Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa ääliömiehen ajoissa?
11.04.2014 |
Olen ollut viimeisen viidentoista vuoden aikana neljässä vakavassa parisuhteessa. Ne kaikki ovat loppuneet siihen, että miehestä paljastuu vasta kuukausien tai vuosien päästä jotain hyvin ikävää: sitoutumiskammoa, väkivaltaisuutta, mielenterveysongelmia, valehtelua tai muuta epäluotettavuutta jne. En haluaisi enää ikinä kokea tuollaista suhdetta. Yhtenä päivänä olet umpirakastunut ja seuraavana huomaat kumppanin olevan ihmishirviö.
Kokemuksia pöytään: miten voisin jo lyhyemmän tuntemisen jälkeen aavistaa, onko mies pysyvästi kiltti ja tervepäinen? Ja onko merkkejä, joista tietää, että mies on luotettava ja sitoutunut suhteeseen?
Kommentit (26)
Puhumattomuus, omistushaluisuus, oma tunne ettei kaikki ole kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katso miten kohtelee eläimiä ja äitiään. Sillä pääsee jo pitkälle.
Vinkiksi: KAIKKI miehet ovat epäluotettavia! Tai omasta mielestään he pysyvät totuudessa, joka tosin muokkautuu aina tarpeen ja tilanteen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:25"]
Vinkiksi: KAIKKI miehet ovat epäluotettavia! Tai omasta mielestään he pysyvät totuudessa, joka tosin muokkautuu aina tarpeen ja tilanteen mukaan.
[/quote]
Höpöhöpö. Eivät kaikki todellakaan ole.
Sanoisin, että aina pitää olla varuillaan, jos tulee tunne, että toinen yrittää kontrolloida sinua, on aina omasta mielestään oikeassa ja jos tulee tunne, että toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaisto, kuuntele vaistoasi. Mies voi olla ystävällinen eläimille ja hän voi olla tavallisen olinen, mutta myöhemmin paljastua häiriintyneeksi.
En luota keneenkään, en ole varhaislapsuuteni jälkeen luottanut. Ongelmani miesten kanssa on enemmänkin se, etten osaa varautua kaikkiin kauheuksiin, mitä voi tulla vastaan, koska ne ovat joka miehen kanssa erilaisia. Yksi valehtelee, toinen hakkaa, kolmas jättää kaikki lupaukset pitämättä... Ja nuo asiat ovat tulleet suhteisiin yhtäkkiä. Siinä kun on itse sitoutunut toiseen, niin antaa ensin joitain asioita anteeksi, eihän kukaan ole täydellinen. Sitten asiat riistäytyvät käsistä ja huomaa elävänsä parisuhdehelvetissä. Olen älynnyt lähteä enemmän tai vähemmän ajoissa kävelemään. Haluaisin tutkan, jolla erottaa hyvät miehet huonoista. Eihän minulla niistä läpeensä hyvistä ole kokemusta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm... Olen omista syistäni lukenut "kaikki" itsensä kehittämisen kirjat ja niissä kaikissa on yksi yhteinen teema: ulkoinen elämä on siäisen elämän heijastumaa, eli elämässä toimii vetovoiman laki. Mitä enemmän opit rakastamaan itseäsi, sitä enemmän saat rakkautta muilta. muut kohtelevat sinua samoin kuin sinä itse kohtelet itseäsi. Mitä enemmän itse paranet, sitä terveempiä ihmisiä vedät puoleesi.
omalta osaltani totean, että tämä pitää paikkansa.
Haha, en tiedä onko tää oikeasti hyvä neuvo, mutta ite oon ainaki alkanu noudattamaan tätä: kuuntele sun ystäviä. Mulla on ollut joskus menneisyydessä kaksi parin vuoden kestänyttä suhdetta, joista molemmista mun kaverit vähän varoitteli ja yritti saaha mua miettimään uudestaan. En kuitenkaan tietenkään rakkauspäissäni kuunnellut, mutta kuinkas ollakkaan, toinen mies ei ollutkaan mielenterveydeltään ihan kunnossa ja toinen pettäjä. Suhteet olivat sen parin vuoden jälkeen pelkkää kaaosta. Ehkä ne ystävät osaa kattoa sitä miestä "objektiivisesti", eikä rakkauden sokaisemana. Ystävät myös tuntee sut todella hyvin ja näin ehkä osaavat aatella, millainen mies sulle sopii. Nykyinen mieheni on ystävieni hyväksynnän saanut ja hyvin menee edelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri varhaislapsuudessa koettujen ikävien kokemusten takia voi olla vaikea erottaa kunnollista miestä niiden kusipäiden joukosta. Täydellinen ei kukaan ole, mutta se on totta, että osa on oikeasti vaarallisia naisille.
Se, että oppii kuuntelemaan vaistoaan voi olla sinun työprojektisi.
Usein kuitenkin on pieniä "hälyttäviä merkkejä" jotka saattaa huomata jos ei tukahduta tunteitaan.
Mene miehen kanssa kylään hänen vanhempiensa luo. Katso, miten mies ja hänen isänsä kohtelevat miehen äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:47"]
Hmmm... Olen omista syistäni lukenut "kaikki" itsensä kehittämisen kirjat ja niissä kaikissa on yksi yhteinen teema: ulkoinen elämä on siäisen elämän heijastumaa, eli elämässä toimii vetovoiman laki. Mitä enemmän opit rakastamaan itseäsi, sitä enemmän saat rakkautta muilta. muut kohtelevat sinua samoin kuin sinä itse kohtelet itseäsi. Mitä enemmän itse paranet, sitä terveempiä ihmisiä vedät puoleesi.
omalta osaltani totean, että tämä pitää paikkansa.
[/quote]Minäkin ole lukenut hyvin paljon tuota kirjallisuutta. Osaatko kertoa miksi minä olin hyvien ja järkevien ja kunnollisten ihmisten ympäröimä silloin kun oli täysi paskakasa, sekopää persereikä? Ja miksi nyt kun olen parantunut, olen aika yksinäinen.
Hmm.. Eipä siinä kai ole muuta kuin että ajan kanssa. Yleensä onneksi on niin, että kerran juopon kanssa aviossa olessa tunnistaa ne jo kaukaa! ;) Mutta tietty näitä muitakin ongelmallisia miestyyppejä on! Ja niinhän se on ettei kukaan täydellinen ole. Parempi vähän tylsempi kuin liian jännittävä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aina vedät puoleesi paskasakkia, niin varmaan seuraavallakin kerralla kun joku tuntuu kiinnostavalta tyypiltä, hän onkin paskiainen. Et pysty kiinnostumaan tylsistä kunnon miehistä. Joko sisäisesti et usko ansaitsevasi sellaista tai sitten et ole sisäistänyt lausetta, jos joku tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, niin se yleensä on.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 17:47"]
Hmmm... Olen omista syistäni lukenut "kaikki" itsensä kehittämisen kirjat ja niissä kaikissa on yksi yhteinen teema: ulkoinen elämä on siäisen elämän heijastumaa, eli elämässä toimii vetovoiman laki. Mitä enemmän opit rakastamaan itseäsi, sitä enemmän saat rakkautta muilta. muut kohtelevat sinua samoin kuin sinä itse kohtelet itseäsi. Mitä enemmän itse paranet, sitä terveempiä ihmisiä vedät puoleesi.
omalta osaltani totean, että tämä pitää paikkansa.
[/quote]Minäkin ole lukenut hyvin paljon tuota kirjallisuutta. Osaatko kertoa miksi minä olin hyvien ja järkevien ja kunnollisten ihmisten ympäröimä silloin kun oli täysi paskakasa, sekopää persereikä? Ja miksi nyt kun olen parantunut, olen aika yksinäinen.
[/quote]
huipulla on yksinäistä... Muistathan, että järki ei vedä ihmisiä puoleensa, vaan sydän. Avoin sydän siis.
jotenkin epäilen, oliko sittenkään silloin ennen ympärilläsi terveitä ihmisiä...? Kyllä siinä toisessa ihmisessä on jokin magneetti, sillä nepparilla on aina vastapuoli. Se magneetti ei välttämättä ole paska-paska-magneetti, vaan paska-läheisriippuva-magneetti.
Siitä että sillä ei ole joko ollut yhtään naisia tai sitten on ollut hyvin paljon?
Paljon miettimisen aihetta on tullut tästä ketjusta. Noihin äitijuttuihin kommentoin sen verran, että kolmen miehen vanhemmat olen tavannut, ja miehillä on ollut pikemminkin alistuva kuin epäkunnioittava suhtautuminen äiteihinsä. Enkä ole jännittäviä miehiä valinnut, suhteen alussa kaikki ovat olleet introvertteja ja pintapuolisesti kunnollisia. Minua ei sellainen "social butterfly"-tyyppi kiinnosta yhtään. Ystäväni ja vanhempani eivät uskalla pahaa sanaa miesehdokkaista sanoa, suhteen loppumisen jälkeen enintään.
Vinkeistä en tiedä, mutta itse teen muutamia hölmöjä temppuja suhteen alussa, jos mies hermostuu niistä hän ei ole se oikea mulle.
Sillä toimin joskus impulsiivisesti, saatan hyppiä lätäkössä, mennä kiikkumaan, kipaista metsään halaan puuta.
Naurusta. Mille nauraa ja ylttääkö nauru silmiin. Itse kierrän vihaisen näköiset kaukaa.
Eikö sinun vaistosi ja intuitiosi varoita?