Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka yleistä että uusperheissä lasten isät hoitaa lasten lahjat ja äiti ruuat?
28.11.2020 |
Siis että jos perheessä on eri isän lapsia niin kummatkin isät vastaavat lahjojen ostamisesta omille lapsilleen eikä perheen äiti osallistu mitenkään lasten lahjakustannuksiin sillä perustelulla että ostaa jouluruuat ja kuuse?
Kommentit (25)
En nyt ihan ymmärrä kysymystä, mutta meillä molemmilla on omia lapsi (ei yhteisiä). Ostamme lapsille 180 eurolla lahoja. Kumpikin vanhempi ostaa omille lapsilleen,,mutta lahjatovat ”meiltä”..
Kuuset sum muut koristeet tulevat varastosta.
Ruoan maksaa mies, koska hän maksaa meillä ruoat ja minä muut laskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä kysymystä, mutta meillä molemmilla on omia lapsi (ei yhteisiä). Ostamme lapsille 180 eurolla lahoja. Kumpikin vanhempi ostaa omille lapsilleen,,mutta lahjatovat ”meiltä”..
Kuuset sum muut koristeet tulevat varastosta.
Ruoan maksaa mies, koska hän maksaa meillä ruoat ja minä muut laskut.
Tuttavaperheella siis toinen lapsista saa isältään noin 500 euron edestä joululahjoja ja exä ostaa omalle lapselleen aina jotain pikkukrääsää kun ei ole onnistunut löytämään töitä eron jälkeen. Ja heillä on kuulema hirveä riita ja tappelu lahjoista joka joulu eikä kellään hauskaa. Silti sama toistuu joka vuosi eikä exä ryhdistäydy ja osta omalle lapselleen parempia lahjoja. Lasten äiti, eli tämä tuttavani, ei osallistu lasten joululahjojen ostamiseen mitenkään ja katsoo olevansa vapautettu siitä velvollisuudesta sen takia että ostaa perheen jouluruuat ja hommaa kuusen jouluksi.
Ap
😅😅 ihan karseaa. Onpa urpo äiti, anteeksi nyt vaan suora puheeni. No, minulla on uusperhe. Minulla on yksi oma lapsi exän kanssa ja mieheni kanssa yhteinen. Ostan mieheni kanssa molemmille lapsille lahjat. Exä ostaa myös meidän yhteiselle mitä tämä toivookaan sitten. Mutta pointti on siis se, ettei mieheni kyllä voisi olla ostamatta lapselleni lahjoja tmv. jos omalleenkin ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan ymmärrä kysymystä, mutta meillä molemmilla on omia lapsi (ei yhteisiä). Ostamme lapsille 180 eurolla lahoja. Kumpikin vanhempi ostaa omille lapsilleen,,mutta lahjatovat ”meiltä”..
Kuuset sum muut koristeet tulevat varastosta.
Ruoan maksaa mies, koska hän maksaa meillä ruoat ja minä muut laskut.Tuttavaperheella siis toinen lapsista saa isältään noin 500 euron edestä joululahjoja ja exä ostaa omalle lapselleen aina jotain pikkukrääsää kun ei ole onnistunut löytämään töitä eron jälkeen. Ja heillä on kuulema hirveä riita ja tappelu lahjoista joka joulu eikä kellään hauskaa. Silti sama toistuu joka vuosi eikä exä ryhdistäydy ja osta omalle lapselleen parempia lahjoja. Lasten äiti, eli tämä tuttavani, ei osallistu lasten joululahjojen ostamiseen mitenkään ja katsoo olevansa vapautettu siitä velvollisuudesta sen takia että ostaa perheen jouluruuat ja hommaa kuusen jouluksi.
Ap
No onhan tuossa aika iso kuluerä
Vierailija kirjoitti:
😅😅 ihan karseaa. Onpa urpo äiti, anteeksi nyt vaan suora puheeni. No, minulla on uusperhe. Minulla on yksi oma lapsi exän kanssa ja mieheni kanssa yhteinen. Ostan mieheni kanssa molemmille lapsille lahjat. Exä ostaa myös meidän yhteiselle mitä tämä toivookaan sitten. Mutta pointti on siis se, ettei mieheni kyllä voisi olla ostamatta lapselleni lahjoja tmv. jos omalleenkin ostaa.
Miten niin?
Miksi vanhemman lapsen pitää saada lahjoja kolmelta ihmiseltä, eli äifiltä, isältä ja isäpuolelta, jos nuorempi lapsi saa lahjoja vain kahdelta ihmiseltä, eli äidiltä ja isältä?
Olem nro 2. Me emme erottele, kuka ostaa minkäkin lahja. Kaikki ovat ”meiltä”. Vaikka minä maksan omieni lahjat ja mies omiensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai voitaisiin pyrkiä siihen, että lapsilla olisi yhtä arvostettu ja hyvä mieli? Eli ei ainakaan kovin räikeää eroa joululahjoissa ja sillä tavalla alleviivattaisi kuinka eri lähtökohdat on saman perheen lapsilla. Että jos ei köyhän isän lapselle ole tulossa lahjoja, niin ei sen parempi tuloisen lahjapakettia tarvitse sen köyhän edessä aukaista. Mutta on teillä kamalat lapsetkin, en itse alakouluikäisenäkään olisi ikinä kehdannut pahoittaa toisen lapsen (vaikkapa serkun) mieltä tekemällä numeroa ison rahan lahjoistani JOS toinen ei saa mitään. Mitä noiden lasten päässä liikkuu jos näin on käynyt vuosikaudet? Ovatko sellaisia hännystelijäkiusaajia koulussa myös sattumalta? Meinaan vaan kun kuulostaa aika kusipäiseltä tuo perheen joulunvietto?
T. Nainen joka teki lapset väkisten samalle miehelle vaikka jo ekan jälkeen tiedettiin, että meidän suhde ei tule kestämään. Mutta kämppiksistä kavereiksi ja ei tarvitse sumplia joulua ja juhannusta monen miehen maun mukaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?
Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Voihan tuossa olla vähän sellainen "joulu on lasten juhla" ajattelu taustalla myös. Ensimmäisen liiton lapset ovat oletettavasti olleet jonkin verran vanhempia kuin toisen liiton lapset. Ja vanhetessa lahjojen määrä vähenee, pienille on vielä "joulupukki tuonut" leluja ym. Jos nuorempien sisarpuolen lahjamäärät myös vähenivät vuosien varrella, luulen että tästä on kyse. Jos nuoremmat aina vain saivat huikeita lahjoja ja vanhemmat lapset vähemmän, sitten oli sorsimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisestä tulee mieleen ne uusperheet, joissa molemmilla on lapsia. Toisen lapsella on kaksi vanhempaa, toisella yksi. Silloin jälkimmäiselle yksi vanhempi toimii kahden vanhemman edestä, mikä voi näyttäytyä epäreiluna toista kohtaan.
Minulla on jo täysi-ikäinen lapsi, joka on katkaissut välit hankalaan isäänsä. Toinen on hänen kanssaan väleissä. Pitääkö minun nyt ostaa toiselle enemmän lahjoja, koska hän ei saa mitään mistään muualta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Minun äitipuoleni ei päsmäröinyt, vaan valehteli ja manipuloi. Valehteli minusta että varastin, rikoin tahallani asioita jne. Sai monenlaisella valehtelulla isämme meitä vastaan ja käyttämään väkivaltaa. Isä teki töitä vuorokauden ympäri, oli yrittäjä. Äitipuoleni se, joka oli paljon kotona, joten pystyi kehittämään haluamansa narratiivin, jota isäni sitten uskoi.
Äitipuoleni sanoi siskolleni, että ainut mitä hän katuu on se, että meni joskus väliin isämme hakatessa meitä. Olisimme kuulemma ansainneet hänen mielestä enemmän ja kovempaa väkivaltaa. Terapeuttini on kuvaillut äitipuoltani sanoilla sadisti ja narsistinen persoona, kaukana viattomasta ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Minun äitipuoleni ei päsmäröinyt, vaan valehteli ja manipuloi. Valehteli minusta että varastin, rikoin tahallani asioita jne. Sai monenlaisella valehtelulla isämme meitä vastaan ja käyttämään väkivaltaa. Isä teki töitä vuorokauden ympäri, oli yrittäjä. Äitipuoleni se, joka oli paljon kotona, joten pystyi kehittämään haluamansa narratiivin, jota isäni sitten uskoi.
Äitipuoleni sanoi siskolleni, että ainut mitä hän katuu on se, että meni joskus väliin isämme hakatessa meitä. Olisimme kuulemma ansainneet hänen mielestä enemmän ja kovempaa väkivaltaa. Terapeuttini on kuvaillut äitipuoltani sanoilla sadisti ja narsistinen persoona, kaukana viattomasta ihmisestä.
Auts. Saat kaikki sympatiani. Tuo on kuin elokuvista....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Voihan tuossa olla vähän sellainen "joulu on lasten juhla" ajattelu taustalla myös. Ensimmäisen liiton lapset ovat oletettavasti olleet jonkin verran vanhempia kuin toisen liiton lapset. Ja vanhetessa lahjojen määrä vähenee, pienille on vielä "joulupukki tuonut" leluja ym. Jos nuorempien sisarpuolen lahjamäärät myös vähenivät vuosien varrella, luulen että tästä on kyse. Jos nuoremmat aina vain saivat huikeita lahjoja ja vanhemmat lapset vähemmän, sitten oli sorsimista.
Kyllä me oltiin lapsia kaikki. Äitipuoli tuli taloon minun ollessa kolme, eka sisarpuoli syntyi ollessani neljä ja tuota se oli alusta lähtien. Ja meidät väärät lapset heitettiin jokainen pihalle 15-16 vuotiaina. Kyse ei ollut todellakaan mistään tuollaisesta muka viattomasta toiminnasta, vaan systemaattisesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Voihan tuossa olla vähän sellainen "joulu on lasten juhla" ajattelu taustalla myös. Ensimmäisen liiton lapset ovat oletettavasti olleet jonkin verran vanhempia kuin toisen liiton lapset. Ja vanhetessa lahjojen määrä vähenee, pienille on vielä "joulupukki tuonut" leluja ym. Jos nuorempien sisarpuolen lahjamäärät myös vähenivät vuosien varrella, luulen että tästä on kyse. Jos nuoremmat aina vain saivat huikeita lahjoja ja vanhemmat lapset vähemmän, sitten oli sorsimista.
Kyllä me oltiin lapsia kaikki. Äitipuoli tuli taloon minun ollessa kolme, eka sisarpuoli syntyi ollessani neljä ja tuota se oli alusta lähtien. Ja meidät väärät lapset heitettiin jokainen pihalle 15-16 vuotiaina. Kyse ei ollut todellakaan mistään tuollaisesta muka viattomasta toiminnasta, vaan systemaattisesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
Miten tuollaisesta voi selvitä?? Kuulostat ihan täysjärkiseltä. Miten se on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Voihan tuossa olla vähän sellainen "joulu on lasten juhla" ajattelu taustalla myös. Ensimmäisen liiton lapset ovat oletettavasti olleet jonkin verran vanhempia kuin toisen liiton lapset. Ja vanhetessa lahjojen määrä vähenee, pienille on vielä "joulupukki tuonut" leluja ym. Jos nuorempien sisarpuolen lahjamäärät myös vähenivät vuosien varrella, luulen että tästä on kyse. Jos nuoremmat aina vain saivat huikeita lahjoja ja vanhemmat lapset vähemmän, sitten oli sorsimista.
Kyllä me oltiin lapsia kaikki. Äitipuoli tuli taloon minun ollessa kolme, eka sisarpuoli syntyi ollessani neljä ja tuota se oli alusta lähtien. Ja meidät väärät lapset heitettiin jokainen pihalle 15-16 vuotiaina. Kyse ei ollut todellakaan mistään tuollaisesta muka viattomasta toiminnasta, vaan systemaattisesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
Miten tuollaisesta voi selvitä?? Kuulostat ihan täysjärkiseltä. Miten se on mahdollista?
Terapian avulla ja täyssisarusteni...ei varmaan yllätys, että aloin oireilemaan olemalla itsetuhoinen alkaen kuudennesta luokasta. Onneksi pääsin lastensuojelulaitokseen 15 vuotiaana.
Ja kerta olen nyt uusperheen ”äitipuoli”, niin tiedän ja ymmärrän vastuuni siitä, että miesysyäväni lapsilla on turvallinen ja rakastava lapsuus. Kyllä se on ihan yhtä paljon minunkin vastuulla, miten heitä kohtelen ja miten turvallinen aikuinen olen. Jos menee uusperhekuvioihin mukaan, ei voi paeta sitä vastuuta, mikä luonnollisesti astuu mukaan siitä, että kaikkia lapsia on kohdeltava hyvin. Kaikilla lapsilla on oikeus turvaan ja vakauteen. Meillä kaikilla on vastuu siitä, miten lapsia kohtelemme. Sellaisen tulevaisuuden petaamme, miten kohtelemme lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Voihan tuossa olla vähän sellainen "joulu on lasten juhla" ajattelu taustalla myös. Ensimmäisen liiton lapset ovat oletettavasti olleet jonkin verran vanhempia kuin toisen liiton lapset. Ja vanhetessa lahjojen määrä vähenee, pienille on vielä "joulupukki tuonut" leluja ym. Jos nuorempien sisarpuolen lahjamäärät myös vähenivät vuosien varrella, luulen että tästä on kyse. Jos nuoremmat aina vain saivat huikeita lahjoja ja vanhemmat lapset vähemmän, sitten oli sorsimista.
Kyllä me oltiin lapsia kaikki. Äitipuoli tuli taloon minun ollessa kolme, eka sisarpuoli syntyi ollessani neljä ja tuota se oli alusta lähtien. Ja meidät väärät lapset heitettiin jokainen pihalle 15-16 vuotiaina. Kyse ei ollut todellakaan mistään tuollaisesta muka viattomasta toiminnasta, vaan systemaattisesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
Miten tuollaisesta voi selvitä?? Kuulostat ihan täysjärkiseltä. Miten se on mahdollista?
Terapian avulla ja täyssisarusteni...ei varmaan yllätys, että aloin oireilemaan olemalla itsetuhoinen alkaen kuudennesta luokasta. Onneksi pääsin lastensuojelulaitokseen 15 vuotiaana.
Ja kerta olen nyt uusperheen ”äitipuoli”, niin tiedän ja ymmärrän vastuuni siitä, että miesysyäväni lapsilla on turvallinen ja rakastava lapsuus. Kyllä se on ihan yhtä paljon minunkin vastuulla, miten heitä kohtelen ja miten turvallinen aikuinen olen. Jos menee uusperhekuvioihin mukaan, ei voi paeta sitä vastuuta, mikä luonnollisesti astuu mukaan siitä, että kaikkia lapsia on kohdeltava hyvin. Kaikilla lapsilla on oikeus turvaan ja vakauteen. Meillä kaikilla on vastuu siitä, miten lapsia kohtelemme. Sellaisen tulevaisuuden petaamme, miten kohtelemme lapsia.
Hienoa, että olet päässyt yli. Olet pystnyt antamaan anteeksi. Huom. Anteeksi antaminen ei tarkoita tapahtuman hyväksymistä, vaan sitä, ettei tapahtunutt kanna mukanaan.
Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uusperheen lapsi. Joka joulu toistui sama traditio: meille väärille lapsille, eli isäni ensimmäisille sanottiin, että on tiukka joulu, juuri mihinkään ei ole varaa. Jouluaattona keräännyimme ottamaan vastaan joulupukkia, joka kantoi selkä vääränä useita jätesäkillisiä lahjoja olohuoneeseen. Lahjoista 95% meni oikeille lapsille, eli äitipuoleni ja isäni yhteisille. Omat lahjani vähenivät vuosi vuodelta, yhtenä jouluna sain vain pienen meikkipöydän, puisen, jossa oli valmistusvirhe niin ettei peili kääntynyt kunnolla. Lopulta sain enää vain konvehtirasian, vaikka olin vegaani enkä syönyt suklaata.
Joulu on edelleen vaikeaa aikaa....
Tänä vuonna vietän ensimmäistä joulua miesystävän ja hänen lastensa kanssa, sitä odotan kovasti. Aion ostaa lapsille omat lahjat ja teen kaikkeni, että lapsilla olisi ihana joulu.
Outo isä sinulla. Hänestähän kaikki oli kiinni.
Kyllä minä ihan kumpaakin syytän tasapuolisesti. En pelkästään isääni tai äitipuoltani, molemmat ovat ihan yhtä syyllisiä.
Periaatteessa noin, mutta juurisyy on isässä.
Kenen tehtävä on olla lapsen puolella?
Mutta kuka pitää lapsen puolta, ellei oma vanhempi?Äitipuolen syy voi olla päsmäröinti, mutta silloin isän vastuulla on kasvattaa itselleen munat.
Voihan tuossa olla vähän sellainen "joulu on lasten juhla" ajattelu taustalla myös. Ensimmäisen liiton lapset ovat oletettavasti olleet jonkin verran vanhempia kuin toisen liiton lapset. Ja vanhetessa lahjojen määrä vähenee, pienille on vielä "joulupukki tuonut" leluja ym. Jos nuorempien sisarpuolen lahjamäärät myös vähenivät vuosien varrella, luulen että tästä on kyse. Jos nuoremmat aina vain saivat huikeita lahjoja ja vanhemmat lapset vähemmän, sitten oli sorsimista.
Kyllä me oltiin lapsia kaikki. Äitipuoli tuli taloon minun ollessa kolme, eka sisarpuoli syntyi ollessani neljä ja tuota se oli alusta lähtien. Ja meidät väärät lapset heitettiin jokainen pihalle 15-16 vuotiaina. Kyse ei ollut todellakaan mistään tuollaisesta muka viattomasta toiminnasta, vaan systemaattisesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
Miten tuollaisesta voi selvitä?? Kuulostat ihan täysjärkiseltä. Miten se on mahdollista?
Terapian avulla ja täyssisarusteni...ei varmaan yllätys, että aloin oireilemaan olemalla itsetuhoinen alkaen kuudennesta luokasta. Onneksi pääsin lastensuojelulaitokseen 15 vuotiaana.
Ja kerta olen nyt uusperheen ”äitipuoli”, niin tiedän ja ymmärrän vastuuni siitä, että miesysyäväni lapsilla on turvallinen ja rakastava lapsuus. Kyllä se on ihan yhtä paljon minunkin vastuulla, miten heitä kohtelen ja miten turvallinen aikuinen olen. Jos menee uusperhekuvioihin mukaan, ei voi paeta sitä vastuuta, mikä luonnollisesti astuu mukaan siitä, että kaikkia lapsia on kohdeltava hyvin. Kaikilla lapsilla on oikeus turvaan ja vakauteen. Meillä kaikilla on vastuu siitä, miten lapsia kohtelemme. Sellaisen tulevaisuuden petaamme, miten kohtelemme lapsia.
Hienoa, että olet päässyt yli. Olet pystnyt antamaan anteeksi. Huom. Anteeksi antaminen ei tarkoita tapahtuman hyväksymistä, vaan sitä, ettei tapahtunutt kanna mukanaan.
Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos samoin :)! Olen hyväksynyt lapsuuteni olleen osa elämänjanaani, voin oppia siitä ainakin sen, miten kohtelen muita. En halua laittaa eteenpäin sitä, mitä itse olen joutunut kokemaan.
Alue: Aihe vapaa
Lapsille ostetaan samanarvoiset lahjat, jotta ei tule riitaa toisen suosimisesta. Näin on käynyt kerran eikä sen sairaalareissun jälkeen haluta että niin käy uudelleen.