Omat rahat vs. yhteiset rahat parisuhteessa

Meillä on näin:

minä maksan ruokakauppalaskun (sisältää kaiken "isosta marketista" saatavan, pesuaineet, vaatteet lapsille yms.)

mies maksaa kaikki säännölliset kulut kuten vakuutukset, sähkön, veden, kiinteistöveron, talon lainalyhennyksen

kumpikin maksaa itse omat autoilukulunsa.

Ollaan oltu tyytyväisiä tähän jo yli 10 vuotta, ei olla koskaan laskettu kumpi maksaa paljonko. Jos toinen tarvitsee rahaa johonkin isompaan laskuun niin toinen auttaa. Mutta silti kummallakin on omat rahat myös. Ja oma säästötili.

Meillä on yhteiset rahat ja mun rahat.

Meillä on omat rahat. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi rahat ja rakkaus kuuluvat samaan pakettiin aivan kuin pitäisi etsiä puolisoksi mahdollisimman varakas, jotta voisi tätä isosti rakastaa.

Omat rahat ei merkitse sitä, että ei voisi maksaa toisen ravintolalaskua tai matkaa New Yorkiin, jos niin haluaa tehdä. Sen sijaan se merkitsee sitä, että ei tarvitse keskustella rahasta, koska aikuisena tietää itse olevansa vastuussa tuloistaan ja menoistaan, puoliso ei ole pankki vaan rakas ihminen.

Meillä on yhteiset tilit. Palkat tulee samalle tilille, sieltä menee kaikki laskut suoraveloituksena tai e-laskuina, ja osa siirtyy kahdelle eri säästötilille. Kumpikin saa käyttää rahoja kuin omiaan. Jos jotain tarvitsee, sen saa ostaa, kuitenkin katsoen että raha riittää tarpeelliseen. Olemme kummatkin vastuullisia rahankäyttäjiä, joten mitään ongelmaa ei meillä ole rahasta ollut.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:21"]

Meillä on yhteiset tilit. Palkat tulee samalle tilille, sieltä menee kaikki laskut suoraveloituksena tai e-laskuina, ja osa siirtyy kahdelle eri säästötilille. Kumpikin saa käyttää rahoja kuin omiaan. Jos jotain tarvitsee, sen saa ostaa, kuitenkin katsoen että raha riittää tarpeelliseen. Olemme kummatkin vastuullisia rahankäyttäjiä, joten mitään ongelmaa ei meillä ole rahasta ollut.

[/quote]

Jos kaikki tilinne ovat yhteisiä, olettehan varautuneet yllätyksiin, jopa järkytyksiin. Entä jos toinen kuolee, eikä rahaa saa käyttää ennen perunkirjoitusta? Tai toiselle tapahtuu jotain kamalaa, joutuu edunvalvontaan, löytää elämänsä naisen/miehen tai sekoaa muuten vaan ja tärvää kaikki rahat+

Riippunee perheen taloudellisesta tilanteesta. 50/50-jako sopii varmaan sellaisissa tapauksissa, kun kummallakin riittää yhteisten menojen jälkeen riittävästi omiinkin menoihin, myös mahdollisen opiskelun, työttömyyden tai hoitovapaan aikana.

Meillä on vain yhteisiä rahoja, eli maksetaan sen tililtä, jolla sattuu olemaan ja omiin 'turhiin' menoihin käytetään rahaa JOS sattuu joskus jäämään.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:21"]

Meillä on yhteiset tilit. Palkat tulee samalle tilille, sieltä menee kaikki laskut suoraveloituksena tai e-laskuina, ja osa siirtyy kahdelle eri säästötilille. Kumpikin saa käyttää rahoja kuin omiaan. Jos jotain tarvitsee, sen saa ostaa, kuitenkin katsoen että raha riittää tarpeelliseen. Olemme kummatkin vastuullisia rahankäyttäjiä, joten mitään ongelmaa ei meillä ole rahasta ollut.

[/quote]

Jos kaikki tilinne ovat yhteisiä, olettehan varautuneet yllätyksiin, jopa järkytyksiin. Entä jos toinen kuolee, eikä rahaa saa käyttää ennen perunkirjoitusta? Tai toiselle tapahtuu jotain kamalaa, joutuu edunvalvontaan, löytää elämänsä naisen/miehen tai sekoaa muuten vaan ja tärvää kaikki rahat+

[/quote]

Tilit ovat sellaisia, joihin on kuoleman varalta pääsy kummallakin. "Sekoamisen" varalta ei ole tehty suunnitelmia, kai tässä sen verran täytyy puolisoonsa luottaa, ettei se täysin sekoa yllättäin. Lienee melko harvinaista sellainen totaalinen sekoaminen, ja jos se tapahtuisi, olisi siinä paljon pahempiakin asioita mietittävänä kuin raha. Vai onko kaikilla joku sekoamissuunnitelma?

Meillä kaikki rahat olivat yhteisiä, omat tilit mutta minä hoidin rahaliikenteen ja taloussuunnittelun. Koskan ei riidelty rahasta ja kaikki saivat sitä mitä halusivat kohtuuden rajoissa. Toki plussana oli samantasoiset palkat ja se että molemmat olivat hoitovapaalla eli kukaan ei ikäänkuin elänyt kenenkään siivellä. Mies halusi itselleen enemmän ns. luksusta mutta minua ei haitannut, olen itse taasen ekohenkinen kierrättäjä.

Meillä on samanlainen systeemi kuin teillä. :) Onneksi ei olla siis ainoita, jotka ajattelevat juuri noin!

Jos jakaisimme menot Excelillä 50/50, tuntuisi siltä, että pedattaisiin jo eroa... Erotessa ei tarvis miettiä mitä "hävisi" siinä suhteessa. Koen avioehdon samalla tavalla. En menisi naimisiin miehen kanssa, joka vaatisi avioehtoa. Sama kuin kosiessa kysyisi, että tuletko vaimokseni kymmeneksi vuodeksi.

Meillä sama kuin 5:lla. On kaksi palkkatiliä ja yksi säästötili. Kumpikin käyttää molempia palkkatilejä vastuullisesti. Isot hankinnat sovitaan yhdessä. Muuten molemmat ostaa mitä tarvitaan. En ikinä jaksaisi alkaa viilaamaan pilkkua raha-asioista. Meillä on yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteinen talous. Näistä yhdessä huolehditaan katsomatta, kuka milloinkin tuo enemmän rahaa yhteiseen kassaan. 15 vuotta on hyvin toiminut, ei ole tullut epäselvyyksiä. Molemmat on vastuunsa tuntevia rahankäyttäjiä. 

Minun mielestä olisi ihan kauheaa jos olisi yhteiset rahat miehen kanssa. Vaikka mies on hyväntahtoinen rahojensa kanssa, minulle tulisi epämiellyttävä tunne siitä, että joku katsoo kun käytän rahaa. Se, mihin niitä käytän ei ole millään lailla salattavaa, mutta haluan että minulla ja vain minulla on täysi kontrolli omiin rahoihini.

Meillä on taloustili ja sillä sipuli. On ollut jo vuodesta 1996 lähtien ja hyvin toimii.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 09:07"]

Minulla ja miehelläni on yhteiset rahat, eli palkka tulee, maksamme pois mitä tarvitsee ja sen jälkeen laitetaan kaikki säästöön yhteiselle tilille. Täältä siis toki nostellaan rahaa sen verran kuin tarvitsee esim. ruokaan ja omiin hömppiin. Minulle ei tulisi mieleenkään maksaa kaikkea ns. puoliksi, jaan sydämeni, kotini ja rahani tämän ihmisen kanssa.

En tunne ketään muuta ihmistä joka tekee näin. Onko teitä siellä?

Ja teille jotka olette vakinaisessa parisuhteessa jossa tulevaisuudesta ollaan samalla radalla(kihlat, jo naimisissa, lapsia) ja jaatte kaikki menot 50/50:

- Miksi pidät/puolisosi pitää omasta rahasta niin kovasti kiinni?

- Mitä raha merkitsee sinulle?

- Oletteko onnellisia?

[/quote]

Taas tätä vääntöä...ap, kukin perhe tavallaan! Sitä ihmettelen, miten se yhteinen tili jotenkin olisi se "oletteko onnellisia"- autuaaksi tekevä asia. Raha ei merkkaa meillä muuta kuin kattoa pään päälle ja ruokaa. Helpottaa elämää. On oltu 16 vuotta naimisissa.

Minä tienaan n. 3500 brutto, mies n. 2400-2800 brutto. Mies on nuuka, minä enemmän Hulda Huoleton. Mulla on isommat "edustus"-kulut työpaikkani vuoksi. Mies pärjää duunissaan verkkareissa, ajaa tukkansa itse siiliksi ja rahaa menee menot ovat eväät, kännykkä ja bensa ja yhteiset laskut. Kun hän ei kuluta juuri mihinkään, hänellä jää säästöön saman verran ja enemmänkin kuin minulla! Jos meillä olisi yhteinen taloustili, minun ostoni vaivaisivat häntä, joten hän ei halua yhteistä tiliä. Enkä halua minäkään, vältetään turhat riidat. Sen sijaan yhteinen säästötili kodin isompia hankintoja varten löytyy.

Yhteiset laskut me hoidetaan puoliksi niin että mies maksaa vastikkeen ja lainan, ja minä maksan osuuteni hänen tililleen, vastaavasti minä hoidan kodin sähköt, lasten puhelimet ja vakuutukset, ja hän maksaa osuutensa minulle. Jos toisella on budjettivajetta, toinen jeesaa (harvoin on). Ruokakaupassa käydään vuoroviikoin ja vaatekauppaan lasten vaatteita ostamaan hän osaa ihan itsekin. Silloin kun on tosipaikka (vanhempainvapaat, vuorotteluvapaat, hoitovapaat ym), toinen on maksanut enemmän. (Ei nyt tosiaankaan veloitella muutenkaan jotain huoltoaseman kahvikuppia toiselta tai mä ostin sulle shampoota, maksa puolet. Sellainen olisi naurettavaa.)

Me ei koskaan, korostan koskaan olla riidelty rahasta tai sen riittävyydestä. Eikä kotitöistäkään, koska mies hoitaa osuutensa niistäkin. Minä vihaan tiskaamista ja pyykinpesua, hän hoitaa sen ja minä hoidan ruuanlaiton ja siivouksen.

Jep, vastauksena viimeiseesi: olemme onnellisia.

Meillä ei jaeta kuluja 50/50, vain yhteiset kulut jaetaan tasan ja omat on omia. Johtuu lähinnä erilaisesta suhtutumisesta rahaan ja elämään. Mies ajaa vanhaa kotteroa ja rassaa sitä itse vaikka tien päällä ... minulla on uusi auto ja vien sen liikkeeseen huoltoon. En voi olettaa, että mies minun auton huollon maksaisi, enkä anna miehen valita minulle samanlaista epäluotettavaa romua. Tällä perusteella alunperin päädyttiin erillisiin rahoihin, eikä elintason muututtua, yhteisen okt:n ja lapsen myötä ole nähty tarpeelliseksi muuttaa systeemiä.

Eli meillä on jo 15 vuotta ollut omat rahat, joiden käyttöperiaatteista sovitaan yhdessä ja isoista hankinnoista (yli tonni) keskustellaan. Eikä todellakaan laskeskella senttejä: mies on joskus ostanut mulle autonrenkaat, minä tuon hänelle paidat ja partakoneet...

Meillä on kaikki yhteistä.

Mulla on miestäni rutkasti pienempi palkka, eli siinä mielessä mies elättää minua. Elintasoni on korkeampi, kuin mitä se olis, jos erottais. Väitän kuitenkin, että jos erottais, niin myös miehen elintaso laskisi. Ja elämänlaatu taatusti. Eli voitetaan tässä järjestelyssä molemmat.

Kaikki on täälläkin yhteistä. En ymmärrä parisuhteita, joiden osapuolilla on täysin omat rahat ja kaikki puolitetaan. Se on kamalan itsekästä. Tuollaisessa tilanteessa kun äärimmäisyyksiin mennään niin eihän siinä puhalleta yhteen hiileen vaan kumpikin pitää kiinni omista rahoistaan tai ajattelee että maksakoot tuo toinen.. Itsekästä..

Meillä on omat rahat, mutta yhteinen talous.

Vaikka olen naimisissa ja lapsiakin löytyy, niin olen yhä yksilö. Minusta ei ole tullut mitään harmaata massaa, mikä on kiinni aviomiehessä. Emme maksa reilusti puoliksi kaikkea, koska minä olen hoitovapaalla, vaan mies maksaa suurimman osan. Rahan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia tällä systeemillä.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 10:23"]

Kaikki on täälläkin yhteistä. En ymmärrä parisuhteita, joiden osapuolilla on täysin omat rahat ja kaikki puolitetaan. Se on kamalan itsekästä. Tuollaisessa tilanteessa kun äärimmäisyyksiin mennään niin eihän siinä puhalleta yhteen hiileen vaan kumpikin pitää kiinni omista rahoistaan tai ajattelee että maksakoot tuo toinen.. Itsekästä..

[/quote]

Tätä varten taloustili onkin aivan erinomainen ratkaisu. Tietyllä tavalla perheissä, joissa kaikki rahat ovat yhteisiä, kaikki menee taloustilille. Ehkä alemmissa tuloluokissa näin onkin tarkoituksenmukaista toimia, kun esimerkiksi sijoitettavaksi ei jää mitään ylimääräistä?

Minun rahani ovat minun rahojani.

Miehen rahat ovat minunkin rahojani.

Mies toteaakin aina että Happy Wife = Happy Life.

En valita :)

Meillä on ollut suht sama systeemi jo 25v.

Eli minä vastaan raha-asioista ja suunnittelen talouden pitkälle etukäteen. Vaimolla on tasaiset tulot n €2K netto ja minulla vaihtelee bonusten kaikenmoisten tillikoiden jälkeen kuukaisittain aika paljon, mutta ehkä n €100K netto per vuosi.

Yksi yhteinen tili, vaimo ostaa kaiken tarvittavan päivittäistavaran ja jos haluaa tuhlailla tsekkaa ensin minulta onko varaa juuri sillä hetkellä. Isommat hankinnat suunnitellaan yhdessä jo etukäteen (esim kesäkuulle nyt ajoitettuna molemmille lapsille parisängyt, kun niissä yöpyy usein enemmän kuin yksi :) )

Sijoitusvelkaa n €400K. Sijoitusomaisuutta n €600K ja asunto n €600K.

Meillä on sama systeemi, mutta en missään nimessä ole sitä mieltä, että se olisi kaikille se ainoa oikea. Meillä kyllä toimii enkä osaisi kuvitella meille muuta.