrkiville naisille.
😁
Totuus: ulkonäkö on elämän tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivalta. Sen verta itsevarmuutta löytyy, että kateellisten tai kiusaajien mielipiteet ja ennakkoluulot ei kiinnosta.
Työmarkkinoilla ollut aina enemmän hyötyä kuin haittaa. Jään mieleen sekä luonteelta että ulkonäöltä.
Miehiä on aina riittänyt. Ikinä ei tarvitse murehtia saako. Tosin nykyään seurustelenkin komean miehen kanssa, että ei tarvitse miettiä muita muutenkaan.
Ainoa mikä häiritsee on mauttomat iskuyritykset, mutta nekin voi ignoorata kuulokkeet korvilla.
Miesten jatkuva huomio on kyllä mukavaa 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvatkaa onko kauneudesta apua jos on mt ongelmia? ei todellakaan. jos on oikeita ongelmia niin ei ole väliä onko nätti vai ruma. mielummin olisin vaikka vähän ruma mutta psyykkeeltä normaali, työhön pystyvä ihminen. ei paljoa tässä tilanteessa piristä miesten kehuskelut ja lähentelyt.
No töitä saa ainakin helposti varsinkin miesvaltaisissa paikoissa. Kaupassa kyylätään. Baarissa koko ajan joku kiinni. Siis oikeasti ja useampi mies. Edes kilot ei haittaa ku kauniit kasvot. Itselläkin lähempänä 100kg kilot ja miehet jaksaa kyylätä. Ikääkin yli 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäöstä on toki ollut enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta on se aiheuttanut huvittaviakin tilanteita. Esimerkiksi eräs mies käveli päin lasiovea minua tuijottaessaan. Paljon on tullut ystävällistä huomiota. Valitettavasti myös ikävää huomiota. Päätin jo nuorena, etten valitse ulkonäöllä pätemisen tietä. Oli aika surullista nähdä, miten moni mies oli minusta kiinnostunut lähinnä siksi, että seurani toi statusta. Osalle miehistä kaunis nainen on vähän kuin Rolex tai Mersu.
Paljon sitä edelleen tuijotellaan, vaikka lähestyn 40 ikävuotta, ja kilojakin on vuosien varrella kertynyt. Yleensä kukaan ei tule juttelemaan, ellen itse hymyile ensin ja sano jotakin. Naisten puolelta joskus tulee inhottavaa, tylyä tuijotusta, jollen itse riko jäätä ensin.
Olen kaunis, mutta myös tuiman näköinen. En siis keijukaismaisen tai missimäisen kaunis, vaan koppavan ja ylpeän näköinen kaunis. Koen, että joudun tekemään valtavasti työtä sen eteen, että minulle uskallettaisiin puhua normaalisti, tai että saisin edes kavereita. Ihme kyllä, mitä vanhempi nainen, sen ystävällisemmin hän kohtelee. Ja päinvastoin, mitä vanhempi mies, sitä tylympi minua kohtaan.
En osaa sanoa, onko ulkonäkö auttanut työelämässä. On varmaan? Olen ollut naimisissa 12 vuotta, ja sitä ennenkin seurustellut jo vuosia saman miehen kanssa. Baareissa en käy usein, mutta kyllä siellä aina joku tulee juttelemaan. Harrastuksista saan kyllä aina kavereita - yleensä miehiä.
Täytyy ihmetellä vain missä maailmassa osa täistä elää. En siis halua vähätellä, mutta kuulostaa lievästi oudolta, jos jatkuvasti saatte kauneuden takia kokea syrjintää.
En ole koskaan missään työpaikassa tällaista nähnyt tai itse kokenut, muiden naisten tahoilta. Siis syrjintää, että yhdistäisin sen kauneuteen. Naisporukassa siis työskentelen.
Ja kai minäkin joidenkin mielestä kaunis olen, koska siitä niin useasti kuulen ja ihmiset pysäyttävät minua ja miestäni, ainoastaan kertomaan miehelleni, että hän on varmaan maailman onnelisin ollessaan noin kauniin naisen kanssa. Itseäni tuo lähinnä huvittaa ja ei kai siihen voi muuta kuin kiittää. (Onneksi nykyinen mieheni osaa suhtautua, ex sai aina jäätävät pultit tuosta minulle ja niille sanojille)
En kyllä muutenkaan häiriinny siitä, jos joku minua lähestyy tai sanoo jotain kaunista.
Hassua sinällään, etten myöskään koskaan ajattele, että onko niitä kosioita paljon vai normaalisti. Aivan sama minulle.
Mikä on paljon? Haluaisitteko avata tätä? Mistä siis tiedät onko niitä paljon tai enemmän kuin keskimäärin?
Itse pidän itseäni kylläkin vain nättinä, (en tosin haluaisi vaihtaa ulkonäköiniäni) joten en oikein taida kuulua tähän keskusteluun :)
Minä olen klassiset piirteet omaava, luonnostani kaunis. Ehostan toki kevyesti mutten tarvitse juurikaan mitään näyttääkseni hyvältä.
Olen luonteeltani sosiaalinen ja kiltti, myös herkkä. Mutta ulkoisesti kylmät venäläiset kasvonpiirteet omaava. Kasvoni kuvastavat eri asioita kuin luonteeni. Tämä pieni ristiriita joskus hankaloittaa elämääni mutta kaipa ulkonäöstä silti on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.
Yleensä kuule ekana tämän luulin että olet ylpeä, ylimielinen. Mahdottomat ennakkoluulot ihmisillä.
Jos on jotakin niin ei se mitään ole hänelle itselleen. Ruoho on vihreämpää tai tässä tapauksessa mystisempää aidan tuolla puolen.