Mistä on kysymys kun ihmiset sanovat hernekkeitto, kirjekkuori, liikennemmerkki yms?

Jos et tiennyt, niin noin noi sanat lausutaan.

Suomen kielessä on siis joitakin sanoja, joita ei kirjoiteta siten kuin ne lausutaan. Kuten esimerkiksi noi luettelemasi sanat.

On kyse äidinkielemme ääntämisestä.

Googlasin sulle. Ole hyvä.

"Kysymäsi ilmiö tunnetaan nimellä jäännöslopuke, loppukahdennus tai rajageminaatio. Se on konsonaatin kahdennus, jota ei kirjoituksessa merkitä. Jäännöslopuke on nimensä mukaisesti jäännös suomen kielen vanhemmasta sananloppuisesta konsonantista."

http://www.kysy.fi/kysymys/mista-johtuu-etta-suomen-kielessa-monet-sana…

Konsonanttikahdennus on muistaakseni termi tuolle.

Vaikka suomen kieli on tunnettu siitä, että kirjoitetaan, kuten lausutaan, niin ihan kaikkien sanojen kohdalla se ei pidä paikkaansa.

Kun päätettiin miten sanat kirjoitetaan, niin nuo mainitsemasi sanat päätettiin kirjoittaa virallisesti noin, vaikka ne lausutaan eri tavalla

Eivät ole porilaisia.

Lausupa hernekeitto ilman kahta k-kirjainta. Kuulostaa erikoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Googlasin sulle. Ole hyvä.

"Kysymäsi ilmiö tunnetaan nimellä jäännöslopuke, loppukahdennus tai rajageminaatio. Se on konsonaatin kahdennus, jota ei kirjoituksessa merkitä. Jäännöslopuke on nimensä mukaisesti jäännös suomen kielen vanhemmasta sananloppuisesta konsonantista."

http://www.kysy.fi/kysymys/mista-johtuu-etta-suomen-kielessa-monet-sana…

Jossain suomen murteissa loppukahdennusta ei esiinny, niin se voi tuntua vieraalta.

Ihan normaalista suomen kielen ääntämisestä. Ei meillä sanota myöskään "tule tänne" vaan "tulettänne".

Kokeile itseksesi. Sano ääneen herne keitto, kirje kuori, tule tänne. Sitten sano ne kuten normaalisti olet oppinut sanomaan: herne(k)keitto, kirje(k)kuori, tule(t)tänne.

Vaikka yleistetään, että suomen kieli äännetään kuten kirjoitetaan niin eihän se täydellisesti pidä paikkaansa. Et sinä lausu esimerkiksi kenkää tai lankaa että ken kä ja lan ka vaan niissä on nk-äänneä. Vastaavasti ng on sanoissa kengän (ei ken gän) ja langan (ei lan gan)

Joskushan kuulee, kun ulkomaalaiset puhuu noita sanoja väärin.

Miksi sanotaan

Musta rudolf mutta toisaalta muistar rudolf

Ja tuosta ilmiöstä tunnistaa suomen kieltä natiivina puhuvan, jos hän lausuu hernekeiton "hernekkeitto".

Se, jonka äidinkieli ei ole suomi, lausuu hernekeiton "hernekeitto", ilman tuota kahden k-kirjaimen kahdennusta. Heti särähtää korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlasin sulle. Ole hyvä.

"Kysymäsi ilmiö tunnetaan nimellä jäännöslopuke, loppukahdennus tai rajageminaatio. Se on konsonaatin kahdennus, jota ei kirjoituksessa merkitä. Jäännöslopuke on nimensä mukaisesti jäännös suomen kielen vanhemmasta sananloppuisesta konsonantista."

http://www.kysy.fi/kysymys/mista-johtuu-etta-suomen-kielessa-monet-sana…

Jossain suomen murteissa loppukahdennusta ei esiinny, niin se voi tuntua vieraalta.

Missä murteessa esim? En ole koskaan kuullut sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Lausupa hernekeitto ilman kahta k-kirjainta. Kuulostaa erikoiselta.

Kuulostaa virolta, jos lausuu ilman kahta k-kirjainta hernekeitto.

Sanan painokin menee silloin ihan eri kohtaan, siihen tyyliin, miten virolaiset puhuvat.

Tampereen murteella sanottiin ainakin lapsena liikennemmerkki & kirjekkuori 80-luvulla ja muutakin. Aikuisena lausutaan nyt liikennemerkki. Hernekkeitto taidetaan sanoa joskus edelleen, se on lausumistapa, se ei sulje pois hernekeittoa joka kuulostaa hassulta jos sen lausuu lyhentäen kuin herne_keitto.

Kotuksen mukaan loppukahdennus puuttuu ainakin Kymenlaakson ja Porin seudun murteista.

Siinä on kysymys raja- eli loppukahdennuksesta.

"Kielitoimiston sanakirjan mukaan loppukahdennus on eräiden sananmuotojen jäljessä esiintyvä seuraavan sanan tai liitepartikkelin alkukonsonantin pidentymä (esim. ääntämistavoissa otap pois, hernekkeitto, ei sadakkaan)"

https://www.kielikello.fi/-/kohtalo-ja-toivonta

En ole koskaan kuullutkaam

Vierailija kirjoitti:

Joskushan kuulee, kun ulkomaalaiset puhuu noita sanoja väärin.

Joo väärin eli ilman tuota konsonantin kahdennusta. Meillä on töissä jo kauan sSuomesa asunut italialainen, joka puhuu lähes täydellistä suomea, mutta juuri tuo kohta on sellainen josta huomaa ettei ole syntyperäinen. Sanoo siis tosiaan kirjekuori eikä kirjekkuori, tuletänne eikä tule(t)tänne jne. Se kuulostaa yllättävän vieraalta.

Se on konsonaatin kahdennus, jota ei kirjoituksessa merkitä.