Lue keskustelun säännöt.
Kiroilu synnyttäessä
07.04.2014 |
On vähän nolo pulma... Olen siis akateemisesti koulutettu, hyvällä alalla työskentelevä esikoistaan odottava nainen - ja ihan hirveä suustani. Kiroilu oli lapsuuskodissani aivan pikku juttu, joten vielä nykyäänkin kiroilen aika paljon etenkin kun tulee kipua tai jokin menee pieleen.
Nyt mietin, että mitähän ihmettä tästä tulee synnytyksessä. Soittavatko ne sosiaaliviranomaiset paikalle jos äidin suusta raikaa saatananperkeleitä ponnistaessa?
Kommentit (20)
En ole itsekään mitään huutajatyyppiä vaan ennemminkin juuri kirosanoja mutiseva kiukkupussi jos sattuu kovasti/turhauttaa. Odotan esikoistani, ja itse asiassa neuvolassa ja synnärillä on henkilökunta sanonut että kiroaminen on hyvin tyypillistä.
Myös osa synnyttäneistä ystävistäni on sanonut ladelleensa ärräpäitä toisensa perään eikä siihen ole kukaan puuttunut kuulemma :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse inisin vaan koko synnytyksen ajan. Sitten kun kävi tosi kipeetä niin sanoin "ai vittuuu"
Ja sitäkin pyysin heti anteeksi. En yleensä kiroile.
En ole akateemisesti koulutettu, hyvässä työssä olen kyllä. Ei tehty lastensuojeluilmoitusta.
Olen synnyttänyt neljä lasta ja kiroillut synnyttäessä niin p....sti. Ja miehenikin haukuin pataluhaksi. Siis synnytyssaleissa. Eipä ole kukaan jälkikäteen valitellut. ; ) Ihme kyllä ei edes mies; ymmärsi varmaan, että kipuhan siinä kiroili ja haukkui.
Eivät soita sosiaaliviranomaisia, vaan pyhäkoulunopettajasi 80-luvulta. Siinä menee synnytyskipu äkkiä pieneksi, kun joudut panikoimaan, opitko raamatunlauseet ulkoa ensi viikkoon mennessä vai et!
Mulle kätilö piti kauhean läksytyksen, kun kerran sanoin "ai vittu"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä soitetaan :( Mutta nykyään tohon kiroiluun on onneksi olemassa toimiva apuväline.
Siellä synnärillä myydään nimittäin, samassa paikassa missä synnytyslakkejakin, sellaisia pillinnäköisiä muovisia juttuja mitä pidetään suussa synnytyksen ajan.
Laitteen nimi on muistaakseni kiroilumuunnin, maksaa jotain parikymppiä. Se siis muuntaa kirosanat hyväksyttäviksi sanoiksi.
Mäkin kun sanoin vittu, niin sieltä muuntimesta kuului: Voikukka. Kun huusin helvetin perkeleet, muunnin muunsi sen: Hyvää päivää.
Tosi hyvä laite ja todellakin, hintansa väärti.
Mitä enemmän äiti kiroilee synnyttäessään, sitä heikommin koulutettu lapsesta tulee. Muistakaa tämä fakta. On nimittäin mokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:28"]
Mitä enemmän äiti kiroilee synnyttäessään, sitä heikommin koulutettu lapsesta tulee. Muistakaa tämä fakta. On nimittäin mokemusta.
[/quote]
Sää ja sun mokemukses!
Älä stressaa kiroilemisesta, kaikki mikä helpottaa kipua eikä ole hengenvaarallista, on sallittua. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaan tuota mietit, itsekin kyllä tiedät: synnyttäjiä on tietenkin kaikenlaisia.
Esim. itse en ikinä kiroile normaalistikaan, niin en tietenkään myös synnyttäessä. Lisäksi minulla on tosi korkea kipukynnys, joten en mitään huutanutkaan tai kiljunut missään vaiheessa. Kunhan vähän välillä puhisin.
Toiset taas huutaa kurkku suorana koko synnytystapahtuman ajan. Tulee vi...a ja saata..a koko ajan. Joillakin kuulemma se huuto ja kiroilu itse asiassa auttavat siinä tilanteessa! Antaa tulla vaan, kyllä ne kätilöt ja lekurit on kaikkeen tottuneet.
Yksi kaverini jopa kertoi lyöneensä miestään nyrkillä naamaan, kun tuo koko ajan höpötti vieressä, että: "voisitko sä nyt vaan rentoutua ja olla huutamatta?". Toinen kaverini taas kysyi multa, että osasinko mä ponnistaa, kun kätilö kehotti. Sanoin, että joo, ihan vaan työnsin vauvat käskystä ulos. Kaverini ei mielestään osannut ponnistaa lainkaan, ei kuulemma tiennyt, että mitä pitää tehdä ja millä lihaksilla. Vauva syntyi imukupilla. Kolmas kaverini puolestaan sanoi, kun lähdin esikoistani synnyttämään, että ihan sama juttu kuin "isoa ummetuspaskaa lykkäis".
Osastolla toisen lapseni syntymän jälkeen viereisessä pedissä ollut nuori äiti kysyi, että missä synnytyssalissa olin ollut. Kerroin numeron, johon hän tosi nolona sanoi, että kuuluiko hänen kamala huutonsa mun saliini, kun hän oli siinä viereisessä salissa. Sanoin totuudenmukaisesti, että kuului, muttei se mitään haittaa, että turhaan sitä miettii. Ihan normaalia.
Pari hyvää neuvoa: älä suunnittele mitään kamalan tarkasti etukäteen, tilanteen mukaan mennään. Synnytys voi olla sulle joko paljon vaikeampi kuin kuvittelit, mutta myös päinvastoin, paljon helpompi. Toisekseen: kuuntele kätilöä ja toimi ohjeiden mukaan.
Itse olin esikoista synnyttämään mennessäni eniten huolissani siitä, että synnytyksessä tulee ulostetta. Ainakaan Helsingissä ei silloin tyhjennetty peräsuolta. Sehän se vasta noloa olisikin, jos kakkaisi pedille, vai?
Mieheni sanoi, että kyllä siellä synnytyksessä ihan oikesti paska haisi, vaikken mitään ulostanutkaan (mulle tuli itsestään kunnon ripulit veskiin ennen synnytyksiä). Lisäksi peräaukko on kuulemma siinä synnytyksen aikana ihan kamalan näköinen ... ja ne välilihan leikkaukset ja kaikki muut.
Niin yksi juttu vielä: istukan synnyttäminen voi olla ensikertalaisille outo juttu. Koska vauva tuli ja napanuora leikattu, niin ajattelee, että siinähän se. Mutta ei, sitten synnytetään istukka. Jonka jälkeen ommellaan tarvittavat tikit.
Siis kiroilu on ihan mitätön pikku juttu, jolle ei kannata uhrata ajatustakaan.
Luota siihen, että sun kroppasi toimii ja neuvoo sua ja anna ammattilaisten auttaa! Onnea vauvasta!
Mä kiroilen yleensä kuin merimies, mutta synnytyksessä en tainnut kiroilla kertaakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun oli synnyttämässä huusin kurkku suorana että "kyrpääääääääää". Teki nimittäin niin mieli patukkaa. Synnytys meni sinänsä hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Mä sanoin synnytystuskissani, että en pysty synnyttämään ja ehdotin keisarinleikkausta. Kätilö vastasi, että kylläpäs pystyt, luonto on suunnitellut naisen synnyttämään. Totesin kätilölle, että on kyllä "melkosen perseelleen" mennyt joku siinä suunnittelussa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sanoja siellä sitten pitäisi käyttää jos ei voimasanoja? Niitä just on aina käytetty.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 17:28"]
Mitä enemmän äiti kiroilee synnyttäessään, sitä heikommin koulutettu lapsesta tulee. Muistakaa tämä fakta. On nimittäin mokemusta.
[/quote]
Hahaa :) itse kiroilin ihan hirveästi, se vissiin tuli ihan selkäytimestä. Taisin käyttää lapsenkin kirosanavarastot samalla, sillä pojasta kasvoi hirmu fiksi nuori mies, joka ei kiroile. Nuorempi lapsi syntyi sektiolla, jolloin en tietenkään kiroillut yhtään. Tämän pojan kirosanavarasto on kyllä monipuolinen.
Ei tehdä ilmoituksia. Eikä vauva vahingoitu kiroilusta. :D
Mutta neljän synnytyksen kokemuksella sanoisin, että jos äänen tuottaminen helpottaa, niin hieno juttu. Kiroilussa voi kyllä olla ongelma, että se liittyy lihasten jännittämiseen ja synnytyksessähän pitäisi rentoutua. Rentoutumista kannattaa harjoitella esimerkiksi jonkin äänitteen avulla.
Samaa sanon kun nro 18! Multa synnytys alko sujua vasta kun en tuhlannut energiaa huutamiseen ja kiroamiseen vaan olin hiljaa ja keskityin hengittämiseen.
Ilmainen ja hyvä kivunlievitys, älä säästele jos siltä tuntuu!!
Voi itku kun nyt en muista mitä sanoin siinä tilanteessa, kun kätilö käski mennä heti kontalleni kun supistus alkoi. Vauvalla oli ilmeisesti jotain ongelmaa hapen ja sydämenlyöntien kanssa. Siinä sitten perse pystyssä, kun kätilö alkoi runkata raivokkaasti pillua. Saatana! Mut "raiskattiin" ja ilman varoitusta. En muista mitä puhisin sen jälkeen.
Luuletko olevas eka siellä kiroileva?