Miksi tarkkaavaisuushäiriön omaavan lapsen vanhemmat...

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:23"]

Minusta ap:n aloituksessa on ihan asiaakin, ei siitä nyt niin hernettä tarvii nenään vetää!!! Tottakai on olemassa lapsia joilla on ADHD, vaikka vanhempi ois mitä tehnyt ja päällään seissyt. Sitten on kuitenkin näitä tapauksia, joissa vanhemmat eivät ole todellakaan lasta yrittäneetkään kasvattaa mitenkään ja lapsella on käytöshäiriöitä.

...

Meidän tyttökin on erityislapsi, mutta hänellä on asperger. sitten meillä on kaksi muuta 'normaalia' lasta. 

[/quote]

Joo, harmi vaan että muutaman "mädän omenan" vuoksi yleistetään ja leimataan samalla kaikki muutkin. Ihan tarpeeksi haastavaa elää tätä arkea ilman joidenkin ihmisryhmien paheksuvaa katsetta.

Miltä susta tuntuis jos tässä aiheessa tai noin yleensä joka paikassa syyllistettäisiin Asperger-lasten vanhempia ja heidän kasvatustaitojaan lastensa diagnooseista? Vai onko Asperger nyt sitten vähän parempi diagnoosi jonka taakse pääsee sopivasti turvaan, koska siihen eivät psyykkiset tekijät vaikuta? 

Up

Olen itse kuullut lastenneurologin sanovan, että adhd on hyvin epämääräinen diagnoosi ( perustuu kaavakkeiden täyttöön, ei mitään oikeaa testiä) Itse olen kuitenkin huomannut, että on olemassa ihan oikeita adhd tapauksia, joilla lähes kaikilla on ollut jokin raskauden tai synnytyksenaikainen ongelma esim.hapenpuute. valitettavasti suurin osa tapaamistani adhd diagnoosin saaneista lapsista on kuitenkin pelkkää kasvatuksen puutetta, rutiinien puuttumista ja vanhempien epävakautta. 

Myöskään nämä oikeat adhd lasten vanhemmat eivät "huutele kylillä" lapsensa diagnoosia, toisin kuin nämä kasvatusperäisten vanhemmat.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:01"]

"Mikä selittää sen, että samasta perheestä tulee erilaisia lapsia? Aivan tavallisia, fiksuja ja hyväkäytöksisiä ja sitten näitä tarkkaavaisuusongelmaisia... Jos siis kasvatus on määrää tekijä.."

Hmm. No omien havaintojeni mukaan useammin kuin ei on kyllä useammalla lapsella käyttäytymisongelmia samassa perheessä. Ehkä eri sisaruksilla vain hieman lievemmässä määrin, mikä johtuu henkilökohtaisista ominaisuuksista yhdistettynä kasvatukseen.

[/quote]

Jaah, no meillä on neljä lasta. Yhdellä ADHD (diagnosoitu) ja kolme muuta erityisen hyväkäytöksisiä. Siis koulussa kaikki käytösarvioinnissa erinomaisessa, aina kehuttu hoidossa ja oikein sellaisia unelmalapsia. Pitää kyllä ihan etsimällä etsiä noista muista "vikoja".

[/quote]lapsellani huonoin numero oli peruskoulussa ja se oli käytös 8, tosin yläasteella päättötodistuksessa oli 9. Ei ole ADHD

asiat eivät ole mustavalkoisia. En viitsi edes provosoitua avauksesta sen kummemmin

Omalla pojallani on ADD ja sai siihen apua vasta 16-vuotiaana. Häiriökäyttäytymistä ei ole ollut koskaan mutta koulutöiden eteen saanut tehdä aina valtavasti työtä ja silti numerot ovat olleet kutosta ja seiskaa. Opettajat ja koululääkäri ovat kuitanneet asian sillä että eihän kaikkia niin kiinnosta koulunkäynti ja että poika on muuten mukava ja rauhallinen.

Missään vaiheessa peruskoulussa ei otettu vakavasti sitä miltä tuntuu kun teet parhaasi ja tulos on enemmän tai vähemmän surkea. Poika itsekin ihmetteli miksei onnistu ikinä missään, aina meni joku pieleen, unohteli, eksyi ja hukkasi tavaroitaan.

Onneksi nyt saatiin lääkitys ja ajatus pysyy kasassa koulupäivien ajan.

tottakai vanhempien epävakaa käytös ja kyvyttömyys asettaa rajoja heijastuvat lapsen käytökseen. Tuntuu vaan olevan nyt in mitätöidä ADHD-diagnooseja ja se on huono juttu.

Tunnen adhd- lapsen, joka koulussa häiriköi muita ja lapsen vanhemmat saaneet opettajalta siitä palautetta. Äidin reaktio on, että eikö se ole koulun vastuulla miten ne lapset siellä koulussa käyttäytyvät. Kys. henkilö on järkevä ihminen, mutta se ei takaa sitä että olisi vanhempana järkevästi ajatteleva.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 21:54"]18, minunkin tuntemani ADHD-lapsi oppi jo 9 kk kävelemään. Ja tosiaan ei jaksa pysyä paikallaan nytkään. Saattaa olla yhteistä ADHD-lapsille tuo aikaisin kävelemään oppiminen. Sitäkin ihastellaan, vaikka itse asiassa takana voi olla ADHD tulevaisuudessa. Ehkä se kertoo jo pienenä varomattomuudesta ja hullunrohkeudesta, jota monella ADHD:llä on. Aika holtitonta menoa on varmaan ollut kyllä kun 9 kk on kävellyt. Nytkin loukkaa itseään joka välissä jotenkin.

[/quote]Minulla on lapsia jotka ovat oppineet kävelemään 8kk iässä, ei diagnooseja eikä kolhuja. Yhdellä tosin on lukihäiriö. Tämä perustuu ainoastaan jäntevyyteen ja siihen miten lasta on käsitelty eli miten lihakset ja tasapaino on kehittynyt. Minä hoidin vauvat aina sylissä ja kannoin paljon lonkalla, saivat myös vapaasti pyöriä lattioilla.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:35"]Tosi paha mieli tulee tämmöisistä leimaavista avauksista.

Arki yhden tarkkaavaisuushäiriöisen vanhempana on jo itsessään haastavaa. Se on elämistä kieli keskellä suuta: lasta on osattava lukea, kaikki tilanteet ennakoida, löydettävä uusia luovia ratkaisuja ongelmatilanteisiin eikä mistään säännöstä voi lipsua koskaan. Ja tämä sellaisella intensiivisyydellä, ettei terveen lapsen vanhempi voi sitä kuvitellakaan.

Koulussa tarvitaan koulunkäyntiavustajan sekä erityisopen apua, josta olen enemmän kuin kiitollinen. 

Arjen haasteellisuutta lisäävät tämmöiset mutu-tuntumalla tehdyt leimaavat päätelmät ja asenteet. 

Usko vaan huviksesi, että mielelläni minäkin olisin ihan näkymätön lapseni kanssa. Ei huvittaisi mitenkään olla jatkuvan negatiivisen huomion keskipisteenä. Ja nyt vielä täälläkin ja ihan väärää tietoa levitellen. Voin kertoa, ettei arkeni ole herkkua ja olen myös todella pahoillani lapseni keskittymisvaikeuksien aiheuttamasta hetkittäisestä taustahäiriöstä tunnilla. Tekee mieli mennä vaan piiloon. 

Ja kyllä, minulla on myös toinen lapsi, äärimmäisen rauhallinen, pohtiva, järkevä, pitkäjännitteinen, kiltti. 

[/quote]

Tuttu tunne. Minullakin on kaksi muuta lasta, joista ei koskaan ole mitään häiriöitä ja todistukset ovat kiitettävää tasoa. Yhden onnistuin kolmesta kasvattamaan pieleen.

Ei kukaan, yksikään vanhempi odota lapsensa olevan jollain tavoin "erilainen". Niin vain voi tapahtua, että yksi katraasta on esim. ADD/ADHD tms.

Koen erittäin loukkaavana aiemmat, asiaa huonosti tuntevien kirjoitukset ja toivon sydämestäni, että kehitätte suvaitsevuuttanne vanhempina ja jaatte sitä myös lapsillenne.

Hävettää suorastaan kuinka suppeita näkemyksiä täällä esitetään!

Jokainen lapsi on arvokas ja siten myös erityinen. Näin meillä ajatellaan, vaikka 1/3 onkin omanlaisensa ja haastava.

Kyllä ihmiset haluavat terveen lapsen. On useita tapauksia, joissa lapselle ei haeta apua ja jopa suututaan neuvolan tädille, jos tämä vihjaa, että kaikki ei ole kunnossa. Mieluummin ihmiset sanovat lapsensa  olevan vilkas ja temperamenttinen kuin adhd. Uskokaa huviksenne. 

Minulla on ADD, ja hienot vanhemmat. Diagnoosin sain vasta yli kolmekymppisenä, koulut suorittanut hutaisten kiitettävin arvosanoin (kirjat aina kadoksissa, läksyt tekemättä, lukiossa jatkuvasti anomassa lisäaikaa milloin milläkin verukkeella tehtävien palautukseen jne.). En häiriköinyt koskaan, tykkään edelleenkin olla ennemmin tarkkailijana ja analysoida tilanteita pienen etäisyyden päästä, vaikka osaan olla tarvittaesssa sosiaalinenkin (tosin tätä minun piti harjoitella pitkään). Kun tajusin aikuisena, että minulla on add, moni asia loksahti paikoilleen ja oli selvää, että myös isälläni on add. Vanhempani toimivat minun ollessani pieni sosiaaliviraston kautta tukiperheenä, joten kasvatusta on kyllä arvioitu ihan suurennuslasilla ulkopuolisten osalta.

Mielestäni kaikki lapset ovat erityisiä, ei erityislapsista tarvitse AINA tehdä niin suurta numeroa. Kyllä tavallisiakin lapsia pitäisi tuoda esiin. Nämä erityislapset saavat leijonanosan huomiosta joka paikassa. Onko se oikein? EI.

Olen se, joka kirjoitti tuosta äidin lelujen heittelemisestä ja kyseenalaisista kasvatusmetodeista...Tämä samainen äiti tupakoi raskausaikana, mikä myös nostaa ADHD-riskiä. Tätä äitiäkö sitten jotenkin pitäisi puolustaa, että hieno ihminen kyseessä ja varmasti yrittänyt kasvattaa lastaan parhaansa mukaan?

Tottakai 34, kaikki lapset ovat erityisiä ja tarvitsevat huomiota. Siksi on erkkaopet ja koulunkäyntiavustajat, jotta ope voi tehdä työtään normaalisti muun luokan kanssa, heitä tasapuolisesti huomioiden. Ja omien vanhempien huomio on tietysti ensiarvoisen tärkeää ja korvaamatonta jokaiselle lapselle. 

Vai tarkoititko että normilasten pitäisi saada koulunkäyntiavustajat?

Yhtä kaikki, sun viestistä paistaa kateus sairaan lapsen saamaa ja tarvitsemaansa tukitoimia kohtaan. Jos niitä koulunkäyntiavustajia ei olisi auttamassa niitä lapsia, joilla on kemiallisia puutteita aivojen välittäjäaineissa, ne lapset eivät saisi niitä koulutehtäviä tehtyä, asioita opittua ja syrjäytyisivät tästä yhteiskunnasta. Sitä voi jokainen miettiä, mitä seurauksia sellaisella on yhteiskunnalle. 

35-ei tarvitse puolustella ketään, mutta ei myöskään syyttää mutu-tuntuman pohjalta.

ADHD on sairaudeksi luokiteltu, neuropsykiatrinen häiriö, jonka oirekuvan kehittymisessä perimän ja ympäristötekijöiden (biologiset ja psykososiaaliset tekijät) yhteisvaikutus on merkittävä. Tämä on nyt viimeisin tieto, mitä yliopistossa on.

Länsimaissa tehtyjen kaksos- ja adoptiotutkimusten perusteella perinnölliset tekijät selittävät lapsuus- ja nuoruusiässä 60–90 % ADHD-alttiudestaAikuisiässä perinnöllisten tekijöiden selitysosuus on ilmeisesti pienempi.

Useimpien perhetutkimusten mukaan häiriötä esiintyy ADHD-lasten vanhemmilla ja sisaruksilla 2–8-kertaa useammin kuin väestössä keskimäärin. Enemmistö lähisukulaisista on kuitenkin terveitä.

Lähde: Kaypahoito. Siellä on myös tarkat viitteet tutkimuksiin.

Kaypahoidosta jokainen asiasta kiinnostunut voi myös käydä lukemassa raskaudenaikaiset ympäristötekijät ja psykososiaaliset riskitekijät. Lähde on

tieteellisesti erittäin luetettava, mutta helppolukuista.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50061

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 21:26"]

Ottaa päähän, kun aina tuntuu, että normaalin rajoissa käyttäytyvät lapset saavat aina kärsiä - ja myös lahjakkaita lapsia ei oteta Suomen koululaitoksessa huomioon tarpeeksi - kaikki panokset laitetaan aina erityislasten auttamiseen. Entäs nämä lahjakkaat turhautuneet, jotka saavat aina vaan seurata vierestä adhd-lasten elämöintiä, ja eivät pysty kunnolla keskittymään koulutyöhön.

[/quote]

Kaikki ADHD lapset jotka tunnen ovat erittäin lahjakkaita. Ja yleensä perheessä on ainakin toisella vanhemmalla myös ADHD. Heissä on rasittavia piirteitä, joita flegmaattisilla aivoilla varustetut eivät voi käsittää. Kaikki lapset pärjäävät koulussa, vaikka heillä on ongelmia. Kukaan heistä ei ole ilkeä vaikka koheltaakin ja tekee ylirohkeita tempauksia. He ovat järjestäin hyväntahtoisia duracell-pupuja. He saavat kuitenkin juuri tuon jatkuvan liikkumisen takia paljon ilkeää palautetta paikassa kuin paikassa. Vaikka ette ole itse ADHD:tä kokeneet, niin yrittää ymmärtää ettei kaikkien aivot toimi samallalailla. Jos tavallista ihmistä piristävä lääke saa ADHDtyypit rauhoittumaan, niin ei voi olla opittua vaan kemiaa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 22:01"]

"Mikä selittää sen, että samasta perheestä tulee erilaisia lapsia? Aivan tavallisia, fiksuja ja hyväkäytöksisiä ja sitten näitä tarkkaavaisuusongelmaisia... Jos siis kasvatus on määrää tekijä.."

Hmm. No omien havaintojeni mukaan useammin kuin ei on kyllä useammalla lapsella käyttäytymisongelmia samassa perheessä. Ehkä eri sisaruksilla vain hieman lievemmässä määrin, mikä johtuu henkilökohtaisista ominaisuuksista yhdistettynä kasvatukseen.

[/quote]

Jaah, no meillä on neljä lasta. Yhdellä ADHD (diagnosoitu) ja kolme muuta erityisen hyväkäytöksisiä. Siis koulussa kaikki käytösarvioinnissa erinomaisessa, aina kehuttu hoidossa ja oikein sellaisia unelmalapsia. Pitää kyllä ihan etsimällä etsiä noista muista "vikoja".

No, mä en ainakaan vetoa mihinkään diagnoosiin, kun sellaista ei ainakaan vielä ole. Lapseni on 13v ja ns moniongelmainen, ja voin myöntää, ettei kasvatukseni ole ollut täydellistä. Eli osa ongelmista voi johtua kasvatuksesani, mutta sen voin sanoa, ettei suinkaan kaikki ole puuttellisesta kasvatuksesta johtuvaa.

Tällä hetkelläkin on paljon haasteita, mutta melko hyvässä tilanteessa olemme nyt, syksyllä saattaa olla taas toisin...