Elämäni parhaat viikot :') (itkuvaroitus!)

Ennen oli elämä tyhjää, pelkkää lenkkeilyä, salilla käyntiä, ystäviä, töitä, perhe-elämää - samaa rumbaa joka ainoa päivä. Mukavaa, mutta ei kuitenkaan tyydyttävää. Tunsin suorittavani koko ajan, olevani jotain mitä en ole ja tämän vuoksi myös yksinäinen.

Sitten löysin jotain, josta olisin halunnut olla tietoinen jo aikaa sitten. Teidät. Av:laiset. Tämän palstan.

Aluksi koin pientä ujoutta, tunnustelin paikkaani yhteisössä, tulisinko hyväksytyksi. Rohkaistuin laittamaan kommentin, yläpeukkuja tuli kaksi ja huokaisin jo helpotuksesta, kunnes - se ensimmäinen alapeukku. Se iski ja syvälle. Paiskasin läppärin kannen kiinni ja itkin. Tuntui, että minulla oli enää vain perheeni, ystäväni ja muut läheiset - eli ei ketään, aivan yksin.

Seuraavana päivänä uskaltauduin takaisin, koitin unohtaa alapeukutetun kommenttini. Kommentoin varovaisesti uudestaan erääseen äärimmäisen kiinnostavaan ikäeroa käsittelevään ketjuun. Riemastuin kun kommenttiini vastattiin, joten rohkaistun kommentoimaan toista mieltä ylentävää polemiikkia ulosteen karkailusta housuihin julkisella paikalla. Olin todella täpinöissäni! Aloin käyttää rohkeasti minulle uusia sivistyssanoja, kuten PORRRVOOO, wt ja lassukka. Pian koin olevani osa jotain suurempaa, osa yhteisöä, joka oli aina elämästäni puuttunut.

Nyt olen valmis hätätapauksessa jättämään työni ja perheeni, harrastukset ovat saaneet jo jäädä, samoin ystävät. Vain vimeinen askel puuttuu. Sitten olen aito, oikea AV-mamma. Se, miksi olen aina halunnut. :')

Kiitos teille kaikille näistä ihanista viikoista, toivon meille ihania yhteisiä hetkiä nyt ja aina!