Pelkään että lapsestani tulee ruma!
Pinnallista kyllä, mutta totuus on että nykymaailmassa ulkonäöllä saa lähes mitä tahansa ja päinvastoin.
Olen hysteerisen huolestunut tyttöni ulkonäöstä, katselen häntä eri kulmista ja toivon ja rukoilen että hänestä tulisi kaunis. Olen itse aina ollut kaunis ja ymmärrän miten se tasoittaa tietä elämässä. Lapsi on älykäs, urheilullinen ja sosiaalinen, mutta silti olen huolissani!
Kommentit (40)
Jos äitiinsä tulee, niin ainakin henkisesti ruma on tulossa!
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiinsä tulee, niin ainakin henkisesti ruma on tulossa!
En todellakaan, päinvastoin olen hyvin kiltti ihminen ja siksi pelkäänkin että häntä loukataan. -ap
Varmaan trollaat mutta tottahan se on ettei kukaan lapsestaan rumaa halua. Toi nyt on täyttä puppua että ulkonäöllä saa kaiken. Oikeasti pitemmänpäälle et pelkällä ulkonäöllä saavuta mitään. Toivottavasti et ole kuin äitini joka sanoi sisarelleni ettei kyenyt lapsena rakastamaan tätä koska tämä oli ruma. Itse olin maailmanmissi ja pääsin helpomalla. Nyt ollaan nelissäkymmenissä ja sisareni menestynyt elämässään huomattavasti paremmin kun minä. Silti äitini vieläkin sorsii mielummin häntä kun minua. Ehkä sen takia että äitinikin ainoa saavutus oli olla kaunis.
Heti jos on tyhmä on ruma. Ja älykäs on aina kaunis ja vetovoimainen. Kauneus ei ole ulkonäössä, ei edes ulkonäkökauneus.
Muista pitää ajatukset omana tietonasi, muuten sulla on kohta syömishäiriöinen lapsi ja sen jälkeen ulkonäöllä ei ole mitään väliä vaan sillä että lapsi pysyy hengissä.
t. läheinen lapsi kuoli syömishäiriöön, elimistö petti
Vierailija kirjoitti:
Muista pitää ajatukset omana tietonasi, muuten sulla on kohta syömishäiriöinen lapsi ja sen jälkeen ulkonäöllä ei ole mitään väliä vaan sillä että lapsi pysyy hengissä.
t. läheinen lapsi kuoli syömishäiriöön, elimistö petti
Pahoittelut ystäväsi puolesta!
Tietysti on tärkeintä että lapsi on terve. Ei hänen vartalossaan ole mitään vikaa, on hoikka ja urheilullinen. Mutta kasvonpiirteet.. Toisaalta itsekin kaunistuin vasta teini-iässä.
Toivottavasti kehut silti lastasi vaikka häntä ilmeisesti rumana pidätkin?
Itse ajattelin viimeksi tänään omasta kymmenvuotiaasta tytöstäni että hänestä tulee todellinen kaunotar. Ja sanoinkin hänelle että onpa hän kaunis. Kiharsin siinä hänen hiuksiaan kun ostin itselleni kiharruspuikon.
Kehun häntä myös hänen taidoista. On taitava tanssija, piirtäjä ja viihtyy näyttelemisen parissa. Sai juuri näytelmäkerhossa pääroolinkin ja olin hänestä niin ylpeä!
On suuri persoona pienessä paketissa.
Kehu lastasi niin paljon kun voit. Toivottavasti löydät lapsestasi kauniita piirteitä.
Jos lapsi sairastuu yhtäkkiä vaikka vakavasti, ajatteletko silloin hysteerisesti ettei hänestä vain tule rumaa? Tuskinpa... silloin ajattelee sitä ettei vain menettäisi häntä. Kannattaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ulkonäkö ei ole se numero 1 tärkein asia elämässä.
Miten kukaan voi ajatella noin, eikö se oma lapsi ole aina kaunis? Meinasitko passittaa leikattavaksi jos ulkonäkö ei SINUA miellytä? Toivottavasti et sano noita ajatuksia, edes vihjailevaan sävyyn, tyttärellesi. Ja kauneushan on katsojan silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kehut silti lastasi vaikka häntä ilmeisesti rumana pidätkin?
Itse ajattelin viimeksi tänään omasta kymmenvuotiaasta tytöstäni että hänestä tulee todellinen kaunotar. Ja sanoinkin hänelle että onpa hän kaunis. Kiharsin siinä hänen hiuksiaan kun ostin itselleni kiharruspuikon.
Kehun häntä myös hänen taidoista. On taitava tanssija, piirtäjä ja viihtyy näyttelemisen parissa. Sai juuri näytelmäkerhossa pääroolinkin ja olin hänestä niin ylpeä!
On suuri persoona pienessä paketissa.Kehu lastasi niin paljon kun voit. Toivottavasti löydät lapsestasi kauniita piirteitä.
Tiedän tunteen, vanhempi tyttäreni on juuri sellainen kaunotar. Ehkä tästä toisestakin löytyy se kaunis puoli. En ole edes ulkonäkökeskeinen ihminen tai kasvata lapsia siten. Kehun lapsia ja olen iloinen että kaikki loistavat koulussa.
Sydän vain kylmää, jos ajattelenkin että joku esim netissä haukkuisi lastani tai vastaavaa.
Mä pelkään, että lapsestani tulee tyhmä. Mulla on adhd enkä ole menetynyt opinnoissani. Halusin tutkijatohtoriksi, mutta työskentelen paskassa toimistoduunissa. Tosi kiva, kun pää ja tavoitteet eivät kohtaa.
Olisiko sinulla mahdollisuus perustaa tai etsiä itsellesi jokin vertaisyhmä, jossa teillä kaikilla olisi tämä sama pelko ja sama arvopohja? Saisit tukea tärkeiden ja syvien kysymysten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kehut silti lastasi vaikka häntä ilmeisesti rumana pidätkin?
Itse ajattelin viimeksi tänään omasta kymmenvuotiaasta tytöstäni että hänestä tulee todellinen kaunotar. Ja sanoinkin hänelle että onpa hän kaunis. Kiharsin siinä hänen hiuksiaan kun ostin itselleni kiharruspuikon.
Kehun häntä myös hänen taidoista. On taitava tanssija, piirtäjä ja viihtyy näyttelemisen parissa. Sai juuri näytelmäkerhossa pääroolinkin ja olin hänestä niin ylpeä!
On suuri persoona pienessä paketissa.Kehu lastasi niin paljon kun voit. Toivottavasti löydät lapsestasi kauniita piirteitä.
Tiedän tunteen, vanhempi tyttäreni on juuri sellainen kaunotar. Ehkä tästä toisestakin löytyy se kaunis puoli. En ole edes ulkonäkökeskeinen ihminen tai kasvata lapsia siten. Kehun lapsia ja olen iloinen että kaikki loistavat koulussa.
Sydän vain kylmää, jos ajattelenkin että joku esim netissä haukkuisi lastani tai vastaavaa.
No sitä suuremmalla syyllä kehut ja kannustat ja vahvistat hänen itsetuntoaan.
Minkä ikäinen lapsi?
Ja kuten sanoit niin moni puhkeaa kukkaan teini-iässä. Omanikin on vaan kaunistunut.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että lapsestani tulee tyhmä. Mulla on adhd enkä ole menetynyt opinnoissani. Halusin tutkijatohtoriksi, mutta työskentelen paskassa toimistoduunissa. Tosi kiva, kun pää ja tavoitteet eivät kohtaa.
Sen verran lohdutan itse adhd-vanhempana että adhd ei tyhmennä. Ei edes oppimisvaikeudet.
Itsekään en menestynyt koulussa ja ihan duunariammattiin luin kun luulin ettei rahkeet riitä muuhun.
Omilla lapsillani myös adhd ja pärjäävät kaikki koulussa. On eri tapoja oppia. Itse en ole oppinut sillä ns perinteisellä tavalla. Opin kun asioista keskustellaan. Kun luen lasteni kanssa kokeisiin niin jutellaan niistä asioista. Kerron esimerkkejä, havainnollistan ja luon mielikuvia. Noin ne asiat jää päähän. Myös itselle. Olen nykyään tosi hyvä esim historiassa vaikka peruskoulussa hissan numero oli 5.
Aika epätodennäköistä, että tulisi ruma jos ei ala ylipainoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään, että lapsestani tulee tyhmä. Mulla on adhd enkä ole menetynyt opinnoissani. Halusin tutkijatohtoriksi, mutta työskentelen paskassa toimistoduunissa. Tosi kiva, kun pää ja tavoitteet eivät kohtaa.
Sen verran lohdutan itse adhd-vanhempana että adhd ei tyhmennä. Ei edes oppimisvaikeudet.
Itsekään en menestynyt koulussa ja ihan duunariammattiin luin kun luulin ettei rahkeet riitä muuhun.
Omilla lapsillani myös adhd ja pärjäävät kaikki koulussa. On eri tapoja oppia. Itse en ole oppinut sillä ns perinteisellä tavalla. Opin kun asioista keskustellaan. Kun luen lasteni kanssa kokeisiin niin jutellaan niistä asioista. Kerron esimerkkejä, havainnollistan ja luon mielikuvia. Noin ne asiat jää päähän. Myös itselle. Olen nykyään tosi hyvä esim historiassa vaikka peruskoulussa hissan numero oli 5.
No oletko sä lukenut itsesi joksikin paremmaksi kuin tyhmäksi duunariksi?
Täällä joku sanoi, että lasta kannattaa kehua. Se on näin, mutta entä jos lapsi ei halua kehuja? Oma tyttäreni pitää itseään rumana, ja suorastaan suuttuu, jos häntä kehutaan kauniiksi, tai jostain muusta ulkonäköön liittyvästä, kuten vaatteista tai hiuksista.
Omassa lapsessa näkee aina ne kauniit piirteet koska jokaisessa on jotain kaunista.
Toivon että olet provo.