Miten neitsyet pystytte seurustelemaan?
Olen 22-vuotias neitsyt. Neitsyt olen siksi, että en halua harrastaa seksiä miehen kanssa, joka ei arvosta minua. En varsinaisesti säästä itseäni avioliittoon (oikeastaan avioliitto ei edes kiinnosta minua), mutta haluan seurustella vähintään kolme vuotta ennen seksiä, jotta voin olla varma, että mies on kanssani, koska tykkää minusta ja arvostaa minua eikä pelkästään seksin vuoksi.
Mutta ylläri ylläri, en ole koskaan seurustellut! Moni mies on kyllä kiinnostunut, mutta heti kun neitsyyteni ja ajatusmaailmani paljastuu, on se kiinnostuskin heti lopahtanut. Jotenkin hullunkurista, että miehet kuitenkin arvostaa ja haluaa neitsyen, mutta kuitenkin sen oman tyttöystävän pitäisi olla heti ensimmäisenä iltana olla jakamassa.
Haluaisin seurustella enkä odottaa, että olen kolmekymppinen, kunnes ehkä voisin jo löytää miehen, joka on valmis odottamaan. Miten te muut neitsyet samalla ajatusmaailmalla olette nuorena löytäneet seurustelukumppanin, joka on jaksanut odottaa seksiä?
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 19:52"]
En ole enää neitsyt, 19-vuotiaana olin. Mutta siis mitä ihmettä, vähintään kolme vuotta pitäisi seurustella ennen seksiä? Miksi ihmeessä? Etkö nyt parissa kuukaudessa pysty näkemään, tuleeko hommasta vakavaa? Ei ihme, että miehet kaikkoavat. Ei ensimmäisenä iltana tarvitse hypätä sänkyyn, mutta kyllä minäkin naisena lähtisin lätkimään, jos mies ilmoittaisi, että aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua on seksiä tiedossa. Minä menin miehen kanssa sänkyyn 3kk seurustelun jälkeen, kihloihin vuoden jälkeen jolloin muutimme myös yhteen ja naimisiin mentiin kolme vuotta tapaamisesta. Kukaan ei halua edetä noin hitaasti kuin sinä.
[/quote]
paitsi jos haluaa vain yhden partnerin koko elämänsä aikana. Eli ei halua muita suhteita elämänsä aikana
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 19:54"]
Kyllä on pyhä lootuksenkukka arvossaan :D
Ei se järvi soutamalla kulu.
[/quote]
Kuluupas
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 19:52"] Etkö nyt parissa kuukaudessa pysty näkemään, tuleeko hommasta vakavaa?
[/quote]
Ketään ei siis ole koskaan jätetty esim. neljän kuukauden jälkeen, jos on ensin tutustuttu kahden kuukauden ajan ennen seksiä?
Olet sinä varsinainen kristallipallo, kun näet suhteen vakavuuden tuossa ajassa. En tarkoita, ettetkö saisi hypätä sänkyyn vaikka heti, mutta kellekään et voi luvata vakavaa suhdetta parin kk:n perusteella.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 19:55"]
Seksi on tärkeintä seurustelussa, miksi muuten vaivautua?!
[/quote]
Rakkaus on tärkeintä seurustelussa. Se että rakastaa toista ja haluaa jakaa elämänsä toisen kanssa
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 20:20"]
Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Sen avulla jaksaa läpi huonompien aikojen ja se tekee hyvistäkin ajoista parempia!
[/quote]
Jos on parisuhde hyvä niin sitä pysyy toisen rinnalla vaikka se halvaantuisi eikä ikinä saisi seksiä. Eikä kuitenkaan pettäisi. Sitä sanotaan rakastamiseksi. Et edes tajua mitä se tarkoittaa
3 vuoden jälkeen pitää antaa jo anaalia! 200kerran sääntö eli 200krt voi naida yhtä ja sit arkipäiväistyy!
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 20:21"]
Etkö sä itse yhtään halua seksiä? Ajatteletko, että vaan miehet haluaa ja naisen tehtävä on sitä säännöstellä? Jäät aika paljosta paitsi. Kolmen vuoden päästä on suurin intohimo suhteesta jo mennyt. Mikään ei ole ihanampaa kuin harrastaa seksiä ihmisen kanssa, johon on intohimoisesti hullaantunut. Sitä sinä et koskaan tule kokemaan.
[/quote]
Parisuhde on PALJON enemmän kuin seksiä. Jos AP haluaa löytää sen oikean eikä halua koskaan seurustella kuin yhden miehen kanssa. Silloin pitää katsoa rakastaako se oikeasti vai ei?
16 ,pitää hullantuarakkaan ihmiseen EIKÄ SEKSIIN ,mutta valitettavasti sä et koskaan tuut siitä kokemaan. Miten metsään huudat....Sitä paitsi ainakiin meidän elämässä on muita asiota joista voi hullantua esim.huumori,taide mutta jokainen itse onneksi saa päättä mistä hullantuu. Suretta vaan hirveesti sellaisesta hullantumisesta aviottomien lapsien määrää ja kuka heitä kasvatta täysipäiseksi elämään???? Hullantuminen joo,leikitte täällä viattomien lapsien kohtaloilla.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 20:29"]
Odottelin ekan poikakaverin kanssa 6kk ja olisin sinä aikana halunnut jo itse, hän ei ollut valmis. Bänksit sitten tulivat myöhemmin. Olimme 15 ja ja 14. Kun olin 16v ja yhä neitsyt, seurustelinitseäni vanhemman miehen kanssa 5kk ennen seksiä.
Sen jälkeen ei ole tarvinnut kammota seksi aloittamista. Se on kivaa, nautittavaa ihan kuten halaaminen ja suutelukin. Ei seksin arvo muutu sitä suuremmaksi mitä pitempään pystyy olemaan ilman. Osa yhdessäoloa ja rakkautta.
Aviopuolisoni kanssa harrastimme jo ekana iltana, tosin tunsimme kyllä toisemme sitä ennen tuttavina. Selväksi tuli molemmin puolin, että kumpikin pidämme seksistä ja on sitä näinä vuosina harrastettukin :D Vaikea kuvitella, että se olisi niin irrallinen osa rakkaussuhdetta, että pitäisi siirtää vuosien päähän.
[/quote]
No ei se toiminut. Ihminen joka on seurustellut neljän tai useamman ihmisen kanssa ei koskaan ole ihmisiä edes rakastanut. Moni nykyäänkin etsii sitä elinikäistä parisuhdetta jossa rakkaus on tärkeintä eikä seksi ja nautinto
Voi se mies pettää ja jättää vielä kolmen vuoden jälkeenkin.
Hae uskovaisten ja streittareitten lehdissä/nettisivuilla samanhenkistä kaveria. Varmasti löytyy, pojillakin on ongelmia löytää kaltaisiasi naisia. Vähemmistöähän te olette mutta kyllä teitä sen verran on että parit löytyvät. Onnea hakuun!
Minä tapasin nykyisen mieheni sellaisessa elämänvaiheessa, etten halunnut harrastaa seksiä ennen häitä enkä edes suudella. Olin aiemmin ollut hyvin löyhämoraalinen lumppu ja minulla oli vaikeuksia pysytellä uskollisena seurustelukumppanille. Jätin seksin kokonaan paitsioon pitkäksi aikaa, yli kolmeksi vuodeksi. Tuonakin aikana seurustelin ja harrastin kyllä suutelemista, mutta en seksiä. Ja sitten luin kirjan, jonka vuoksi suutelukin meni pannaan.
Mieheni oli ollut ennen minuun tutustumista seksuaalisesti aktiivinen, mutta hän kunnioitti minun arvojani ja meidän seurustelun alkuaika on jäänyt kyllä ihanana aikana mieleen. Juttelimme paljon ja kävelimme käsi kädessä ja halailimme, mutta emme suudelleet moneen kuukauteen. Sitten se ensisuudelma tuli vähän kuin vahingossa, mies antoi suukon kun olimme kumpikin lähtemässä omaan kotiimme ja hän pyysi sitä anteeksikin. Mutta ei se siinä vaiheessa tuntunut enää niin pahalta, korkeintaan harmitti hieman. Joskus 6-7kk seurustelun jälkeen lipsuimme jo seksiinkin ja 8kk seurustelun jälkeen menimme naimisiin.
Tästä kaikesta on jo yli 14 vuotta aikaa ja vieläkin muistelen lämmöllä noita seurusteluaikoja. Tuntui hienolta, että mies kunnioitti minun tahtoani, vaikkei oikein itse ymmärtänyt mistä siinä oli kysymys. Ja minuun tuo pitkä selibaattijakso oli vaikuttanut niin, että koin itseni taas nuoreksi ja viattomaksi naiseksi. Kaikki se lika oli pyyhkiytynyt pois. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat liian huolettomasti jakaneet itseään lukuisille seurustelukumppaneille! Sen viattomuuden tunteen voi saada takaisin ja tuntea itsensä puhtaaksi.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 20:48"][quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 20:20"]
Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Sen avulla jaksaa läpi huonompien aikojen ja se tekee hyvistäkin ajoista parempia!
[/quote]
Jos on parisuhde hyvä niin sitä pysyy toisen rinnalla vaikka se halvaantuisi eikä ikinä saisi seksiä. Eikä kuitenkaan pettäisi. Sitä sanotaan rakastamiseksi. Et edes tajua mitä se tarkoittaa
[/quote]
Ymmärsitkö lukemaasi? Sanoin seksin olevan tärkeä, en TÄRKEIN, osa suhdetta. Tottakai rakkaus on tärkein. Toisen vamma tai sairastuminen tottakai muuttaa suhteen fyysistä puolta ja toki se rakkaus ja hyvänä pitäminen säilyy. Tässä keskustelussa taitaa kuitenkin olla kyse ns. terveistä ihmisistä...
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 20:54"]
16 ,pitää hullantuarakkaan ihmiseen EIKÄ SEKSIIN ,mutta valitettavasti sä et koskaan tuut siitä kokemaan. Miten metsään huudat....Sitä paitsi ainakiin meidän elämässä on muita asiota joista voi hullantua esim.huumori,taide mutta jokainen itse onneksi saa päättä mistä hullantuu. Suretta vaan hirveesti sellaisesta hullantumisesta aviottomien lapsien määrää ja kuka heitä kasvatta täysipäiseksi elämään???? Hullantuminen joo,leikitte täällä viattomien lapsien kohtaloilla.
[/quote]
Eikö 2014 ole jo ihan luvallista käyttää ehkäisyä? Vai onko tämä jokin vanhoillislestadiolaisten sanoma yhä, kun eletään kuin amishit?
Onhan se hienoa, että tänä päivänä joku nuori uskaltaa omata noin valtavirrasta poikkeavan elämänasenteen.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 21:07"]
Minä tapasin nykyisen mieheni sellaisessa elämänvaiheessa, etten halunnut harrastaa seksiä ennen häitä enkä edes suudella. Olin aiemmin ollut hyvin löyhämoraalinen lumppu ja minulla oli vaikeuksia pysytellä uskollisena seurustelukumppanille. Jätin seksin kokonaan paitsioon pitkäksi aikaa, yli kolmeksi vuodeksi. Tuonakin aikana seurustelin ja harrastin kyllä suutelemista, mutta en seksiä. Ja sitten luin kirjan, jonka vuoksi suutelukin meni pannaan.
Mieheni oli ollut ennen minuun tutustumista seksuaalisesti aktiivinen, mutta hän kunnioitti minun arvojani ja meidän seurustelun alkuaika on jäänyt kyllä ihanana aikana mieleen. Juttelimme paljon ja kävelimme käsi kädessä ja halailimme, mutta emme suudelleet moneen kuukauteen. Sitten se ensisuudelma tuli vähän kuin vahingossa, mies antoi suukon kun olimme kumpikin lähtemässä omaan kotiimme ja hän pyysi sitä anteeksikin. Mutta ei se siinä vaiheessa tuntunut enää niin pahalta, korkeintaan harmitti hieman. Joskus 6-7kk seurustelun jälkeen lipsuimme jo seksiinkin ja 8kk seurustelun jälkeen menimme naimisiin.
Tästä kaikesta on jo yli 14 vuotta aikaa ja vieläkin muistelen lämmöllä noita seurusteluaikoja. Tuntui hienolta, että mies kunnioitti minun tahtoani, vaikkei oikein itse ymmärtänyt mistä siinä oli kysymys. Ja minuun tuo pitkä selibaattijakso oli vaikuttanut niin, että koin itseni taas nuoreksi ja viattomaksi naiseksi. Kaikki se lika oli pyyhkiytynyt pois. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat liian huolettomasti jakaneet itseään lukuisille seurustelukumppaneille! Sen viattomuuden tunteen voi saada takaisin ja tuntea itsensä puhtaaksi.
[/quote]
Mä en ole ikinä jakanut mitään, koska mulle seksi ei ole antamista.
Ymmärrän tavallaan sinua, mutta kolme vuotta on tosi pitkä aika. Minä ja poikaystäväni, nykyinen avomieheni olimme molemmat neitsyitä kun aloimme seurustella 20-vuotiaina. Eka yhdyntä oli vasta puolen vuoden seurustelun jälkeen, mutta muuta seksiä oli jo ennemmin, ehkä kuukauden tai kahden seurustelun jälkeen. Mietin vain, että kuinka pystyisit olemaan rakastamasi ihmisen kanssa kolme vuotta ilman seksiä? Me olimme koko ajan toistemme kimpussa kun aloimme seurustella ja pussailimme, vaikka seksiä ei heti ollutkaan... :)
Mistä tämä kolmen vuoden raja? Kun löydät oikean ja turvallisen ihmisen, seksiä on mukava harrastaa.
35 ,et oo lukenut aikaisempaan kirjoitukseni kuten mainitsin-ehkäisy voi pettä sen täytyy muista!!!! Mielistäni rakastamani ihminen ei ole ansannut tulla äidiksi tai isäksi yllätyksenä-se on aikamoinen karhun palvelu!!! Voitko ymmärtä,ettei kaikille seksi on kaikista tärkeintä!!! Ja jos lähimmäisrakkaus ja välittäminen on ensisijalla niin aitoja tunteita löytyy avioliitton myötä jos ihmiseilla empaattia ja hienotunteisuutta ja puolisosta halutaan aidosti huolehtia-sellaisessa avioliittossa on tila myös seksille. Mielistani te ette saa pakotta-tää ei tunnu enää mukavalta!!!! Seksi kaikille EI ole asian ydin!!!!!
Provo ap! Kuitenkin jo stuollaisella ajatusmaailmalla joku suuntaa kohti vanhuuttaan, tekee sen vääjämättä yksin. Kolme vuotta seurustelua ennen ensiseksiä, ei vittu.
Tietysti vaihtoehtona on löytää joku haudan ja elämän rajalla seisova, jolla fysiikka on pettänyt jo aika päiviä sitten. se koeaika sujuu, mutta seksi ei sitten sen jälkeenkään.
Tällaisen provoilun etu on siinä, että nämä paljastaa millaisia hihhuleita joukoissamme kulkee. Ihanko oikeasti joku on sitä mieltä, että on ok odottaa kolme vuotta ilman seksiä kun puhutaan aikuisista ihmisistä? Jos puhe olisi jostakin noin kaksitoistavuotiaasta, ymmärrys olisi aivan toisen tasoista, mutta kun aikuinen ihminen, fyysisesti seksuaalisesti kypsä nainen, käsittämätöntä.
Jakorasiat ovat oma lukunsa, no joo, kaiikki tavallaan. Sen verran sanoisin teille jotka olette aloituksen kanssa samaa mieltä, ette koskaan tule kokemaan seksieläämää, mutta eihän se ole kaikki kaikessa, vaikka onkin todellinen rikkaus köyhästä varakkaaseen.
Ota edes suihin joltakin, maista miltä sperma maistuu niin tiedät elämästä jotain.
ap:n kannattaa alkaa seurustella 13 vuotiaan pojan kanssa niin on mahkuja tuollaiseen suhteeseen :D