Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on liian vaikeaa

Menee sinne työpaikalle sitten ja tekee sairauden vuoksi huonosti ja tehottomasti, kyllä se homma aina tiensä päähän tulee.

Nykyinen kaiken tasoittava demariyhteiskunta päinvastoin on tehnyt osasta sen jäsenistä "työkyvyttömiä". Melko pienikin vaiva aiheuttaa ihmiselle subjektiivisesti työkyvyttömyyden tunteen ja työllistyminen ei vaan onnistu. Työkykyyn vaikuttaa kuitenkin suurelta osin ihmisen motivaatio omaan työhönsä ja koulutukseen ja mahdolliseen uudelleenkoulutukseen. Työkyky ei ole aina sidoksissa pelkkään fyysiseen sairauteen tai koettuun työkykyyn vaan oma motivaatio säätelee suurelta osin yksilön pärjäämistä työelämässä.

Kuvitteellisena esimerkkinä (voisi olla tottakin) sanoisin 30-40v naisen, jolla ajoittain niskakipuja. Kaikilla mahdollisilla tavoilla tutkittu, niskassa/kaularangassa ei mitään vikaa. Kokee silti olevansa täysin työkyvytön mihinkään. Ei koe olevansa työkykyinen silloin kun niskassa on kipuja. Toisaalta silloinkin kun niskassa ei ole kipuja, niin ei koe olevansa työkykyinen, koska pelkää niiden kipujen tulevan jos menee töihin.

Itse haluaisi eläkkeelle. Uudelleenkoulutus ei hänen mielestään tule myöskään kysymykseen, koska etäisyydet kodin ja mahdollisen koulun välillä olisivat liian pitkiä (10-30km). Eläkelausuntoa en ole kirjoittamassa. Jos lääkärinä yritän objektiivisesti kartoittaa työkykyä ja motivoida työkokeiluun, niin johan lähtee valituskirje ylilääkärille huonosta kohtelusta. En siis pidä häntä työkyvyttömänä vaikka hän itse kokee olevansa.

Jos ihminen vakaasti päättää olevansa työkyvytön, on siihen tällä yhteiskunnalla kovin niukasti keinoja vaikuttaa.

Esimerkki on kuvitteellinen, mutta näitä oikeasti on.