Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä vanhoja perintöjoulukoristeita, joita on pakko käyttää joka joulu ja säästää?
Kommentit (20)
Ei. Vain sellaisia, mitä tykätään käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On isovanhempieni vanha takorautainen 7-haarainen joulukynttelikkö. Noin 40 vuotta vanha ja toimii hyvin edelleen. Käytän joka joulu, pidän siitä.
Kaikki lasten tekemät joulukoristeet on tallessa. Samoin edesmenneen kummienoni vaatimattomat vanhanpojan joulukuusenkoristeet. Sekä ensimmäistä lasta odottaessani saama työpaikan pikkujouluarvonnassa voitettu iso keramiikkatonttu, johon saa kynttilän. Tonttu on pudonnut lattialle monta kertaa ja liimattu aina uudelleen kasaan.
Minusta on oikeus käyttää niitä vanhoja, eikä tarvitse ostaa uutta muoviroskaa. Isovanhempieni lasipallot ovat 1950-luvulta ja käutössä edelleen. Muovia en tahdo tilalle.
En koristele minkään juhlan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koristele minkään juhlan takia.
Vai niin. Minä taas en tykkää bataatista.
On. Mulla on kuusenkoristeissa pieni typerän näköinen tonttu, jonka olen itse askarrellut 3-vuotiaana. Vuosi oli 1964. Sattuu muuten olemaan omiille lapsillenikin (jotka ovat jo kolmekymppisiä) joulun tärkein kuuusenkoriste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koristele minkään juhlan takia.
Juhlat on ihan typeriä. Vuosi sitten kaveri meni naimisiin ja järjesti häät. Sain kutsun, mutta en todellakaan osallistunut mihinkään typerästi koristeltuun typerään juhlaan.
Kyllä. Meillä joulukoristelaatikot tursuaa joka vuosi entistä enemmän.
Tein joskus kahden vanhimman lapsemme ollessa pieniä heidän kanssaan sellaiset pienet styroksi-enkelit... Hahmoilla on pää ja alaspäin levenevä hamemainen vartalo. Liimattiin lasten omat hiuskiehkurat näille. Joka vuosi melkein itken, kun tupsahtavat esiin. Hiukset ovat haalistuneet vuosien saatossa.
Olen tallettanut myös lasten päiväkodissa ja koulussa tekemät joulujutskat. Liikuttavia. Ne ovat niin erilaisia kuin kalliit kaupan tekeleet. Sellaisiakin toki löytyy ja ne ovat omalla tavallaan upeita. Sisareni mm. on tuonut upeita saksalaisia lasikoristeita ja suitsuttelevia puu-ukkeleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Koristeet on rakkaita, koska niihin liittyy muistoja. Lapsena itse tehtyjä, mummon vanhoja, ekaan omaan kämppään hommattuja. Ei tulisi mieleenkään ostaa marketista uusia koristeita. Ilman tunnesidettä se on pelkkää turhaa krääsää.
Voi huokaus! Mulla on isoäidin vanhat peltiset nipistimellä oksiin kiinnitettävät pikkulinnut. Aivan ihanat. Itkisin, jos ne roskiin menisivät tai muuten häviäisivät. Samoin muistan aina lapsuudenystävääni kun ripustan kuuseen hänen neulomansa punaisen "tiukukellon" vihreine satiininauhoineen. Osan koristeista olen ostanut itse mutta useat muut koristeet tuovat hienoja muistoja - niin - ja ne itse ostetutkin. Muistan aina miksi jouluksi olen ne hankkinut.
Eikö ap pidä perinteistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi huokaus! Mulla on isoäidin vanhat peltiset nipistimellä oksiin kiinnitettävät pikkulinnut. Aivan ihanat. Itkisin, jos ne roskiin menisivät tai muuten häviäisivät. Samoin muistan aina lapsuudenystävääni kun ripustan kuuseen hänen neulomansa punaisen "tiukukellon" vihreine satiininauhoineen. Osan koristeista olen ostanut itse mutta useat muut koristeet tuovat hienoja muistoja - niin - ja ne itse ostetutkin. Muistan aina miksi jouluksi olen ne hankkinut.
Eikö ap pidä perinteistä?
Vanhan tavaran paljous ahdistaa vain yleisellä tasolla. ap
On. Kyse on perinteistä ja muistoista. Oikeasta lasista, vanhasta paperista ja lametasta. Jotkut koristeeni ovat liki sata vuotta vanhoja, useimmat 50-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vuonna 1966 saatu piipunkrassitonttu, alla lukee lapsen käsialalla saaja ja lahjoittaja.
Kunniapaikalla kuusessa.
Mutta uuden tavaran jatkuva haaliminen ei ahdista, ap? Jos kerran säästämistä epäilet syyksi vanhan kierrättämiselle. Siitä kun ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi huokaus! Mulla on isoäidin vanhat peltiset nipistimellä oksiin kiinnitettävät pikkulinnut. Aivan ihanat. Itkisin, jos ne roskiin menisivät tai muuten häviäisivät. Samoin muistan aina lapsuudenystävääni kun ripustan kuuseen hänen neulomansa punaisen "tiukukellon" vihreine satiininauhoineen. Osan koristeista olen ostanut itse mutta useat muut koristeet tuovat hienoja muistoja - niin - ja ne itse ostetutkin. Muistan aina miksi jouluksi olen ne hankkinut.
Eikö ap pidä perinteistä?
Vanhan tavaran paljous ahdistaa vain yleisellä tasolla. ap
Minkä ikäinen mahdat olla? Säästä ne perintökoristeet. Saatat ihastua ikihyviksi kun viidenkymmenen ikävuoden jälkeen ne löydät. En usko, että yksi pahvilaatikollinen yläkaapissa tai vaikka vinttikomerossa kauheasti haittaa mielenrauhaasi. -sama
Mummolasta aikanaan saadut kuusenkynttilänpidikkeet, sellaiset, joissa on rautalankainen koukku joka tulee oksaan ja alaspäin sojottaa varren päässä metallinen tähti. Ovat mutkalla ja kolhuilla, mutta esille ne pitää kuitenkin saada. Alkujaan ovat jostain 40- / 50-lukujen taitteesta.
Meillä ei ollut ikinä joulu koristeita lapsuudenkodissa muuta kuin jotain paperi tonttuja ikkunoissa ja joulukuusessa jotkut paperiset suomenliput. Ale myynnistä aina ostan uusia joulukoristeita ja vanhat kierrätän. Teko kuusenkin koristelen vähän eri lailla joka vuosi. Ei ole mitään perinne koristeita.
Mä ostin koristeet 20 vuotta sitten eikä niitä ole vielä tarvinnut uusia. Mutta perinnekoristeita ei ole.
Minusta ihmisellä on oikeus heittää vaikka kaikki vanhat joulukoristeet roskiin ja hankkia uudet ilman menneisyyden painolastia.