Millaista on asua maalla?

Tuolta sitä voi seurailla.

https://www.youtube.com/channel/UC1iEB_46AsVIP5M-h608MlQ

Kyllä kehä 3:n ulkopuolella on ihan kiva asua.

Ostin pilkkahintaan talon järven rannalta. En tarvitse kuin ruokakaupan ja läheiset ihmiset ja eläimet ympärilleni. Omaa asuntoa on kiva remppailla. Kohta se on velatonkin. On rauhallista. Voin kävellä kotoa saunasta suoraan yleiseen rantaan. Talvella siinä voi harrastaa talviurheilua. Käyn kaupungissa töissä, joten saan töiden jälkeen napattua kaiken tarvitsemani. Omaa puutarhaa on kiva laittaa, elää vähän ekologisemmin. Luonto antaa ja rauhoittaa. En lähde kaupunkiin kokonaan takaisin tuskin koskaan, mutta kun tämä talo on velaton niin voin harkita vuokra-asuntoa kaupungista ja oleilla molemmissa. Rahaa jää tällä hetkellä säästöön runsaasti ja voin sitten aikanaan sitä käyttää erilaisiin sijoituksiin tai matkoihin. Ymmärrän jos jolu kaipaa jatkuvaa actionia kaupungissa. Olen itse kolmenkympin paremmalla puolen ja tämä tuntuu nyt hyvältä. Aina voi muuttaa jos tuntuu että haluaakin jotain muuta.

Maalla paljon aikaa viettäneenä olen huomannut että isoimpia väärinkäsityksiä on kyllä se että maalla saisit olla jotenkin rauhassa. Maalla kaikkia nimenomaan kiinnostaa toistensa asiat ja edes lenkille tai ruokakauppaan ei lähes koskaan voi mennä ilman juttutuokiota (ehkä jossain aivan korvessa saa olla rauhassa jos ei juuri missään käy). Kaupungissa saat yleensä elää aivan rauhassa ja ketään ei kiinnosta seinänaapurinkaan asiat. Toki on sitten ihmisestä kiinni minkä verran tällaisesta yhteisöllisyydestä nauttii.

Vierailija kirjoitti:

Maalla paljon aikaa viettäneenä olen huomannut että isoimpia väärinkäsityksiä on kyllä se että maalla saisit olla jotenkin rauhassa. Maalla kaikkia nimenomaan kiinnostaa toistensa asiat ja edes lenkille tai ruokakauppaan ei lähes koskaan voi mennä ilman juttutuokiota (ehkä jossain aivan korvessa saa olla rauhassa jos ei juuri missään käy). Kaupungissa saat yleensä elää aivan rauhassa ja ketään ei kiinnosta seinänaapurinkaan asiat. Toki on sitten ihmisestä kiinni minkä verran tällaisesta yhteisöllisyydestä nauttii.

En asu tosiaankaan korvessa, vaikka lähin naapuri onkin puolen kilometrin päässä ja lähin kauppa 20km päässä. Täällä ei ainakaan jäädä juttelemaan kenenkään kanssa, korkeintaan eläkeläiset keskenään päiväkävelyn ohessa. Moikataan kyllä, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Toisistamme emme tiedä, toki osa kyläläisiä on tuttuja pitkältäkin ajalta, jopa parin sukupolven ajalta. Tiedän kaksi perhettä lähemmin, harvoin olemme kuitenkaan yhteyksissä, muutaman tiedän nimeltä (kyläyhdistyksen kokouksissa ja peijaisissa käyneenä). Ketään ei kiinnosta toisten asiat, kaikki käyvät töissä eri paikoissa, saman ikäisiä lapsiakaan ei juuri kellään ole. Ihan rauhassa saa olla, saa tutustua jos haluaa, mutta ei tosiaankaan pakko.

Että varmaan riippuu siitä, mitä se maaseutu kellekin on ja millaiseen yhteisöön asettuu. Kirkonkylillä tuntuu olevan enemmän sitä toisten asioiden tietämistä, kuin näissä maaseudun paikoissa joissa on selkeästi hajurakoa toisiin.

Vierailija kirjoitti:

Maalla asuminen on jotain ihan kamalaa, vietin siellä surullisen yksinäisen lapsuuden.

Ja mä yksinäisen, surullisen avioliiton. Kun viimeinenkin auto hajosi eikä mulle enää riittänyt lasten kasvettua omaa, oli aika lähteä kaupunkiin. Karsea paikka eikä tee mieli enää takaisin. Aika moni naapureista teki muuten saman ratkaisun, ellei sitten ehtinyt tappaa itseään.

Joo ei mittää kaupunkilaisia maalle. Tuovat mukanaan pahat tapansa ja kulkevat kylillä kuin omistaisivat kaikki maat ja mannut. Kun se maalaisjärki puuttuu niin sitä ollaan hetkessä pahemmassa kuin pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri ei oo ehkä niin kireä ja kiireinen, mitä kaupungissa :) itse olosuhteiden pakosta asun kapungissa tällä hetkellä, mutta muutto maalle on meillä edessä, heti kun valmistun! Ihmiset tuttavallisia ja ystävällisiä yleisesti ottaen maaseudulla, voi toki olla myös niitä kyttääjiä, niin kuin joka paikassa.

Ulkoilu maaseutumaisemissa on mahtavaa! Myös ulkosauna (voi toki olla myös kaupungissa) on aivan must!

Täällä maallahan se vasta kiirettä pitääkin verrattuna esim. pieneen kaupunkiin (Hesasta en tiedä, koska en ole koskaan siellä asunut ja käymistäkin välttelen). Maalla on joka paikkaan pitkä matka ja joka paikkaan on lähdettävä henkilöautolla, koska julkista liikennettä ei ole (tai kulkee vain ne koululaisvuorot ja nekin vain kouluvuoden aikana). Ensin suhailet työmatkat ja illat suhailet mukuloita harrastuksiin lähitaajamaan/kaupunkiin. Viikonloppuisin kuskailet myös harrastuksiin tai kavereille, koska eihän täällä asu muita samanikäisiä muksuja lähimaillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei mittää kaupunkilaisia maalle. Tuovat mukanaan pahat tapansa ja kulkevat kylillä kuin omistaisivat kaikki maat ja mannut. Kun se maalaisjärki puuttuu niin sitä ollaan hetkessä pahemmassa kuin pulassa.

Ketähän ne kaupunkilaiset oikein häiritsee ja saattaa pulaan? Kuljin kylänraittia 20 vuotta enkä koskaan nähnyt siellä ketään. Verhojen takanako porukat kyttää? 

Asuuko tosiaan AV mammoja maalla? Jotenkin en usko kun teiltä tuntuu puuttuvan maalaisjörki kokonaan.

Maaseudun hyvät puolet:

- enemmän tilaa asumiseen,

- omaa rauhaa, ellet satu asumaan jossain vilkkaan tien varrella

- kunnon kokoinen piha, jossa mahtuu puuhaamaan vaikka mitä

- naapurit yleensä kauempana

- puhdasta ilmaa, ei melusaastetta (no tämäkin riippuu missä asuu)

- halvemmat talot

- tietty yhteisöllisyys, naapuria autetaan

Huonot puolet:

- autoriippuvuus

- pimeys talvella

- teiden kunto, voi olla ettei tietä olekaan aurattu hyvin töihin mennessä tai voi olla todella liukasta, rospuuttoa ym., voi olla hankalaa jos on pitkästi jotain kapeaa hiekkatietä. Asuinpaikka vaikuttaa tähän paljon.

- ei yleensä hyviä lenkkeilymaastoja, voi kävellä tietä yhteen suuntaan ja sitten takaisin, mutta onhan se vähän tylsää mennä aina samaa. Kesällä voi tietysti mennä metsään jos tykkää.

- ei lähikauppoja tai lähiharrastuksia, joutuu suunnittelemaan enemmän ja menemään sillä autolla aina

- isossa pihassa on enemmän työtä, kaikkia se ei tietysti haittaa

- usein asumiskustannukset on vähän isommat kuin kaupungissa, kun on enemmän tilaa ja pihaa hoidettavana, ja tarvii välttämättä sen auton, mielellään maasturin, koska huonot tiet.

Molemmissa siis puolensa. Nämä esimerkit on siis oikeasti maalta, ei mistään maaseututaajamasta. Itse olen maalla lapsuuteni ja nuoruuteni asunut, 15km pikkukaupungin keskustasta. Ihan pienenä se oli kiva, teininä kamalaa. Halusin äkkiä pois ja kaupunkiin. Nyt olen taas alkanut miettiä, että olisi siinä puolensa, mutta ei niin kauan kun lapset asuu kotona, koska on niin paljon kivempi lapsille kun kaverit ja harrastukset on lähellä eikä aina ole vanhempien kyytien varassa. Ehkä muutetaan maalle sitten joskus kun lapset muuttaa pois kotoa :)

Insinöörihoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri ei oo ehkä niin kireä ja kiireinen, mitä kaupungissa :) itse olosuhteiden pakosta asun kapungissa tällä hetkellä, mutta muutto maalle on meillä edessä, heti kun valmistun! Ihmiset tuttavallisia ja ystävällisiä yleisesti ottaen maaseudulla, voi toki olla myös niitä kyttääjiä, niin kuin joka paikassa.

Ulkoilu maaseutumaisemissa on mahtavaa! Myös ulkosauna (voi toki olla myös kaupungissa) on aivan must!

Täällä maallahan se vasta kiirettä pitääkin verrattuna esim. pieneen kaupunkiin (Hesasta en tiedä, koska en ole koskaan siellä asunut ja käymistäkin välttelen). Maalla on joka paikkaan pitkä matka ja joka paikkaan on lähdettävä henkilöautolla, koska julkista liikennettä ei ole (tai kulkee vain ne koululaisvuorot ja nekin vain kouluvuoden aikana). Ensin suhailet työmatkat ja illat suhailet mukuloita harrastuksiin lähitaajamaan/kaupunkiin. Viikonloppuisin kuskailet myös harrastuksiin tai kavereille, koska eihän täällä asu muita samanikäisiä muksuja lähimaillakaan.

Kouluikäisten lasten kanssa maalla asuminen ei kyllä ole mikään kiva vaihtoehto, ellei satu asumaan jossain vireässä kylässä jossa on paljon muitakin lapsia ja edes jotain harrastusmahdollisuuksia ja bussi joka vie kaupunkiin useammin kuin kahdesti päivässä. Me jouduttiin lapsena lähtemään koulutaksiin jo ennen aamuseitsemää, että taksi ehti kuskata kaikki lähikylien lapset kouluun kahdeksaksi. Ja kotiin päin mennessä pienemmät odotteli koululla, että isompien päivä loppuu ja pääsee takaisin kotiin, nykyään tietysti olisi ip-kerhot. Ja sitten lisäksi ne harrastukset, suurin osa kavereista ei tosin harrastanut mitään, meidän harrastukset mahdollisti keskustassa asuva mummo jonka luokse saattoi mennä iltapäiväksi odottamaan harrastuksen alkua. Sitten 5. luokasta eteenpäin piti mennä bussilla kouluun, eli kävellä 2,5km pimeää pikkutietä, osoittaa vilkkaan valtatien varressa bussia jolla pääsi loput 10km kouluun. Ei oikeasti ole kovin kivaa lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Huonot puolet:

- autoriippuvuus

Lähes kaikki työssäkäyvät kaupunkilaiset ovat korona-aikaa lukuun ottamatta autoriippuvaisia. Hyvin harvassa kaupungissa on toimiva joukkoliikenne, jota oikeasti voi käyttää työssä- ja kaupassakäyntiin sekä harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa, halpaa ja rentouttavaa.

Asumme maaseutukylässä 30km päästä lähimmästä kaupungista. Meillä on uudehko omakotitalo, tonttia 2000 neliötä järven välittömässä läheisyydessä, tontti rajoittuu metsään. Saman tien varressa asuu paljon lapsiperheitä ja perhepäivähoitajia. Lapsen hoitopaikka on naapurissa ja leikkikavereita riittää.

Työt hoidetaan pääasiassa etätyönä, nettiyhteys hoituu valokuidn kautta. Kunta on panostanut kovasti paikkakunnalla uuteen kouluun, liikuntahalliin ja kuntosaliin. Päiväkotikin on uudehko.

Asunnon vierestä lähtevät ulkoilumaastot ja hiihtoladut. Paikkakunnalla toimii aktiivinen urheiluseura ja kansalaisopisto. Harrastustoimintaa on melko mukavasti ja se on varsin edullista.

Paikakunnalta löytyy peruskauppa, apteekki, partureita, hierojia, pizzeria yms. Kysyntään nähden ruokakauppoja voisi olla toinenkin. Toisaalta haemme vain täydennyksiä paikallisesta kaupasta, koska hoidamme kaikki kauppaostokset verkon kautta ja käymme kerran viikossa noutamassa ostokset lähikaupungista.

Kunta on karsinut jonkin verran palveluja, mikä on tietysti ikävää. Jatkuva lääkäri- ja hammaslääkäripalvelu vietiin pois. Lapset pääsevät kuitenkin vielä tarkastuksiin paikkakunnalla, lisäksi löytyy tervydenhuollon näytteenotto ja neuvolapalvelut. Paikkakunnan kehittämiseksi olisi valtavasti potentiaalia, mutta sitä kunta ei oikein osaa hyödyntää.

Moni lapsiperhe on muuttanut paikkakunnalle edullisten asuntojen vuoksi, lisäksi monen perusteena on ollut saada lapsi rauhallisempaan kouluun. Lähikaupungissa jo yläasteikäiset sekoilevat koulussa eri päihteiden alaisena, lisäksi on paljon muita ongelmia eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvista henkilöistä.

Toiminta paikkakunnalla on melko yhteisöllistä ja naapureita autetaan useasti. Turvallinen seutu asustella, välillä unohtuu asunnostakin ovet lukitsematta tai pyörä pysäköityä ilman lukkoa. Yleisesti paikkakunnalla huonosti tai rikollisesti käyttäytyneet tunnistetaan nopeasti ja heidät ilmiannetaan virkavallalle tai vanhemmille.

Harrastusmahdollisuuksia tietysti voisi olla enemmänkin, mutta näin ruuhkavuosiarjessa niille vähemmän kyllä aikaa jää.

Maaseutukoulut rauhallisia? Toki varmaan kun vertaa johonkin vantaalaisen tai Espoon Matinkylän kouluihin, mutta muistaakseni Vieremän yläasteella ~40% poltti tupakkia ja kannabis oli tuttu tuote.

Minun yläasteen luokalta taisi kaksi lähteä lukioon. Muut amikseen tai kymppiluokalle. Kyllä siitä oli rauhallisuus kaukana ja tämmöinen akateemisen perheen lapsi ihan kummajainen. Odotin hartaasti milloin pääsen pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot puolet:

- autoriippuvuus

Lähes kaikki työssäkäyvät kaupunkilaiset ovat korona-aikaa lukuun ottamatta autoriippuvaisia. Hyvin harvassa kaupungissa on toimiva joukkoliikenne, jota oikeasti voi käyttää työssä- ja kaupassakäyntiin sekä harrastuksiin.

Kaupungissa lapsiperhe pärjää ihan sujuvasti yhdellä autolla ja polkupyörillä, maalla kaksi autoa on välttämättömyys. Ja on se autoriippuvuus vaan ihan eri luokkaa maalla, jos ei ole autoa niin ei pääse _mihinkään_. Ainakin isommissa kaupungeissa pärjää kyllä tilapäisesti ilman autoa jos se sattuu hajoamaan, vaikka se vähän hankalaa voi ollakin.

Täällä elän sitä oikeaa maalaisunelmaa. Maantieteellisesti suuri kunta jossa alle 7000 asukasta. Taajamassa kauppa, apteekki ja terveyskeskus. Minulla on kotoani matkaa lähimpään kauppaan 20 km mutta kaupassa käyn kerran viikossa-kahdessa työmatkan varrella. Meiltä ei lähdetä kauppaan hakemaan unohtunutta kermapurkkia vaan ollaan sitten ilman. Työmatkaa reilu 30km/suunta. Ei asfalttia, ei liikennettä, ei melua, ei valosaastetta. Järvi vieressä. Kesät menee puutarhassa ja järvellä, talvella pilkillä ja hiihtelemässä sekä metsähommissa. Luonto on aina ollut lähellä sydäntä. 

Toki tapaan ystäviäni kaupungissa, käyn teattereissa (ennen koronaa toki) ja treenaamassa jne sekä ulkomailla kaupunkilomilla (ennen koronaa).

Koirilla iso tarha jossa voivat remuta jos ei viitsi lenkille lähteä pilkkopimeään, kanat kotkottavat ja tuottavat munia ja elämä hymyilee. Asuminen ja elämä on edullista kun itse tekee polttopuut ja lämmittää takkoja talvisin. Kaksi naapuria lähellä ja läheisiä - seuraavaan naapuriin on sitten jo muutama kilometri matkaa. Kukaan ei "kyttäile" mutta toki naapurista huolehditaan. Nautin omasta tilasta ja rauhasta. Voin soittaa pianoa ja rumpuja keskellä yötä eikä ketään haittaa. Voin kävellä ilkosillani pihasaunan jälkeen eikä kukaan näe. Kuitenkin kyläläiset rientävät apuun jos jotain tarvitsee. Olen asunut opiskeluajan kaupungissa ja ulkomaillakin ja aina oli hyvinvointi koetuksella. Ahdistuin vähästä tilasta, jatkuvasta ihmisvilinästä, metelistä, häiriöstä ja sosiaalisuudesta. Nyt saan ladata akkuja rauhassa ja olla kontaktissa ihmisten kanssa silloin kun itseä huvittaa.

Riippuu toki maalaiselämästä mutta eihän se kaikille sovi. Pitää olla tietynlaista sitkeyttä tai sitten paljon rahaa että pärjää. Jos sähköt on kolme päivää poikki pakkasella, sitä vaan pärjätään sulatetulla lumella ja värjötellään takan vieressä kun sisällä on +12 lämmintä. Tai kun syysmyrskyjen aikaan pitää kuljettaa moottorisahaa työmatkalla jotta saa kaatuneet puut raivattua pois tieltä. Niin ja ihan itse pitää opetella ajamaan traktoria ja tekemään lumityöt ja käyttämään ja korjaamaan kaikenlaisia koneita. Minulle tämä on parasta elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot puolet:

- autoriippuvuus

Lähes kaikki työssäkäyvät kaupunkilaiset ovat korona-aikaa lukuun ottamatta autoriippuvaisia. Hyvin harvassa kaupungissa on toimiva joukkoliikenne, jota oikeasti voi käyttää työssä- ja kaupassakäyntiin sekä harrastuksiin.

Kaikki ovat, ainakin Tampereella. Eikä ole liiemmälti halujakaan käyttää joukkoliikennettä vaikka busseja kulkee 15-20 min välein.

Asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta maalla. Nyt 47.vuotiaana haluaisin muuttaa takaisin maalle. Yksi asia estää: en omista autoa enkä ajokorttia. Joukkoliikenteen varassa siellä ei voi elää, jos siis haluaa ihan oikeasti maalle eikä jonkun kaupungin lähiöön.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään mihin verrata, kun en ole asunut vedessä enkä ilmassa.

Onhan se kiva, jos edes sua naurattaa. Nauru tekee ihmiselle hyvää.

Ihanaa! Tosin kaupungin keskusta on kymmenen minuutin automatkan päässä.