Lue keskustelun säännöt.
Hoitosuhde meinataan lopettaa psykiatrisella. En ole parantunut
27.11.2020 |
Onko lääkärillä oikeus päättää, että keskusteluapu lopetetaan, jos sanon että olen itsetuhoinen?
Kommentit (94)
Pääsisipä Lahdessa psykiatriile tai edes psykiatriselle sairaanhoitajalle julkisella puolella. Nyt tavallinen terveyskeskulääkäri tekee ihmeellisiä diagnooseja sekä meinaa lopettaa lääkityksen josta olen katsonut saavani hyötyä. Pyysin päästä psykologille mutta eivät päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikoksen uhrit Suomessa saa diagnoosin hullu . Miksi uhrit olisi hulluja?
Hul luudesta ei parane. Jos olet itsetuhoinen, ole hyvä ja tuhoa itsesi. Kiitti ja moi.
Päättelin vaan vaihtaa asuinpaikka ruveta terveeksi ja taistella työpaikka ja halpa vuokra muista viis. Älä päästä asuntoosi outoja varastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Supportiivista hoitoa ei kunnat enää tarjoa. Se on lopetettu eli psyk. polit vain arvioivat tilanteen.
Jos sinulla on toimiva lääkitys, reseptit uusitaan ta:lla. Näin ainakin Helsingissä.Jyväskylä ainakin tarjoaa. Reseptit toki uusitutetaan lääkärillä jolla on aikaa (teen sen OmaKannasta niin laitan omaan terveyskeskukseen sen pyynnön, kun sieltä kuulee nopeiten jos on jotain ongelmaa), mutta käyn n. 6 viikon välein (omasta valinnastani tuo väli) erikoissairaanhoitajalle puhumassa, ja tarvittaessa (vähintään kerran vuodessa) psykologille/psykiatrille.
Jyväskylän julkisen puolen psykiatrinen hoito tekohengittää täysin vaillinaisik voimavaroin ja ammattitaidoin. Mukavaa kuitenkin, jos sinulle on saatu syötettyä tuollaista pajunköyttä ”toimivasta hoidosta”. Google on kaveri kun tsekkaat ”ammattitaitoisten ihmisten” pätevyydet ja kokemukset. Jep.
Omasta kokemuksestani kirjoitin. En voi kirjoittaa muiden kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha jatkaa koska et reagoi hoitoon. Ehkä kannattaisi kokeilla jotain muuta, vaikka työterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tarvitse mitään hoitoa. Ratkaise itse ongelmasi.
Mut heitettiin parin käyntikerran jälkeen ulos siitä syystä, etten puhunut hoitajan mielestä oikeita asioita.. Olin 16-vuotias itsetuhoinen ja unettomuudesta kärsivä sekakäyttäjä, ja musta oli kauhean kivaa käydä juttelemassa siellä polilla. Oli kyllä ihan hirveä märkä rätti naamalle, kun tämä nainen ilmoitti, etten osaa olla oikeanlainen potilas. Mitään muuta ei tarjottu tilalle ja lopetin hetkeä myöhemmin koulut ja kaikki ja aloin päihteiden ammattilaiseksi. Tästä on aikaa 25 vuotta eikä ole vieläkään unohtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennusta ollenkaan väheksymättä ja itsekin masennuksen läpikäyneenä olen kyllä sitä mieltä, että potilaiden tulisi noin yleisesti ottaen ottaa enemmän vastuuta omasta tilastaan ja paranemisestaan. Ei ne siellä polilla tosiaan pysty tekemään mitään, jos potilas ei itse aktiivisesti pyri paranemaan. Masennus on sairaus, mutta se on kuitenkin hyvin erilainen kuin silkasti fyysiset sairaudet. Siihen todella voi itse vaikuttaa. Ymmärrän, että ammattilaisia turhauttaa, jos potilas ei tee mitään tervehtymisensä eteen.
Ei tuossa tarvitse syyllistää potilasta puhumalla siitä, yrittääkö itse tarpeeksi tms. Ihan potilaan omasta asenteesta riippumatta psykiatrinen hoito on kallista ja sitä tarjotaan nykyään julkisella tietty paketti, aika tavallinen taitaa olla diagnoosiin tähtäävä tutkimusjakso, 1-2 v hoitopolilla ja sen jälkeen Kelan kuntoutuspsykoterapia. Jollei (ilman jotain ilmeistä syytä, joka olisi muuttunut) nämä riitä niin potilaan kuntoutumisennuste on liian huono että kannattaisi käyttää lisää kalliita hoitoja. Supportiivisia hoitokontakteja potilaat toivoisivat, mutta niillä on yhteiskunnan näkökulmasta liian vähän merkitystä eikä niitä siksi tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni taas oli ongelma, että olisivat halunneet pitkittää käyntejä ja ehdottivat myös elinikäistä lääkehoitoa . Olen lopettanut molemmat ja voin nyt paremmin kuin koskaan. Ei enää myöskään erektio ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa tarvitse syyllistää potilasta puhumalla siitä, yrittääkö itse tarpeeksi tms. Ihan potilaan omasta asenteesta riippumatta psykiatrinen hoito on kallista ja sitä tarjotaan nykyään julkisella tietty paketti, aika tavallinen taitaa olla diagnoosiin tähtäävä tutkimusjakso, 1-2 v hoitopolilla ja sen jälkeen Kelan kuntoutuspsykoterapia. Jollei (ilman jotain ilmeistä syytä, joka olisi muuttunut) nämä riitä niin potilaan kuntoutumisennuste on liian huono että kannattaisi käyttää lisää kalliita hoitoja. Supportiivisia hoitokontakteja potilaat toivoisivat, mutta niillä on yhteiskunnan näkökulmasta liian vähän merkitystä eikä niitä siksi tarjota.
Tämähän se on. Psykiatria on lapsenkengissään, hoito tehotonta ja ennuste aika huono. Jos tuo kertomasi ”paketti” ei tehoa, valuvat ihmiset sitten työkyvyttömyyseläkkeille - ja se vasta kallista onkin! Onneksi nyt on toivoa psykedeeliavusteisista terapioista, jotka vähitellen valtaavat alaa. Tämä on luultavasti mullistavaa sekä traumojen että masennuksen hoidossa. Näyttöä on myös avusta autisminkirjon problematiikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennusta ollenkaan väheksymättä ja itsekin masennuksen läpikäyneenä olen kyllä sitä mieltä, että potilaiden tulisi noin yleisesti ottaen ottaa enemmän vastuuta omasta tilastaan ja paranemisestaan. Ei ne siellä polilla tosiaan pysty tekemään mitään, jos potilas ei itse aktiivisesti pyri paranemaan. Masennus on sairaus, mutta se on kuitenkin hyvin erilainen kuin silkasti fyysiset sairaudet. Siihen todella voi itse vaikuttaa. Ymmärrän, että ammattilaisia turhauttaa, jos potilas ei tee mitään tervehtymisensä eteen.
Kerropa vielä miten pystyy "pyrkiä aktiivisesti paranemaan" jos mikään kokeiltu lääkitys ei toimi eikä ole rahaa terapiaan 2x/vk?
Minutkin on potkittu neljästi ulos psyk polilta kun ei olossa tapahdu muutosta. Olen jo yli 20 vuotta toivonut vain kuolemaa mutta sitäkään ei tarjota. Minkäs teet?
En halunnut jatkaa käyntejä , kun ei ollut oikein mitään sanottavaa enää, rupesin väkisin keksimään kaikenlaisia hulluja tarinoita esim. Unia missä sattui kaikkea outoa, siitäkös terapeutti innostui ja kirjasi muistiin hullunlailla uniani ja sai kuulostamaan minut ihan hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta ollenkaan väheksymättä ja itsekin masennuksen läpikäyneenä olen kyllä sitä mieltä, että potilaiden tulisi noin yleisesti ottaen ottaa enemmän vastuuta omasta tilastaan ja paranemisestaan. Ei ne siellä polilla tosiaan pysty tekemään mitään, jos potilas ei itse aktiivisesti pyri paranemaan. Masennus on sairaus, mutta se on kuitenkin hyvin erilainen kuin silkasti fyysiset sairaudet. Siihen todella voi itse vaikuttaa. Ymmärrän, että ammattilaisia turhauttaa, jos potilas ei tee mitään tervehtymisensä eteen.
Kerropa vielä miten pystyy "pyrkiä aktiivisesti paranemaan" jos mikään kokeiltu lääkitys ei toimi eikä ole rahaa terapiaan 2x/vk?
Minutkin on potkittu neljästi ulos psyk polilta kun ei olossa tapahdu muutosta. Olen jo yli 20 vuotta toivonut vain kuolemaa mutta sitäkään ei tarjota. Minkäs teet?
Ei mitenkään. Minulla on ensimmäinen masennusdiagnoosi yläkouluajoilta, parikymmentä lääkekokeilua ja kaksi pitkää terapiaa takana. Toki myös korkeakoulututkinto ja työkokemustakin. Diagnoosi on toistuva masennus, yleensä sen vaikea-asteinen jakso. Ja se toistuu - huolimatta ajasta, paikasta tai minun tahdostani. Nykyisin olen eläkkeellä, ja kärsin yhä. Odottelen myös tuota psykedeelihoitoa, jospa se vielä minun aikanani tulisi mahdolliseksi, ja saisin vaikka parikin valoisampaa vuotta elämään. Psykiatria tosiaan on aika alkutekijöissään hoidollisesti yhä, suurin osa potilasta jää ilman pysyviä hoitotuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta ollenkaan väheksymättä ja itsekin masennuksen läpikäyneenä olen kyllä sitä mieltä, että potilaiden tulisi noin yleisesti ottaen ottaa enemmän vastuuta omasta tilastaan ja paranemisestaan. Ei ne siellä polilla tosiaan pysty tekemään mitään, jos potilas ei itse aktiivisesti pyri paranemaan. Masennus on sairaus, mutta se on kuitenkin hyvin erilainen kuin silkasti fyysiset sairaudet. Siihen todella voi itse vaikuttaa. Ymmärrän, että ammattilaisia turhauttaa, jos potilas ei tee mitään tervehtymisensä eteen.
Kerropa vielä miten pystyy "pyrkiä aktiivisesti paranemaan" jos mikään kokeiltu lääkitys ei toimi eikä ole rahaa terapiaan 2x/vk?
Minutkin on potkittu neljästi ulos psyk polilta kun ei olossa tapahdu muutosta. Olen jo yli 20 vuotta toivonut vain kuolemaa mutta sitäkään ei tarjota. Minkäs teet?
No niinpä. Kun masennus - ainakin vakavampi sellainen - oireilee juurikin epäaktiivisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta ollenkaan väheksymättä ja itsekin masennuksen läpikäyneenä olen kyllä sitä mieltä, että potilaiden tulisi noin yleisesti ottaen ottaa enemmän vastuuta omasta tilastaan ja paranemisestaan. Ei ne siellä polilla tosiaan pysty tekemään mitään, jos potilas ei itse aktiivisesti pyri paranemaan. Masennus on sairaus, mutta se on kuitenkin hyvin erilainen kuin silkasti fyysiset sairaudet. Siihen todella voi itse vaikuttaa. Ymmärrän, että ammattilaisia turhauttaa, jos potilas ei tee mitään tervehtymisensä eteen.
Vai että ammattilaisia turhauttaa, mitään tekemistä niillä ei ole minkään ammattilaisuuden kanssa. Noiden tietotaso ja apu on tavallisen kaduntallaajan tasolla. Turhakkeita.
Jyväskylän julkisen puolen psykiatrinen hoito tekohengittää täysin vaillinaisik voimavaroin ja ammattitaidoin. Mukavaa kuitenkin, jos sinulle on saatu syötettyä tuollaista pajunköyttä ”toimivasta hoidosta”. Google on kaveri kun tsekkaat ”ammattitaitoisten ihmisten” pätevyydet ja kokemukset. Jep.