Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistus kuormittavan suhteen jälkeen
30.11.2020 |
Olin useamman vuoden ihmissuhteessa, joka sisälsi välinpitämättömyyttä minua kohtaan, aiheetonta syyttelyä, hylkäämiskokemuksia, salailua, valheita, mutta toki myös hyviä hetkiä... Kaikenkaikkiaan kuitenkin paljon kuormittavia asioita. Suhde päättyi jokin aika sitten. Osasin varautua suruun ja pettymykseen, mutta en ahdistukseen. Mietinkin nyt, voiko tuollainen vuosien kuormitus tulla tilanteen loputtua pintaan ahdistuksena? Suhteen aikana sitä varmaan koitti lähinnä kestää ja pysyä toimintakykyisenä.
Kommentit (6)
Voi hyvinkin tulla. Oletko harkinnut keskustelua esim. psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa? Voisi olla hyvä ajatus.
Itselläni samankaltainen tilanne, mutta valehtelua ja salailua ei tietääkseni ollut. Pitkiä mykkäkouluja (oikeasti jopa viikkoja), syyttelyä asioista joille en voinut mitään, kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Olen miehelle vakuutellut tunteitani toistuvasti, mutta itse en koskaan saanut tietää, oliko miehellä edes tunteita minua kohtaan. Miehellä on tunteita, mutta ei kykene niitä ilmaisemaan, eikä myöskään keskustelemaan rakentavasti, vain syyttelemään. Nyt on fyysisesti paha olo, melkein oksettaa. Tämä ilta on ollut vaikea. Suren, koska välillä meni pitkiä aikoja hyvin. Mutta riidat oli aivan hirveitä, ja olen ollut niiden jäljiltä tosi rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia. Et mitään psykiatria tarvitse, anna ajan kulua ja yritä jaksaa. Et ole ainoa tuollaisen läpikäynyt. Kaikki tunteet kuuluvat eroprosessiin, itke ja raivoa jos helpottaa. Pura pettymystäsi, kunhan et patoa pahaa oloa sisällesi.
Kiitos vastauksestasi :) Olen käynyt aikoinaan pitkään terapiassa muiden asioiden takia. Voisin ottaa yhteyttä terapeuttiini, jos tilanne sitä vaatii.
Olen pahoillani siitä, että saat osaksesi huonoa kohtelua. Meilläkin tilanne oli se, että mies ei alkua lukuunottamatta sanonut välittävänsä, päinvastoin sanoi, ettei tunne rakkautta minua kohtaan. Teot olivat kuitenkin siinä määrin ristiriidassa näiden puheiden kanssa (ajoittain), että jaksoin toivoa. Olen aika varma, että hänellä myös oli vaikeutta myöntää välittävänsä, koska se olisi tehnyt suhteesta läheisemmän. Ja se taas pelotti häntä. En kanna kaunaa miestä kohtaan vaan ymmärrän käytöksen hänen heikkouksistaan johtuvaksi. Omaa oloani vaan mietin., että tuleeko ”kalavelat” maksettavaksi nyt jälkikäteen vai mistä on kyse.
Ehkä kannattaa vaan keskittyä siihen, että tunnelin päässä näkyvä valo loistaa nyt koko elämääsi ja huonosta suhteesta eroon pääseminen on pelkästään onnellinen asia. Katse tulevaisuuteen ja menneisyyden märehtiminen sikseen!
Alue: Aihe vapaa
.