Miksi lapsettomat ärsyttävät

Tämä. Erityisesti vanhempi sukupolvi ei ymmärrä lapsettomia ja sellaisia, jotka ovat päättäneet elää elämänsä yksikseen. Udellaan ja tentataan innokkaasti asiasta. Sitten suunnilleen loukkaannutaan jos sanookin, että vihaa lapsia.

M34

En tiedä ärsyttääkö lapsettomuuteni jotakuta, oletettu kyllä on vaikka mitä ja tehty kummallisia päätelmiä. Koska olen jo neljänkympin paremmalla puolella, annan tätimäisen neuvon. ”Those who matter don’t mind and those who mind don’t matter.” Kaikkia ei voi aina miellyttää.

Huvittavaa että lapsettomia sanotaan itsekkäiksi. Lapset syntyvät aina itsekkään halun seurauksena. Aina.

Monien lapsellisten suhtautuminen lapsettomiin on kyllä eriskummallista. Tuntuu, että pidetään jotenkin vajavaisena ja säälittävänä ja aletaan karttaa kuin ruttoa. Minulla menee lapsettomana kuitenkin oikein hyvin ja koen tehneeni oman elämäni kannalta parhaan päätöksen jättäessäni lasten tekemisen väliin. Mielelläni kyllä pitäisin yhteyksiä lapsiperhetuttaviin, ja vaikka toimisin joskus lapsenvahtina, mutta tuntuu, ettei lapsetonta enää kaivata heidän piireihinsä. Joten ikävä kyllä välit ovatkin monen vanhan kaverin kanssa jo katkenneet.

Lapsettomuuden takia elämäni on ollut paljon kovempaa kuin perheellisten joidenka päätä silitetään joka mutkassa. Yksin on pitänyt selviytyä eikä ole kukaan kysellyt että kuinka pärjäät. Kaikki suvun ja yhteiskunnan tuki on mennyt näille lapsiperhe kokeilijoille että kokeillaan ihan kaikkea ilman mitään vastuuta. Lapsien varjolla kyllä kaikki kannattelee ja tarjoaa apuaan eikä muuta kuin tehdä uutta perhettä jos ensimmäinen epäonnistuu. 

Mitään vastuuta omasta elämästään ei tarvitse ottaa kun koko suku ja yhteiskunta paapoo vain lapsiperhettä. Ei tarvitse koskaan kasvaa aikuiseksi ja voi tehdä samat virheet joka suhteessa muuta kuin näyttämö vain vaihtuu ja uutta kakaraa pukataan heti uuteen teatteriin. 

Koko suku pyörii näiden ympärillä. Minun tapaamiseni aina peruttiin. No ei se mitään kun lapsiperhe ei tarvitse enää tätä ihmistä niin minä perun ihan kaikki tapaamiset niin etten minäkään tarvitse ja ole muualta hakenut ystäviä. 

Olen vasten tahtoani lapseton ja tämä tuntuu ärsyttävän ihmisiä, koska se rikkoo heidän kuvitelmansa siitä, että maailma on reilu ja kovalla työllä voi saavuttaa unelmansa. Näin olen ainakin heidän käytöksestään päätellyt.

Ei ärsytä, eikä kiinnosta.

Lähinnä ihmetyttää vauvapalstan pommitus onnex ei oo lapsia viesteillä.

Ei ärsytä kenenkään valinta jättää lapset tekemättä. Ärsyttää vain, jos tällainen henkilö pitää ratkaisuaan parempana ja epäitsekkäämänä tekona.

Ei ole itsekästä hankkia lapsia tai olla hankkimatta niitä. Ärsyttää jo ihan tuollainen mustavalkoinen ajattelutapa. Itse näen enemmän jatkumot kuin joko-tai näkökulmat

minunn mielestä mielenterveys ongelmaisten ei tulisi hankkia lapsia (huonot geenit ei saa lisääntyä) itsekin olen sekopää kun äitini teki minut mt-ongelmaisena .elämäni ollut paskaa. Suosittelen vain terveitä järkeviä ihmisiä hankkimaan lapsia ja opettelemaan miten kasvattaa lapsesta terve ja täysjärkinen

Itse sen sanoit: kateus ja katkeruus. Mä oon sitä saanut kuunnella kun hankin esikoisen vasta 32-vuotiaana. Joitain rasitti aivan suunnattomasti että sain elää vapaasti miten halusin. Ja kas kummaa, nyt kun minulla on kaksi lasta niin koe tarvetta veetuilla lapsettomille. Välillä käy tietysti kateeksi kun joku pääsee vaikka kuntosalille säännöllisesti, mutta ehkä minäkin sitten taas jonain päivänä :) En ole myöskään vaatimassa lapsettomia jatkuvasti hoitamaan minun jälkikasvuani ja syyttelemässä itsekkääksi jos viikonlopun ohjelmaksi ei kelpaa uhmakiukku ja vaioanvaihto että mamsi pääsee tuulettumaan :D