Kiharatukkainen tyttöni saa liikaa huomiota. Keljuttaa
Minulla on kaksi tytärtä, molemmat alle kouluikäisiä ja toisella on luonnostaan kiharat blondit hiukset, sellaiset enkelikiharata. Toisella taas on suorat ja vahan tumemmat hiukset. Suloisia tyttöjä molemmat, mutta nuo kiharat hiukset saavat aivan liian paljon huomiota osakseen. Tutut ja tuntemattomat aina ääneen ihasteleen kummankin tytön kuullen kuinka uskomattoman ihanat nuo enkelikiharat ovat.
Mua niin on alkanut ärsyttää tämä. Yleensä yritän sanoa jotain, joo niin on kiharat, mutta on nämä siskonsa suoratkin hiukset upeat, eikö?
Mutta kukaan ei yleensä lähde leikkiin mukaan.
Pelkään, että tämä tulee vaikuttamaan suorempitukkaisen elämään negatiivisesti. Ei ole kyllä suoraan kysellyt, että onko hänessä jokin vialla kun ei oo kiharoita, mutta kysyy kyllä useesti, että eikö voitais kihartaa hänen hiuksia, kun joskus olen kihartanut juhlia varten.
Miten te toimisitte tällaisesssa tapauksessa? Ei tunnu reilulta tyttöjen vuoksi. Pitäiskö vaan heti hyssytellä ja tuntemattoamat ja tuttavat, että ei älkää sanoko tai hiplatko kenenkään hiuksia?
Kommentit (18)
Voisitko joskus kun lähdette jonnekin kihartaaa toisenkin hiukset? Tai oikaista toisen kiharat?
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 21:40"]
Kelju tilanne. Jospa hänen itsetuntonsa ei tuohon kaadu ja hän onnistuu kuin onnistuukin kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi kaikesta huolimatta.
Olihan minullakin epätasa-arvoa veljeni suhteen, mutta ei se ole kyllä vaikuttanut mitenkään, ainakin luulen näin.
[/quote]
Toivotaan näin :)
Itse muistan lapsuudestani, että minua aina verrattiin isosiskooni joka menestyi hyvin koulussa, sai stipendejä ja aina ääneen ihmeteltiin miten minusta ei voinut tulla samanlaista. Söihän se itsetuntoa jonkin verran, mutta toisaalta vanhempana löysin oman taiteellisen puoleni ja se taas kasvatti itsetuntoa, kun huomasi, että voin tehdä jopa elantoni tuolla intohimollani :)
Salaa toivon, että tyttäreni kiharat laimenisi, uskon että jossain vaiheessa niin käykin. Mieheni oli kuulemma just samanlainen lapsena, mutta n. 7 vuotiaana ne kiharat katosi ja kultainen blonditukka muuttui miltei mustaksi
ap
Sä voit kehua omia tyttäriäsi tasavertaisesti ja kasvattaa suoratukan itseluottamusta. :)
No, todennäköisesti suorahiuksinen on aikuisena tyytyväisempi hiuksiinsa, ja on toisen vuoro kadehtia.
Meillä sama tilanne. Poikani kihara tukka on ollut vauvasta asti ihailujen kohde. Yhtään kauppareissua ei olla tehty ilman ihasteluja. Toisella lapsellani suora, mitätön tukka. Kukaan ei kehu:/ Harmittaa hänen puolestaan. Kiharatukkaisella on paljon parempi itsetunto, häntä on kehuttu vauvasta asti joka puolella. Ja oikea hurmuri on kiharoineen!
Muista ettet ala dissata kiharatukkaista sitä toista puolustaessaSi. Mua ärsyttää, että suaärsyttää sun tytön kauniit kiharat hiukset.
Laita kiharat välillä leteillä piiloon ja suoratukalle letit yöks niin on aamulla kiharat :)
Minun mielestäni vain korostat tilanetta entisestään hakemalla kehuja myös toiselle tai hyssyttelemällä. Kyllä se toinen tyttö ymärtää siitä huolimatta että siskoa kehutaa. puhuisit mieluummin asiasta tytöille ja kertoisit että tällä hetkellä kauneus ihanteena on kiharat vaaleat hiukset, mutta ihanteet muuttuvat ja joskus ehkä vielä tulee toisrnkin siskon vuoro olla ihailun kohteena. Jos ei hiuksista niin jostain muusta asiasta.
En missään tapauksessa dissaa tyttäreni kiharaa tukkaa, mutta en pidä siitä, että sitä korostetaan liiaksi ja varsinkin suoratukkaisen kuullen. En koe tarpeelliseksi kuitenkaan suoristella toisen tukkaa ja toisen kihartaa tai mennä kaupungille huivit päässä! :D toivois vain joiltain aikuisilta hiukan tilannetajua. Yksi sukulaisemme, joka käykin meillä todella usein aina ihasteli ääneen kikkuroita ja kosketteli niitä ja hehkutti hiuksia toisen siskon kuullen. Kerran mä sanoin, että tiedän, ettei hän pahalla, mutta pelkään, että suoratukkainen kokee pian alemmuuskompelksia ja sukulainen ymmärsi täysin ja onkin ihanasti siitä lähtien kehunut molempia tyttöjä kaikesta muusta paitsi hiuksista! Mutta jotenkin vaivaannuttavaa jos pitäisi jokaiselle tuttavalle ja tuntemattomalle selittää sama juttu, koska tiedän ettei kukaan oikesti pahalla noita kiharoita maino.
ap
Minusta on muutenkin tosi pösilöä aikuisilta (tutuilta tai tuntemattomilta) kehua vain toista lasta, jos on kuitenkin kahden tai useammankin lapsen kanssa liikenteessä. Siis idioottia sanoa vain toisesta lapsesta jotain hyvää niin että molemmat lapset kuulevat tuon. Tai joku sellainen, että vaunuissa tai äidin sylissä kulkevalla vauvalle tullaan lepertelmään vaikka mitä, mutta sitä vieressä kävelevää isosisarusta ei edes vilkaista.
Meillä oli lapsena samanlainen tilanne siskoni kanssa. Hänen hiuksensa on ihan käsittämättömän paksut ja luonnostaan leiskuvan punaiset, minulla ihan tavallinen liukuletti. Siskon hiukset kehutaan aina, edelleen, mutta kotona minua kehuttiin eri asioista, mulla on kauniit silmät ja pitkät ripset, tai näin mulle opetettiin. Siskolla oli ne hiukset, ja mulla mun oma juttu.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 15:51"]
Minusta on muutenkin tosi pösilöä aikuisilta (tutuilta tai tuntemattomilta) kehua vain toista lasta, jos on kuitenkin kahden tai useammankin lapsen kanssa liikenteessä. Siis idioottia sanoa vain toisesta lapsesta jotain hyvää niin että molemmat lapset kuulevat tuon. Tai joku sellainen, että vaunuissa tai äidin sylissä kulkevalla vauvalle tullaan lepertelmään vaikka mitä, mutta sitä vieressä kävelevää isosisarusta ei edes vilkaista.
[/quote]
Aivan samaa mieltä! Harmittavan usein tätä kuitenkin tapahtuu :(
Meillä se yleensä menee niin, että ensin sanotaan voi kun te ootte niin kasvaneet ja niin söpöt tytöt ja sitten aletaan "voi mahdoton noita kiharoita, aivan kuin pikkuenkeli taivaasta laskeutunut" ja hiplataan kiharoita käsin ja "voi voi kun sitä ollaan niin söpöä kikkurapäätä kateeksi käy"
ap
Minulla on toisella tytöllä suorat vaaleat kauniit hiukset. Toisella tummat kauniit kiharat. Suomessa tummia kiharoita ihastellaan, mutta taas toisessa kotimaassamme saa vaalea ihailua.
Molemmilla on kyllä tummat isot silmät, joita ihastellaan täällä Suomessa paljon.
Olen toisaalta huomannut, että nyt kun molemmat lapset kouluikäisiä niin tuntemattomat ei enää niin kehu ulkonäköä, eikä toisen kiharoitakaan. Eli helpommin kehutaan alle kouluikäisiä lapsia noin ylipäätään?
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 15:53"]
Meillä oli lapsena samanlainen tilanne siskoni kanssa. Hänen hiuksensa on ihan käsittämättömän paksut ja luonnostaan leiskuvan punaiset, minulla ihan tavallinen liukuletti. Siskon hiukset kehutaan aina, edelleen, mutta kotona minua kehuttiin eri asioista, mulla on kauniit silmät ja pitkät ripset, tai näin mulle opetettiin. Siskolla oli ne hiukset, ja mulla mun oma juttu.
[/quote]voihan olla että koulu tasoittaa, jos suoratukkainen onkin hyvä oppija ja kiharahiuksinen vähemmän hyvä. Sitten taas ongelma, toinen saa stipendejä ja pääsee pitkälle
[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 15:53"]
Meillä oli lapsena samanlainen tilanne siskoni kanssa. Hänen hiuksensa on ihan käsittämättömän paksut ja luonnostaan leiskuvan punaiset, minulla ihan tavallinen liukuletti. Siskon hiukset kehutaan aina, edelleen, mutta kotona minua kehuttiin eri asioista, mulla on kauniit silmät ja pitkät ripset, tai näin mulle opetettiin. Siskolla oli ne hiukset, ja mulla mun oma juttu.
[/quote]
Miten ollakaan meidän suoratukkaisella on myös aivan upean pitkät ripset. Itse olenkin yrittänyt niitä enemmän huomioida, mutta harvemmin vieraat sanoo mitään.
Itselläni on sellaiset laineikkaat hiukset, karhea hiuslaatu, jos en tee hiuksille mitään niin kihartuvat, mutta ei mitenkään kivasti ja yleensä suoristan hiukset tai sitten kiharran hiukset loiville kiharoille. Olen kai tässä suoran ja kiharan välimaastossa. Olenkin usein yrittänyt työille selittää kun ovat ihmetelleet mitä äiti hommaa kylppärissä, että joskus suorat hiukset on kivat ja joskus taas kiharat, että kummatkin ihan yhtä hyvät. En tiedä kyl vaikuttaako tuo oikeesti mitää :D
ap
Ymmärrän todella hyvin tämän ongelman. Meillä on kaksi tytärtä, joilla 1,5 vuotta ikäeroa. Molemmilla samantyyppiset nimet, mutta toinen on harvinainen nimi ja toinen on kalenterissa oleva aika suosittu nimi. Ovat kuitenkin samanlaiset keskenään kuin Aalto ja Meri, toinen ei ole mitenkään "parempi" nimi kuin toinen.
Silti, toisen nimen kuullessaan kaikki ihastelevat miten upea ja erikoinen ja kaunis nimi sillä onkaan ja kysyvät toisen nimeä, joka onkin tavallinen kalenterinimi. Reaktio toiseen nimeen on niin selvä, että hävettää näiden ihmisten puolesta. "Ai", "Vai niin", "Ihan kiva nimi sullakin on"..
Ärsyttää kalenterinimisen tyttären puolesta niin paljon, että joskus olen vakavissani miettinyt nimen vaihtamista toiseen.
Kelju tilanne. Jospa hänen itsetuntonsa ei tuohon kaadu ja hän onnistuu kuin onnistuukin kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi kaikesta huolimatta.
Olihan minullakin epätasa-arvoa veljeni suhteen, mutta ei se ole kyllä vaikuttanut mitenkään, ainakin luulen näin.