En tahdo enää ikinä rivitaloon

Rivarielämä oli huomattavasti ahdistavampaa ja ahtaampaa kuin kerrostalossa. Ihme kommuunitouhua ja kyräilyä, onneksi päästiin lähtemään ja kun joskus vanhoilla päivillä ei kunto omakotitaloa enää kestä, rivariin en suostu muuttamaan. Toki olisin silloin sellainen +65-v elämäänsä kyllästynyt kyylä, jolla on mielipide naapureiden elämästä ja ikäni puolesta oikeutettu se mielipide myös kertomaan ellei päin naamaa niin vähintään isännöitsijälle. Mitenkään mitään ikäluokkaa tai sukupuolta syrjimättä, on tällaiset vanhemmat naisihmiset raskaimpia naapureita oli asumismuoto mikä tahansa. Toinen paha on joku yliyrittävä uusi osakas, joka elää rivarissa kuin omakotitalossa, remontoi yömyöhään, ruokkii lintuja ja samoin muita pikkuelukoita ja vastavuoroisesti itkee isännöitsijälle jos seinän takaa kuuluu ääntä.

Onnea oman talon etsintään:)

Tässä rivitalossa on huoltoyhtiö ja isännöitsijä.

Joskus toki syntyy riitoja naapurusten kesken, mutta useimmiten ei.

Täällä ollaan aika paljon omissa oloissaan.

Naapurista kuuluu kyllä ääniä, mutta yrittävät olla melko hiljaa, lapsiperheitä.

Pihalla en viitsi istua, kun on puutiaisia hyvin paljon jo ihan takapihalla leikatulla pienellä nurmialueella (turku)

Jaa. Minusta rivarielämä on juuri kivaa; on omaa tilaa ja piha, muttei tartte ottaa niin paljon vastuuta kuin esim.omakotitalossa (esim. roskisten tyhjennykset jne). Jos porukka on mukava nii talkoot keväisin (mahdollisesti myös syksyisin) on kiva tapa rupatella ja hoitaa yhteiset alueet kuntoon, toisaalta jos ei talkoot järjesty niin taloyhtiön hommattava palvelut. Tietty voi olla joku ikäväkin naapuri, mutta niitä nyt löytyy jokaisesta asumismuodosta joten en niihin kiinnitä huomiota.

Höh, meillä on rivitalossa mukavaa. Todella hyvä yhteisö, talkoissa tehdään hyvällä hengellä ja on hauskaa, naapurit auttaa toisiaan ja pihalla jutustellaan aina lähimpien naapurien kanssa. Yhtiössä 6 taloa.

Riippuu täysin naapureista.

harmi vaan kun hyvätkin naapurit joskus muuttaa eikä tiedä mitä tulee tilalle

Meillä on tainnut käydä hyvä tuuri naapureitten suhteen. Kolme vuotta on nyt rivarielämää takana enkä tiedä naapureista mitään. Ainut seinänaapuri on niin hiljaa, ettei mitään kuulu sieltä koskaan. Pihallakaan harvoin näkyy ketään. Olen tosi tyytyväinen.

Täällä maalla rivitalossa on oikein rauhallista ja mukavaa. Mulla oli talo joka rakennettiin vuonna 2009. Mun kohdalla menee toisinpäin että ei ole mitään halua hankkia taloa enään.

Ostettiin paritalon puolikas,mainostivat että ihanat naapurit,joo niin oliki, 6kk ja muuttivat.

Tilalle 3 adhd lasta ja juopotteleva isä ja muute vaa äänekäs äiti jolla kaikille asiaa 24/7.

Muutettiin pois ja myytiin pienellä miinuksella se seuraavalle .