Oletko koskaan rakastanut miestä, jota pelkäät?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Pelkäsin enemmän kuitenkin sitä mikä ei uhannut tappamisella vaikka sen toisen tyypin kanssa meidän koti oli täynnä helppoon tappoon sopivia aseita. Jotenkin siinä vaiheessa oli niin normaalia ajatella, että jos kunnolla yhteen otetaan niin häviäjä lähtee ruumispussissa. Sen hyväksyi ihan luonnollisena juttuna. Parisuhteet nyt on tällaisia. Tavallista.

No ei ole normaalia.

Eli tämäkään asia ei ole kovin yksiselitteinen.

No en sellaista ole rakastanut joka olisi uhannut henkeäni, mutta seksuaalisesti pelottavaa ja painostavaa miestä kyllä. Painostus alkoi vasta kun olin oppinut rakastamaan, taktiikka sekin.

Vierailija kirjoitti:

No en sellaista ole rakastanut joka olisi uhannut henkeäni, mutta seksuaalisesti pelottavaa ja painostavaa miestä kyllä. Painostus alkoi vasta kun olin oppinut rakastamaan, taktiikka sekin.

Niin. Ne koulutukset osaa. Eikä mitään tunne.

Saanu liikaa ympäri korvia elämässä. Pitää olla niin kovaa, että.

Vierailija kirjoitti:

Se on sellaista, kun on liian kiltti nainen. Voi tulla käsketyksi ties mihin ja hakatuksi, nöyryytetyksi ja vaikka mitä p##kaa. Ihan vaan siksi, että olet liian kiltti ja tottelevainen.

Kiltteys ei ole tae mistään. Toki herkkiä ja ymmärtäväisiä voi hyväksikäyttää varsinkin traumabondaamalla ja syyllistämällä joku tuntemattomuus.

Siperiasta minäkin oppini hain.

Taigan lumoa.

Enpä kyllä tuollaista muista. Joo nyt kun muistelen niin enpä ole rakastanut miestä, jota pelkään.

Välillä pelkään miestäni, saa joskus ihan järjettömiä raivareita. 

Vierailija kirjoitti:

Välillä pelkään miestäni, saa joskus ihan järjettömiä raivareita. 

Raivarit ei mua haittaa, jos niihin on syy ja siinä ei satuteta toista, eikä uhkailla.