Mistä tunnistaa ääliömiehen ajoissa?

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:20"]

Olen ollut viimeisen viidentoista vuoden aikana neljässä vakavassa parisuhteessa. Ne kaikki ovat loppuneet siihen, että miehestä paljastuu vasta kuukausien tai vuosien päästä jotain hyvin ikävää: sitoutumiskammoa, väkivaltaisuutta, mielenterveysongelmia, valehtelua tai muuta epäluotettavuutta jne. En haluaisi enää ikinä kokea tuollaista suhdetta. Yhtenä päivänä olet umpirakastunut ja seuraavana huomaat kumppanin olevan ihmishirviö.

Kokemuksia pöytään: miten voisin jo lyhyemmän tuntemisen jälkeen aavistaa, onko mies pysyvästi kiltti ja tervepäinen? Ja onko merkkejä, joista tietää, että mies on luotettava ja sitoutunut suhteeseen?

[/quote]

Että oikein ihmishirviöksi seuraavilla kriteereillä:

- sitoutumiskammoinen; no joillakin miehillä voi olla hyvätkin ikäviin parisuhdekokemuksiin perustuvat sitoutumiskammot.

- mielenterveysongelmat; minkäasteisesta ongelmasta tässä puhutaan, itse tuntemani mielenterveysongelmaiset ovat - kiitos hyvän lääkityksen - ihan toimintakykyisiä ihmisiä, eivät hirviöitä

- valehtelijat; - no, kukapa meistä ei joskus valehtelisi. Naisetko ?  Patologiset valehtelijat sitten asia erikseen

- väkivaltaiset; - tämä taipumus ei kyllä kauaa pysy näkymättömissä jos vain pitää silmänsä auki. Ja moni nainen toisaalta tuntee vetoa väkivaltaisiin miehiin. Ja saavat sitä mitä tilaavatkin.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 18:11"]

Paljon miettimisen aihetta on tullut tästä ketjusta. Noihin äitijuttuihin kommentoin sen verran, että kolmen miehen vanhemmat olen tavannut, ja miehillä on ollut pikemminkin alistuva kuin epäkunnioittava suhtautuminen äiteihinsä. Enkä ole jännittäviä miehiä valinnut, suhteen alussa kaikki ovat olleet introvertteja ja pintapuolisesti kunnollisia. Minua ei sellainen "social butterfly"-tyyppi kiinnosta yhtään. Ystäväni ja vanhempani eivät uskalla pahaa sanaa miesehdokkaista sanoa, suhteen loppumisen jälkeen enintään. 

[/quote]

Miehen äitisuhde kertoo paljon.

Niin, 19 oli ap

Naisen oma hoivavietti ajaa häntä epätoivoisiin suhteisiin. Ei hän siinä tapauksessa kuuntelee mitään varoituksia, vaan alitajuisesti etsii miehiä jotka tuovat mukanaan vain vaikeuksia. Heidän oma selityksensä on se, että rakkaus muuttaa kaiken, mutta läheinen yhteiselämä vain korostaa kaikkia luonteenpiireitä ajan kuluessa.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:47"]

Hmmm... Olen omista syistäni lukenut "kaikki" itsensä kehittämisen kirjat ja niissä kaikissa on yksi yhteinen teema: ulkoinen elämä on siäisen elämän heijastumaa, eli elämässä toimii vetovoiman laki. Mitä enemmän opit rakastamaan itseäsi, sitä enemmän saat rakkautta muilta. muut kohtelevat sinua samoin kuin sinä itse kohtelet itseäsi. Mitä enemmän itse paranet, sitä terveempiä ihmisiä vedät puoleesi.

omalta osaltani totean, että tämä pitää paikkansa.

[/quote]

Tämä on vain osa totuutta. Ihminen voi hyvin rakastaa itseään ja silti ajautua suhteeseen tuhoavan ihmisen kanssa. rakkaus itseään kohtaa ilmenee siinä, että irrottautuu suhteesta eikä suostu siihen.

Ennemmin näkisin asian niin, että jos ihmisellä ei ole lapsuudessa ollut esimerkkiä ( läheistä) hyvästä ja kunnollisesta miehestä hän ei osaa erottaa tällaista.

Se on pötypuhetta, että jos rakastat itseäsi muutkin rakastavat sillä asia voi olla päinvastoin ja kateelliset ihmiset kokevat itseään rakastavan ihmisen uhkana.

Ap kommentoi 22:lle.

Sitoutumiskammo iski miehelle siinä vaiheessa, kun oltiin muuttamassa yhteen ja oma asuntoni oli jo irtisanottu. Olisi voinut aiemmin tuon keksiä.

Mielenterveysongelmat olivat sellaisia, että juuri kun oltiin tehty puolisoni kanssa hienot tulevaisuudensuunnitelmat, hänelle puhkesi sellainen masennus, ettei hän yhtäkkiä voinut käydä töissä eikä olla parisuhteessa.

Valehtelija jätti selkäni takana tärkeitä (yhteisiä) laskuja maksamatta, minulta meni luottotiedot.

Väkivaltainen tapaus yritti tappaa minut kännissä ilman syytä, vaikka suhde oli kaikin puolin hyvä. 

Että minun syytä kaikki, kun olen kusipäämagneetti!?