Lue keskustelun säännöt.
Avioliitossa YH:na..
06.04.2014 |
Näin se vain menee meillä.. Minä hoidan kaiken arjessa, laskujen maksusta lasten hoitoon, kodin ja perheen asiat ja työt. Vastuuta ei voi näemmä toiselle lykätä kun sitä ei oteta millään tavalla vastaan.
Jouduin lauantaiksi töihin, lähdin ennen kahdeksaa aamulla ja palasin kolmen jälkeen iltapäivällä. Lapset olivat yöpuvuissa ja pelanneet koko päivän pleikkaria. En edes tiedä oliko syöty mitään. Ulkona ei oltu käyty. Aivan uskomatonta, en voi yhtään luottaa että hoitaa lapsiaan minun poissaollessa, ennemminkin on vain siinä jossain lähietäisyydellä ja touhuaan ominaan: pelaa, katsoo tv:tä, pelaa, pelaa..
Tsemppaan kun omat vanhempansa tulevat käymään. Mun vanhempien käydessä linnottautuu tonne makkariin pelaamaan.. Kerran olivat molemmat käymässä yhtäaikaa ja mun vanhemmat ihmettelivät ääneen että eikös sulla nyt olekaan niitä tietokonehommia, kun aina yleensä niitä teet. Hänen vanhempansa taas ihmettelivät, että mitä tietokonehommia..
Olo on pysähtynyt ja voipunut. Tätäkö tämä olikin :/
Kommentit (22)
Yh:na et voisi käydä lauantaina töissä, koska silloin lapset olisivat kokonaan yksin.
Miehesi on toki laiska, mutta toisaalta asiat voi tehdä eri tavoin. ruoiaa toki pitä anta säännöllisesti lapsille, lähes kaikessa muussa (paitsi toisen kunnioittamisessa, kiusaamisessa ja ystävällisyydessä) voi tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo ollut mitenkään huomattavissa ennen lapsia tai ensimmäisen lapsen jälkeen?
Käytöksellä on myös mahdollistaja; oletko ominut vastuun kaikesta itse, ts. oletko antanut miehellesi edes tilaa ottaa vastuuta?
Toki voi olla, että miehesi on vain mukavuudenhaluinen laiska p-a, mutta silloin on sinun valintasi haluatko tämän kanssa olla.
Oikeasti YH:na veisin lapset vuoropäiväkotiin, jossa heidät ruokittaisiin, heidän kanssaan lekittäisiin ja askarreltaisiin. Kysyin jo viime kuussa onko siellä tilaa ja miten tulee menetellä tilapäisen tarpeen kanssa. En kehtaa sanoa, että mies on kyllä kotona. Hän itse on myös sitä mieltä että viedään sinne jos mulla vielä vkl-töitä. Arkipäivisin ovat hoidossa, kun olemme molemmat päivätöissä.
Meillä ei ole riitaa mistään, hän notkuu netissä tai pelaa. En ehdi oikeastaan arkisin paljon muuta tehdä, kuin hoitaa nämä rutiinit; käydä kaupassa aina lasten kanssa, ruokahuolto, iltapesut/-sadut, pyykki ja tiskit -mitä nyt ikinä arkeen aina kuuluu. Minnekään häntä ei saa lähtemään eikä se reissaaminenkaan oikeasti ole edes kivaa, kun joudun sielläkin tietysti kaiken hoitamaan. Lapset näkevät kyllä mahtavan miehenmallin meillä, eivät koskaan kysy käytännön asioista isältään mitään, koska se ei oikeasti tiedä missä meillä on vaikka lasten sukat.
On kyllä uskomatonta, miten toinen voi ulkoistaa itsensä perhe-elämästä ihan tyystin. Onneksi ollaan rivarissa, jossa ei pihalle tai talolle tarvitse tehdä mitään.
Ei vuoropäiväkotiin pääse, jos toinen vanhempi on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otapa asia puheeksi, joskus kun miehen vanhemmat ovat käymässä.
Sun pitää vaan jättää ne lapset kauppareissun ajaksi isälleen, ja siitä eteenpäin vaan enemmän ja enemmän. Mutta jos ihan totta puhutaan niin mä lähtisin tuollaisesta suhteesta, eipähän tarvis ukkoa hyysätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se huomattavissa jo ennen lapsia. Ollaan enne lapsia molemmat tehty paljon töitä ja syötiin usein tahoillamme ulkona päivisin ja harvoin tehtiin esim. kotona ruokaa. Ei tarvinnut tavallaan ja hän kävin usein vanhemmillaan, jossa sitten söi (siis kun olin esim. reissussa tms ja hänen olisi itselleen pitänyt tehdä jotain kotona -tämä on tullut ilmi jälkeenpäin..)
Hoidin pyykit jo silloin ja siivosin, ei hän niissä tikkua ristiin kyllä laittanut.
Lasten kanssa ei halunnut ottaa sitä vastuuta. Ei hän koskaan käynyt vaunujen kanssa kävelyllä. Vaipan on meidän kahdelle lapselle vaihtanut varmasti kahden käden sormin lastettavan määrän yhteensä. On hirveän vaikea toista lykätä isäksi vaikka näki mallia kaveripiiristämme yllin kyllin ja koitin jopa hieman töniäkin siihen suuntaan aluksi.
Lasten tulo oli iso muutos elämäämme tietysti. Ei sitä muutosta mitenkään vastustanut mutta ei siihen myöskään osaa ottanut.
En lasten kustannuksella tietenkään ala leikkimään, kun isä ei halua vastuuta ottaa. Tottakai hoidan lapset ja huushollin. Lapsemme asuvat meidän kodissa enkä voisi heille sitä tehdä että jättäisin sen hoitamatta että saisin mieheni tajuamaan ettei nämä asiat tule ilman tekemistä ja viitsimistä. Koulumaailma alkaa nyt syksyllä toisella ja kohta myös toisella, aika äkkiä tämä lapsuus on ohi alkavat kulkea omia polkujaan ja tämä kaikki helpottuu. Ehkä silloin on sitten muidenkin ratkaisujen aika. Ainakin tässä ehtiin nyt mielensä laittaa järjestykseen.
Suuri osa syyllisyydestä tohon tilanteeseen on sulla itsellä. Miksi et vaatinut häntä ottamaan vastuuta heti lasten synnyttyä? Sä olet sen sijaan paaponut ja passannut. Turha nyt sitten marttyyrina itkeä. Olet antanut miehellesi käsityksen, että hänen ei tarvitse tehdä tuon enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kokeilisin tuossa tilanteessa parisuhdeterapiaa, esim.perheneuvolassa. Josko siellä mies tajuaisi, että aikuiseksihan tässä pitäisi heittäytyä, kun sen sanoo joku ulkopuolinen.
En tiedä mitä siitä seuraisi jos miehen vanhempien kanssa tämän ottaiisn puheeksi. He eivät ainakaan kyllä pitäisi tätä asiaa millään tavalla sellaisena, että se olisi ongelma. Anoppi on aina hoitanut varmaan kaiken heillä ja appi on arvostettu yrittäjä, jota ei paljoa ole kotona näkynyt. Ei ole enää siis työelämässä. Ei olle sillä tavalla ystäviä. Ei riidoissa eikä mitään sellaista. Ovat hieman sellaisia vanhanajan ihmisiä, joilla on aivan eri arvot ja tavat. Sanotaanko että etäiset mutta kunnioittavat välit. Olen ymmärtänyt, että kotielämä on ollut ihan ok heillä.
Itse olen aina pärjännyt omillani ja tottunut pitämän asioistani huolta. Myös mieheni on sellainen kyllä -ainkain oli kun seurustelimme. Hän asui silloin omillaan kun kohtasimme, mutta en toki tiedä miten kämppänsä hoiti -tai kuka sitä hoiti! Siisti se oli kyllä. Jälkeenpäin on vain tullut mieleeni, että mahtoiko äitinsä hoitaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset usein omivat kodin ja pikkuiset lapset sillä tavalla, että mikään miehen tekemä ei kelpaa. Kun tarpeeksi paljon nalkutetaan ja pidetään ainoastaan omaa tapaa suoriutua asioista "oikeana", isät vetäytyvät syrjään ja antavat kuningattaren tehdä kuten parhaaksi näkevät.
Myöhemmin sitten ihmetellään miksei se isä osallistu mihinkään, kun kaikki hommat on haalittu itselle.
Antakaa niille miehillenne tilaa hengittää.
Ihan kuin mun ex. Puhuminen/vaatiminen muutti hänen käytöstään kahdeksi päiväksi. Ihan kaikki jäi minulle, paitsi laskut. Toki tosin asuttiin porukoideni omistamassa asunnossa. Sitten kun ilmoitin, että nyt haluan eron, niin voi sitä itkun määrää. Hän ei millään voinut uskoa, että jotain olisi ollut pielessä.
Syynä miehen käytökseen luultavimmin oli kotoaan saamansa kivikautinen perhemalli, jossa isä oli despootti ja äiti kotiäiti. Ex sitten kaiketi kuvitteli homman nykyäänkin pyörivän samalla kaavalla. Mutta eihän sellainen malli toimi nykyajan korkeasti koulutetulla, muitakin mahdollisuuksia omaavalla naisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole marttyyri. En myöskään ole komentaja, joka käskee toista aikuista tekemään itsestään selviä asioita. Isäksi ei voi toista pakottaa, kyllä se rooli on itse otettava. Tilanne on nyt todettu, että se on tällainen. Hän on itsensä ulkoistanut perhe-elämästä ja oikeasti hänhän tässä on itselleen tekemässä todella isoa karhunpalvelusta. Lapset eivät ole tyhmiä. En silti laiminlyö itse lapsiani tällaisen asian takia. Harrastan heidän kanssaan, käyn titinallekonsertit sun muut läpi.
En silti tietenkään hauku heille isäänsä, mutta en myöskään puolustele tai keksi verukkeita, miksi isänsä ei tule katsotaan peliä. Käsken heitä itse kysymään ja saavat vastauksesi mitä saavat.
AP
Älkää ainakaan ikinä muuttako omakotitaloon tai hankkiko mökkiä!
Katsokaa tosiaan millaisia malleja ihmiset tosiaan saavat kotoa. Jos tahdotte muuttaa jotakin oleellista siihen nähden, on asioista keskusteltava yhdessä ja luotava se ihan oma parisuhteen malli. Toista ei vi lukea kuin kristallipalloa. Ei voi tietää mitä hän olettaa ja edellyttää, jos oman lapsuusperhen tavat olleet hyvin erilaisia.
Sama pätee myös juhlapyhiin: traditioista pitää sopia eikä olettaa, että ukko osaa leipoa täytekakun äitienpäiväksi, jos sellainen ei ole ollut tapana hänen lapsuuskodissaankaan. Ja edelleen; se oma tapa ei ole ainoa oikea. Puhukaa, hyvät ihmiset.
Kuulostat järkevät. Olet nyt tunnustanut tosiasiat ja tilanteen, siitä on hyvä rauhassa miettiä mitä jatkossa haluat.
Olen kyllä sitä mieltä, että voisit itse paremmin ilman tuollaista riippakiveä; toki hoitaisit kaiken sittenkin itse, mutta ilman v-tutusta kun yksi ei laita tikkua ristiin.
Sinuna lopettaisin kyllä miehen asioiden hoitamisen ja huolehtisin vain itsestäni ja lapsista noin ensi hätään. Ja jossain kohtaa ulkoistaisin sen miehen siitä perhe-elämästä myös ihan fyysisesti.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 08:47"]Suuri osa syyllisyydestä tohon tilanteeseen on sulla itsellä. Miksi et vaatinut häntä ottamaan vastuuta heti lasten synnyttyä? Sä olet sen sijaan paaponut ja passannut. Turha nyt sitten marttyyrina itkeä. Olet antanut miehellesi käsityksen, että hänen ei tarvitse tehdä tuon enempää.
[/quote]
Kyllä kunnon mies tämän itse ymmärtää. Ei naisen tulisi tarvita mieheltä vaatia isänä ja puolisona olemista.
Fakta vaan on se, että Suomi on täynnä eri tavoin aivan onnettomia ja mitään aikaansaavia miehiä. Tätäkin kaveria vie netti ja pelit 200%.
T. Mies
En tiedä, ehkä mun ongelma on sitten se, että mä en nalkuta enkä vaadi.
Jos roskis on täynnä: mies laittaa viereen pöydälle roskan, jos se ei mahdu enää pussiin tai tunkee vaan sinne. Jos se on mun kohdalla täynnä, vaihdan pussin ja vien roskiksen ulos. Tämä nyt siis ihan vertauskuvallisesti esimerkki tästä meidän arjen kulusta. Ollaan aikuisia, maailmallakin tullut käytyä yhdessä ja erikseen, miten voi olla, ettei tällaiset elämän ja arjen perusasiat suju itsestään? Mitä siitä tulisi, jos mun pitäisi vaatia tai käskeä häntä tekemään itsestäänselvyyksiä?
Meillä ei ole tarvinnut riidellä rahasta, menemisistä/tulemisista, luottamuksesta, ystävistä eikä oikeastaan mistään muustakaan. Kummankaan ei tarvitse toiselta kysyä lupaa omiin tekemisiinsä. Emme käy asioista valtataisteluita tms.
Tämä arjesta ja lasten elämästä itsensä ulkoistaminen on oikeastaan ensimmäinen asia, jonka minä haluaisin menevän aivan eri tavalla kuin se nyt menee. Enkä tiedä mitä asialle tehdä, uskon edelleen, että aikuinen ihminen on omien valintojensa takana eikä niitä pysty muut muuttamaan. Tietysti myös minä olen itse omien valintojeni takana ja näyttää siltä, että yksi valinta on vielä edessä.
Onko miehesi masentunut? Oletteko puhuneet ihan asiallisesti siitä, että uuvut kotitöiden taakkaan? Jos te molemmat käytte täysipäiväisesti töissä, on kotitöitäkin jaettava enemmän. Kotiäiti luonnollisesti vastaavasti tekee "työpäivnsä" kotona ja se jäljelle jäävä lastenhoito tai kodinhoito sitten jaetaan.
YH-elämä on kuitenkin ihan muuta kuin sinun tilanteesi. YH on ihan yksin rahallisesti ja henkisesti, koskaan ei ole seuraa eikä kuuntelijaa, ei halaajaa eikä lisäkäsiä. Ei ikinä.
Jos ette osaa puhua kahdestaan, koittakaa hakeutua johonkin parisuhdeneuvontaan, että opitte puhumaan. Palvelkaa ja kunnioittakaa toisianne hyvällä tavalla. Toisinaan toinen vanhempi tarvitsee enemmän lepoa ja vaikka mahdollisuutta päiväuniin, silloin toinen hyppää puikkoihin. Osat vaihtuvat kyllä aikanaan ja on toisen vuoron olla vetovastuussa, jos sinä olet heikoilla.