Valetytär vanhuksen ainoa vierailija...

Siis kuka menee tuntemattoman vanhuksen "valetyttäreksi"?? En tajua!

olen yleensä positiivinen av-mamma, joka ei halua haukkua ketään, mutta  nyt saisi kyllä nämä vainajan oikeat lapset katsoa peiliin. Jos itse olisin ollut noin piittaamaton kuolevasta isästäni, en kehtaisi esiintyä lehdissä puhumassa asiasta omalla nimelläni. Valetyttärelle pisteet, hän toimi eräänlaisena ystäväpalveluna.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 16:56"]

olen yleensä positiivinen av-mamma, joka ei halua haukkua ketään, mutta  nyt saisi kyllä nämä vainajan oikeat lapset katsoa peiliin. Jos itse olisin ollut noin piittaamaton kuolevasta isästäni, en kehtaisi esiintyä lehdissä puhumassa asiasta omalla nimelläni. Valetyttärelle pisteet, hän toimi eräänlaisena ystäväpalveluna.

[/quote]

Ok,  jos kyse on ystäväpalvelusta tai vapaaehtoishommista niin sitten ymmärrän. Kauheita omaisia kuitenkin.

T.2

Kohta paljastuu varmaan joku valemuistisairaskin

Kertakaikkiaan hämärä kuvio.. vaikea ymmärtää kuka menee toisen "valetyttäreksi" ja haluaisi jopa edunvalvojaksi? Ja toisaalta enpä kehtaisi omaisenakaan esiintyä julkisesti kun selvästi eivät ole lainkaan käyneet isäänsä katsomassa. Todella itsekkäitä molemmat.

Todella järkyttävää, että lapset eivät itse edes olleet käyneet isänsä luona. Varmasti tälläinen asia olisi käynyt ilmi, jos olisi ollut omaa perhettä kohtaan vähääkään enempää kiinnostusta. Ihmettelivät kun ei oltu palvelukodissa tarkastettu henkilöllisyyttä - miksi vierailua varten sitä pitäisikään tehdä?

Poliisista kerrotaan, että tutkinta ei edes jatku, koska ei ole tapahtunut mitään esim rahallista vahinkoa, ja ''valetytär'' on ollut vain isän henkisenä tukena, ei yrittänyt päästä osalliseksi perintöön jne.

Oksettavaa, ja kertoo enemmänkin tästä yhteiskunnasta kuin palvelutalosta. Siitä, miten jopa ydinperheen asiat eivät kiinnosta (muutakun nyt kun ollaan haastamassa oikeuteen sitä ainoaa ihmistä, ketä isälle seuraa ja tukea tarjosi).

Siitä toki olen samaa mieltä, että häiriintynyt ihminen näin yhtä äkkiä alkaa esiintyä toisen ihmisen lapsena. Tässä tapauksessa luultavasti aiheuttanut paljon hyvää, eikä niinkään sitä pahaa mitä nyt mielenjärkytyksenä näille oikeille lapsille. Nämä sen mielestäni ovat ansainneetkin, kehtaavatkin järjestää vielä kohtauksen kun mitään vahinkoa ei isälle tai omaisuudelle tapahtunut.

Se valetytär ei itse ilmoittautunut/tuppautunut vaan hänelle oli tullut vahingossa kirje jossa "isän" olinpaikasta kerrottiin. Ilmeisesti jopa luuli tai toivoi että kyse olisi tosiaan hänen oikeasta biologisesta isästään.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:36"]

Se valetytär ei itse ilmoittautunut/tuppautunut vaan hänelle oli tullut vahingossa kirje jossa "isän" olinpaikasta kerrottiin. Ilmeisesti jopa luuli tai toivoi että kyse olisi tosiaan hänen oikeasta biologisesta isästään.

[/quote]

Paitsi, että tämän valeisän olisi pitänyt olla 10-vuotias siitettyään valetyttären. Että sileen..... tarinointia

Miten niin ei käydä isän luona vieraisilla? Hehän olivat käyneet isäänsä katsomassa siihen asti, kunnes isä oli 18.3. siirretty toiseen yksikköön, jossa hän kuoli. Siitä siirrosta ei kerrottu => lapset eivät voineet asiasta tietää. Isä kuoli suunnilleen 21.3 eli vain pari päivää myöhemmin. Tieto siirrosta oli mennyt väärälle henkilölle, joka oli virheellisesti potilastietojärjestelmässä merkitty tyttäreksi.

En ymmärrä, miten niin omat lapset olivat isänsä hylänneet. He olivat käyneet isäänsä katsomassa Koskelan palvelukeskuksessa, mutta eivät tienneet, että siellä kävi myös valetytär. Henkilökunnan kanssa ei yleensä tule sukuselvityksiä tehtyä ja monella vanhuksella on enemmän kuin 1 lapsi, joten valesisarus ei tullut ilmi.

Mistä te siis keksitte, että tästä vanhuksesta ei välitetty?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:36"]

Se valetytär ei itse ilmoittautunut/tuppautunut vaan hänelle oli tullut vahingossa kirje jossa "isän" olinpaikasta kerrottiin. Ilmeisesti jopa luuli tai toivoi että kyse olisi tosiaan hänen oikeasta biologisesta isästään.

[/quote]

Paitsi, että tämän valeisän olisi pitänyt olla 10-vuotias siitettyään valetyttären. Että sileen..... tarinointia

[/quote]

No mutta mistäs valetytär vanhuksen iän olisi tiennyt? Vanha ja sairas ihminen näyttää kyllä kuolinvuoteellaan itseään vieläkin vanhemmalta, eikä jotain sosiaaliturvatunnuksia niin vain kalastella. 

Minä olisin omaisena vain tyytyväinen, jos muistisairaan vierellä olisi minun lisäkseni joku muu.

Tämä olisi kyllä hyvä aihe tunteisiin vetoavalle elokuvalle. Vähän sellaista Amelie -henkeä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 21:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:36"]

Se valetytär ei itse ilmoittautunut/tuppautunut vaan hänelle oli tullut vahingossa kirje jossa "isän" olinpaikasta kerrottiin. Ilmeisesti jopa luuli tai toivoi että kyse olisi tosiaan hänen oikeasta biologisesta isästään.

[/quote]

Paitsi, että tämän valeisän olisi pitänyt olla 10-vuotias siitettyään valetyttären. Että sileen..... tarinointia

[/quote]

No mutta mistäs valetytär vanhuksen iän olisi tiennyt? Vanha ja sairas ihminen näyttää kyllä kuolinvuoteellaan itseään vieläkin vanhemmalta, eikä jotain sosiaaliturvatunnuksia niin vain kalastella. 

[/quote]

Valetytär oli tehnyt maistraattiin anomuksen päästäkseen "isänsä" asioiden viralliseksi hoitajaksi. Niissä papereissa oli isän henkilötunnus.

ja mista senkaan tietaa kuinka kaukana lapset asuvat... meilla mina ja sisaruksemme asumme kaikki eri puolella maailmaa eika aitimme halua muuttaa Suomesta pois. Itse tietoisesti ymmartaa, etta kun joskus palvelutaloon joutuu tai paasee, niin ei meista kukaan siella voi usein kayda vaikka kuinka hanesta pidamme. Turha syyllostaa silloin lapsia, kun julkisuudessa ei edes anneta tietoja heidan elamantilanteestaan. Ihan varmasti oli tuo valetytar rahojen perassa tai sitten han on muuten vain mielenterveysongelmainen.

Jos haluaa vanhuksen tai sairaan tukihenkiloksi niin kylla kuka tahansa vahankin normaali ottaa yhteytta vanhuksen oikeisiin omaisiin. meillakin on ns. Varamummo taalla maailmalla koska oma aitini asuu niin kaukana, eika kylla tulisi mieleenkaan olla pitamatta yhteytta hanen lapsiinsa etenkin jos hanen voinnissaan tapahtuu mitaan huolestuttavaa muutosta.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 18:04"]Miten niin ei käydä isän luona vieraisilla? Hehän olivat käyneet isäänsä katsomassa siihen asti, kunnes isä oli 18.3. siirretty toiseen yksikköön, jossa hän kuoli. Siitä siirrosta ei kerrottu => lapset eivät voineet asiasta tietää. Isä kuoli suunnilleen 21.3 eli vain pari päivää myöhemmin. Tieto siirrosta oli mennyt väärälle henkilölle, joka oli virheellisesti potilastietojärjestelmässä merkitty tyttäreksi.

En ymmärrä, miten niin omat lapset olivat isänsä hylänneet. He olivat käyneet isäänsä katsomassa Koskelan palvelukeskuksessa, mutta eivät tienneet, että siellä kävi myös valetytär. Henkilökunnan kanssa ei yleensä tule sukuselvityksiä tehtyä ja monella vanhuksella on enemmän kuin 1 lapsi, joten valesisarus ei tullut ilmi.

Mistä te siis keksitte, että tästä vanhuksesta ei välitetty?

[/quote]

Ei tuossa mainita, että lapset olisivat vierailleet isänsä luona, vaan isän seurustelukumppani. Lapset purkavat omaa syyllistö oloaan nyt kauhealla älämölöllä. Jos oikeat lapset olisivat säännöllisesti käyneet isäänsä katsomadsa, olisi valesisarus varmasti paljastunut. Nyt pitöisi sitten alkaa näitä lapsia säälittelemään....

12, ero Ameliahenkisyyteen tässä on selkeä. Totta kai on mukavaa, jos joku mukava ihminen käy katsomassa sairasta osastolla. Eihän silti kai ole kovin mukava henkilö sellainen, joka valehtelee olevansa toisen tytär jatkuvasti, vaikkei ole ja pyrkii tämän tileillekin määrätietoisesti? Ameliahenkisiä ihmisiä on olemassa mutta heidän täytyy kuitenkin esiintyä ihmisinä, jotka eivät yritä olla omainen hyötymistarkoituksessa. Tukihenkilöitä sinne osastoille saadaan vähän dementiaosastoille, sillä dementoituneet eivät kovin usein hyväksy sellaisia ja osa ei osaa tai kehtaa pyytää. Tukihenkilöiden pitää tulla turvallista reittiä, joko omaisen kautta ystäväksi tai eri ystäväpalveluiden. Syystä, että jos kuka tahansa voi kävellä osastolle ja sanoa tulevansa vaikka ukkia katsomaan, kävellä sitten jonkun potilaan luokse, dementoitunut ei välttämättä väitä, ettei tunne henkilöä, kuten tässä, sillä hän muistaa, että hänellä on lapsenlapsi muttei mitään muuta  ja on haavoittuvainen. Haluaisitko sitten tosiaan tälläistä kutsua Ameliahenkisyydeksi?

Te, joiden mielestä omaisten olisi hyvä katsoa peiliin. Osa dementoituneista vanhemmista on muuttunut paljon ja heidän kanssaan keskusteleminen on vaikeaa. Kaikki omaiset eivät kestä sitä. He haluaisivat takaisin henkilön, jonka kanssa oli mukavia yhteisiä hetkiä. Monet ovat alkuun käyneet katsomassa ja sitten väsyneet. Matka osastolle voi olla pitkä. Totta on, että olisi kiva, kun kaikkia vanhuksia käytäisiin katsomassa mutta monelle se on oikeasti liian rankkaa. Hoitajat usein miettivät usein sitä, miksei tuon ja tuon luona käy kukaan ja syyllistävät osa omaisiakin. Eikö tämä ole väärä hetki syyllistää, kun jotain tälläistä hyväksikäyttöä on tapahtunut? Jos itse hoitajana tuon esille sen puolen, että omainen ei kestä, monikaan ei ymmärrä, miksei. Mutta se on yleistä, etteivät kestä. Hoitajina me taas olemme nähneet henkilön vain siinä kunnossa, missä hän tarvitsee hoitoa. Olemme tutustuneet henkilöön, joka ei muista ja hän ei ole omainen. Hyväksyminen on selvää. Omaisen tilanne ei ole sama.

12, ero Ameliahenkisyyteen tässä on selkeä. Totta kai on mukavaa, jos joku mukava ihminen käy katsomassa sairasta osastolla. Eihän silti kai ole kovin mukava henkilö sellainen, joka valehtelee olevansa toisen tytär jatkuvasti, vaikkei ole ja pyrkii tämän tileillekin määrätietoisesti? Ameliahenkisiä ihmisiä on olemassa mutta heidän täytyy kuitenkin esiintyä ihmisinä, jotka eivät yritä olla omainen hyötymistarkoituksessa. Tukihenkilöitä sinne osastoille saadaan vähän dementiaosastoille, sillä dementoituneet eivät kovin usein hyväksy sellaisia ja osa ei osaa tai kehtaa pyytää. Tukihenkilöiden pitää tulla turvallista reittiä, joko omaisen kautta ystäväksi tai eri ystäväpalveluiden. Syystä, että jos kuka tahansa voi kävellä osastolle ja sanoa tulevansa vaikka ukkia katsomaan, kävellä sitten jonkun potilaan luokse, dementoitunut ei välttämättä väitä, ettei tunne henkilöä, kuten tässä, sillä hän muistaa, että hänellä on lapsenlapsi muttei mitään muuta  ja on haavoittuvainen. Haluaisitko sitten tosiaan tälläistä kutsua Ameliahenkisyydeksi?

Te, joiden mielestä omaisten olisi hyvä katsoa peiliin. Osa dementoituneista vanhemmista on muuttunut paljon ja heidän kanssaan keskusteleminen on vaikeaa. Kaikki omaiset eivät kestä sitä. He haluaisivat takaisin henkilön, jonka kanssa oli mukavia yhteisiä hetkiä. Monet ovat alkuun käyneet katsomassa ja sitten väsyneet. Matka osastolle voi olla pitkä. Totta on, että olisi kiva, kun kaikkia vanhuksia käytäisiin katsomassa mutta monelle se on oikeasti liian rankkaa. Hoitajat usein miettivät usein sitä, miksei tuon ja tuon luona käy kukaan ja syyllistävät osa omaisiakin. Eikö tämä ole väärä hetki syyllistää, kun jotain tälläistä hyväksikäyttöä on tapahtunut? Jos itse hoitajana tuon esille sen puolen, että omainen ei kestä, monikaan ei ymmärrä, miksei. Mutta se on yleistä, etteivät kestä. Hoitajina me taas olemme nähneet henkilön vain siinä kunnossa, missä hän tarvitsee hoitoa. Olemme tutustuneet henkilöön, joka ei muista ja hän ei ole omainen. Hyväksyminen on selvää. Omaisen tilanne ei ole sama.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:04"]

12, ero Ameliahenkisyyteen tässä on selkeä. Totta kai on mukavaa, jos joku mukava ihminen käy katsomassa sairasta osastolla. Eihän silti kai ole kovin mukava henkilö sellainen, joka valehtelee olevansa toisen tytär jatkuvasti, vaikkei ole ja pyrkii tämän tileillekin määrätietoisesti? Ameliahenkisiä ihmisiä on olemassa mutta heidän täytyy kuitenkin esiintyä ihmisinä, jotka eivät yritä olla omainen hyötymistarkoituksessa. Tukihenkilöitä sinne osastoille saadaan vähän dementiaosastoille, sillä dementoituneet eivät kovin usein hyväksy sellaisia ja osa ei osaa tai kehtaa pyytää. Tukihenkilöiden pitää tulla turvallista reittiä, joko omaisen kautta ystäväksi tai eri ystäväpalveluiden. Syystä, että jos kuka tahansa voi kävellä osastolle ja sanoa tulevansa vaikka ukkia katsomaan, kävellä sitten jonkun potilaan luokse, dementoitunut ei välttämättä väitä, ettei tunne henkilöä, kuten tässä, sillä hän muistaa, että hänellä on lapsenlapsi muttei mitään muuta  ja on haavoittuvainen. Haluaisitko sitten tosiaan tälläistä kutsua Ameliahenkisyydeksi?

Te, joiden mielestä omaisten olisi hyvä katsoa peiliin. Osa dementoituneista vanhemmista on muuttunut paljon ja heidän kanssaan keskusteleminen on vaikeaa. Kaikki omaiset eivät kestä sitä. He haluaisivat takaisin henkilön, jonka kanssa oli mukavia yhteisiä hetkiä. Monet ovat alkuun käyneet katsomassa ja sitten väsyneet. Matka osastolle voi olla pitkä. Totta on, että olisi kiva, kun kaikkia vanhuksia käytäisiin katsomassa mutta monelle se on oikeasti liian rankkaa. Hoitajat usein miettivät usein sitä, miksei tuon ja tuon luona käy kukaan ja syyllistävät osa omaisiakin. Eikö tämä ole väärä hetki syyllistää, kun jotain tälläistä hyväksikäyttöä on tapahtunut? Jos itse hoitajana tuon esille sen puolen, että omainen ei kestä, monikaan ei ymmärrä, miksei. Mutta se on yleistä, etteivät kestä. Hoitajina me taas olemme nähneet henkilön vain siinä kunnossa, missä hän tarvitsee hoitoa. Olemme tutustuneet henkilöön, joka ei muista ja hän ei ole omainen. Hyväksyminen on selvää. Omaisen tilanne ei ole sama.

[/quote]

Todella hyvin kirjoitettu. On hienoa, että kaltaisiasi hoitajia on olemassa!

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:36"]

Se valetytär ei itse ilmoittautunut/tuppautunut vaan hänelle oli tullut vahingossa kirje jossa "isän" olinpaikasta kerrottiin. Ilmeisesti jopa luuli tai toivoi että kyse olisi tosiaan hänen oikeasta biologisesta isästään.

[/quote]

Mistähän luit tuollaisesta, en ole löytänyt tietoa? Onko kukaan edes nähnyt kirjettä vai onko se vain niitä samoja tarinoita kuin sekin, että nainen oli rekisteriin merkitty tyttäreksi, vaikka väestörekisteristä löytyi vain kaksi lasta?

Törkeää tarinointia ja vääränä henkilönä edun tavoittelijana esiintymistä. Tästä oikeusjuttu!

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:04"]12, ero Ameliahenkisyyteen tässä on selkeä. Totta kai on mukavaa, jos joku mukava ihminen käy katsomassa sairasta osastolla. Eihän silti kai ole kovin mukava henkilö sellainen, joka valehtelee olevansa toisen tytär jatkuvasti, vaikkei ole ja pyrkii tämän tileillekin määrätietoisesti? Ameliahenkisiä ihmisiä on olemassa mutta heidän täytyy kuitenkin esiintyä ihmisinä, jotka eivät yritä olla omainen hyötymistarkoituksessa. Tukihenkilöitä sinne osastoille saadaan vähän dementiaosastoille, sillä dementoituneet eivät kovin usein hyväksy sellaisia ja osa ei osaa tai kehtaa pyytää. Tukihenkilöiden pitää tulla turvallista reittiä, joko omaisen kautta ystäväksi tai eri ystäväpalveluiden. Syystä, että jos kuka tahansa voi kävellä osastolle ja sanoa tulevansa vaikka ukkia katsomaan, kävellä sitten jonkun potilaan luokse, dementoitunut ei välttämättä väitä, ettei tunne henkilöä, kuten tässä, sillä hän muistaa, että hänellä on lapsenlapsi muttei mitään muuta  ja on haavoittuvainen. Haluaisitko sitten tosiaan tälläistä kutsua Ameliahenkisyydeksi?

Te, joiden mielestä omaisten olisi hyvä katsoa peiliin. Osa dementoituneista vanhemmista on muuttunut paljon ja heidän kanssaan keskusteleminen on vaikeaa. Kaikki omaiset eivät kestä sitä. He haluaisivat takaisin henkilön, jonka kanssa oli mukavia yhteisiä hetkiä. Monet ovat alkuun käyneet katsomassa ja sitten väsyneet. Matka osastolle voi olla pitkä. Totta on, että olisi kiva, kun kaikkia vanhuksia käytäisiin katsomassa mutta monelle se on oikeasti liian rankkaa. Hoitajat usein miettivät usein sitä, miksei tuon ja tuon luona käy kukaan ja syyllistävät osa omaisiakin. Eikö tämä ole väärä hetki syyllistää, kun jotain tälläistä hyväksikäyttöä on tapahtunut? Jos itse hoitajana tuon esille sen puolen, että omainen ei kestä, monikaan ei ymmärrä, miksei. Mutta se on yleistä, etteivät kestä. Hoitajina me taas olemme nähneet henkilön vain siinä kunnossa, missä hän tarvitsee hoitoa. Olemme tutustuneet henkilöön, joka ei muista ja hän ei ole omainen. Hyväksyminen on selvää. Omaisen tilanne ei ole sama.

[/quote]

No joo, mutta turha sitten meuhkata lehtien palstoilla omasta mielipahasta. Ei se varmaan isälläkään hyvä mieli ole ollut.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 21:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 17:36"]

Se valetytär ei itse ilmoittautunut/tuppautunut vaan hänelle oli tullut vahingossa kirje jossa "isän" olinpaikasta kerrottiin. Ilmeisesti jopa luuli tai toivoi että kyse olisi tosiaan hänen oikeasta biologisesta isästään.

[/quote]

Paitsi, että tämän valeisän olisi pitänyt olla 10-vuotias siitettyään valetyttären. Että sileen..... tarinointia

[/quote]

No mutta mistäs valetytär vanhuksen iän olisi tiennyt? Vanha ja sairas ihminen näyttää kyllä kuolinvuoteellaan itseään vieläkin vanhemmalta, eikä jotain sosiaaliturvatunnuksia niin vain kalastella. 

[/quote]

Olisko edes niistä maistraatin papereista edunvalvojan paikkaa hakiessaan...Vai liekö täysin olikin lukutaidoton? Oletko muuten nähnyt sairaalapapereita? Omaiset saavat niitä katsoa, kun dementoitunut antaa luvan tai on hyvin muistamaton. Niissä papereissa on henkilötunnukset useimmissa. Oletko koskaan katsonut omia sairaalapapereitasi? Niissä on yläkulmassa tarkat tiedot ja monissa papereissa lukee ikäkin. Kyseinen nainen, kun kerran edunvalvojaksikin on pitänyt määritellä syytä, on varmasti "joutunut" pyytämään papereita perustellakseen edunvalvonnan tarvetta. Edunvalvojaa kun ei noin vain määrätä muuten.