Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää teitä pumpuliperseitä!
09.04.2014 |
Hitto mulla täytty mitta NYT!
Mua suoraan sanottuna inhottaa jotkut täällä pyörivät mammat (oletan, että edes osa heistä on muuta kuin porvoosta). Voi kun ymmärtäisitte miten ensimmäisen maailman ongelmia te kehiin heitätte, ja vaikka hyvää tarkottaisitte, pahennatte vaan lastenne oloa tolla neuroottisuudella!
Mä olen siitä todiste. Ulkoisesti niin vitun pätevä ja mahtava yhteiskunnan tyyppi, sisältä tyhjää ja pahaa oloa ja ahdistusta täynnä. Kaikki varmaan tehtiin tosi oikein mun elämässä, tulenhan helvetin holhoavasta, ylempää keskiluokkaa edustavasta lauttasaarelaisesta perheestä, jossa itkun aihe oli jo se, jos minulla oli paha mieli tai jos minä jossain vaiheessa elämääni aloitin seksielämän. :) HUI. Ja sitä puitiin oikein urakalla, että mikä meni vikaan, voi ei miten me ollaan huonoja vanhempia...
MINÄ MINÄ MINÄ. Vanhemmat ei vissiin oikeasti ole niistä lapsistaan ollenkaan kiinnostuneita kun aina vaan jaksetaan jauhaa, että mitä MINÄ tein väärin ja miten MINÄ voin auttaa ja mites vitussa MINÄ tungen näppini tähänkin?
Tuntuu pahalta. Aiheutatte hemmetisti pahaa, vaikka tarkoitatte hyvää. Elämä ei ole pelkkää tasaista taaperrusta ja nousukiitoa kehdosta hautaan. Se on pettymyksiä, suruja, epäonnistumisia, mutta tietenkin myös onnea ja iloa. Elämä vaatii vastakohtia, ei voi olla onnellinen, jos ei tiedä miltä paha olo tuntuu. Eikä silläkään ole väliä. Koska pahaa oloa tulee, halusitte tai ette.
HELLITTÄKÄÄ vähän äidit. Niin paljon kuin kuvittelettekin, että "ei minun tyttöni/poikani ikinä tuollaista tekisi/kokisi" niin just hän voi olla yks niistä. Ja sallikaa se. Me ollaan vaan ihmisiä kaikki täällä. Älkää odottako liikaa vaan ymmärtäkää, että on raskas tie löytää minuus ja parhaimman tuen annatte, kun ette tuo omaa narsistista "mitä mä tein väärin"-asennetta siihen kehiin!
Ugh. Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (6)
Niin ja kun mietitte, että apua jos minun lapseni tekee typeryyksiä, MINÄ olen huono äiti jne., niin pliis. Suhteuttakaa nyt asioita. Miettikää, miten mitätöntä tuo on lopulta. Ne teinitkään vaikkapa eivät ole kovin tyhmiä olentoja alkuunkaan, toki sen unohtaa, jos siitä itsellä on aikaa. Mutta ainakin omat hölmöilyni olen kantanut vuosikaudet ja oppinut niistä, niiden takia olen se mikä olen (positiivisessa mielessä).
Ja joo joo, rauhotun. Mutta nyt vaan keitti yli... sori.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kanssasi! Olen kans tuollaisesta perheestä ja äitini yrittää vieläkin (olen 20 ja asunut omillani yli 2 ja puol vuotta) holhota minua ja kohtelee kuin 5 vuotiasta. Uskokaa tai älkää, minusta tuli jollain ihmeen kaupalla ikäisiäni kypsempi (varmaan koska aloitin vanhempiani ja holhousta vastaan kapinoinnin eli teini-iän aiemmin) ja kun 18 vuotiaana ilmoitin olevani raskaana ja pienestä shokista huolimatta olin onnellinen siitä, äitini veti taas tuon "mitä mä oon tehnyt väärin" -kortin. Ois tehnyt mieli sanoa että et sinä kyllä ollut paikalla kun tätä lasta alulleen laitettiin :D No, lapsi syntyi ja on nyt oikea mummin kulta (ei jäänyt kaunoja), mutta edelleen jos pukeudun "väärin" tai kotini ei ole aina tip top tai "hiusteni väri ei sovi minulle" siis äitini mielestä, aina tulee se katse "mitä mä oon tehnyt väärin..". Vaikkei sitä ääneen sanokkaan :/ Todella loukkaavaa
Hyvät opiskelijat, tässä meillä on esimerkki henkilöstä, joka on saanut yliannostuksen av:ta. Hoitosuositukseksi annettakoon pidättäytyä kolme päivää palstailusta, käydä joka päivä pitkällä kävelylenkillä raittiissa ilmassa ja nukkua kunnon yöunet. Mikäli potilaalla on vaikeuksia pysyä erossa addiktiota aiheuttaneesta tuotteesta, hänet on laitettava tarkkailuun. Tämän voi hoitaa mainiosti siellä kotona puoliso, mutta jos sellaista ei ole, potilas voidaan ottaa hoitoon tänne suljetulle osastolle. Kysymyksiä, vai siirrymmekö eteenpäin?
Mitvit? Onko siis kyseessä jonkinsortinhelikopterivanhemmat?
Hah. minä koen jatkuvaa syyllisyyttä kun en jaksa olla oikeaoppinen äiti. Tuo on aivan totta, että syyllisyys saa pyörimään vain minä, minä itseni ympärillä. Lapselle varmaan äiti joka ei tunne niin paljon syyllisyyttä on parempi.
Jos kertoisin täällä missä mokaan niin taatusti saisin tuomiota osakseni. En ole niin huono äiti, että lapselleni olisi parempi olla muualla, mutta en silti jaksa pitää mistään rytmeistä kiinni sun muusta.
Itse olen kodista jossa en saanut äidiltäni hoivaa enkä huolehtimista. minulle olisi ollut ylellisyyttä jos äiti olisi soitellut, että miten voin.
Oma äitini koki syyllisyyttä jota peitti omalla tavallaan, minä taas en peittele vaan myönnän olevani välillä kusipää. Sellainen yleismaailmallinen syyllisyys on jatkuvasti riesana.
Rauhoitu hyvä ihminen.