Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4285)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin te työnhakijat ymmärrätte että teidän täytyy myydä itsenne sinne työpaikkaan. Se on kilpailu jossa se paras hakija saa duunin. Kouluttautumalla ja perehtymällä, tekemällä paskahommia ja kokemusta keräämällä tulee se tuottavin ja paras osaaminen sieltä esiin. Mitään työtä ei pidä ylenkatsoa vaan ottaa kaikki vastaan kokemuksena. Kouluista ja tutkinnoista ei tule osaajia, pitää tajuta että osaaminen on se mistä saa työn ja palkkaa. Työnantaja katsoo mitä hyötyä hakijasta on firmalle ja mitä hakijan työstä jää viivan alle. Pystyykö oppimaan firman tavoille ja onko luotettava. Kaikki aikaisemmat työt, varsinkin ne paskahommat jos on vienyt loppuun kunnialla voi vakuuttaa enemmän kuin tutkinnot ja niiden arvosanat.
Osa jää ilman, mutta ei sitä duunia mammapalstalla uhriutumalla löydy yhtään paremmin. Voit syyttää valtiota jumalaa tai ihan mitä haluat mutta se on aina itsestä kiinni miten elämä menee.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun valmistuin 90-luvun laman keskellä yliopistosta. Työttömyys iski päin näköä. Olin toki kuullut, että koko edellinen vuosikurssi valmistui käytännössä tyhjän päälle, mutta en olisi ikinä uskonut tilanteen olevan niin toivoton.
Mut piti hengissä ja järjissäni se, että silloinen tyttöystäväni oli hyvin ymmärtäväinen. Tein paljon opettajan sijaisuuksia (niitä sai helposti silloin pk-seudulla) ja niistä tienasi hyvin.
Nyt olen kohta poistumassa työelämästä, mutta muistan loppuikäni sen toivottomuuden ja tyhjyyden tunteen kun koko ajan lyötiin ovi nenän edestä kiinni tietoisena siitä, että koko ajan työllistyminen on vaikeampaa kuin työttömyysjakso pitenee. En saanut unta, heräsin keskellä yötä läpimärkänä hiestä ja tuskasta. Olin sietämätön läheisilleni kun pinna oli koko ajan kireällä. Välillä yli 30 vuotta myöhemmin muistot palaavat öisin uniin.
Sitten pääsin erääseen vakuutusyhtiöön duuniin, en mihinkään kovinkaan vaativaan työhön, mutta töihin kuitenkin. Muistan kun katsoin työpaikan ikkunasta lehtien puhkeamista ja en ole koskaan iloinnut niin paljon keväästä kuin silloin.
Myöhemmin olen päässyt oman alani töihin ja nykyisin työllistän muutaman henkilön itseni lisäksi. Joku mainitsi tuolla oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikean henkilön suosittelemana. Näin itselleni kävi ja olen siitä opiskelukaverilleni ikuisesti kiitollinen. Joskus vain käy niin, että olet haastattelijan kanssa välittömästi samalla aaltopituudella ja siinä vaiheessa kun haastattelija sanoo, että kun aloitat meillä sydän jättää pari lyöntiä väliin.
Jos en muuta ole oppinut niin pitämään suuni kiinni. En utele toisilta - no mihin olet päässyt töihin kun valmistuit, onko koulutusta vastaavaa duunia jne. En kysy enkä utele. Odotan, että toinen avaa siitä asiasta suunsa jos näkee sen tarpeelliseksi. Työttömyys ja tuilla eläminen ei ole vapaaehtoista.
Vaikka olen arvoiltani oikeistolainen on pakko myöntää, että tehty politiikka on VÄÄRIN. On käsittämättömän typerää viedä suojaosa pois kun työmarkkinat sukeltavat. 1-2 päivää viikossa duunia on parempi kuin ei mitään ja se madaltaisi meidän pienyrittäjien kynnystä ottaa osa-aikaisia töihin. Joihinkin positioihin riittää 1 päivä viikossa.
Tästä näkee sen, että politiikoilta puuttuu todellisen työelämän tuntemus. Isojen firmojen huolet eivät ole samat kuin PK-sektorin.
Työttömyys ei ole helppoa.
Joo meidänkin firmaan hakenut tänä vuonna kesätöihin ennätykselliset ja valehtelematta reilut 1000 hakijaa, ollaan pieni yksityinen firma jossa 50 työntekijää, tää on muuten ns avoin yritys johon pääsee sisälle soittamalla ovikelloa ja hyvin usein ihmiset kysyy oisko töitä tarjolla, sit ohjataan vaan täyttämään paperinen lomake. En muuten muista tässä 13 vuotisen työrupeaman aikana että kukaan ois päässyt paperinen haun kautta töihin, erikseen työharjoittelijat tai koulun kautta opintoja suorittavat.