Kertokaa miten olo on parantunut laihtumisen myötä

Tsemppiä ap! Mä tein aikoinani aiheesta pitkän ketjun ja tässä mun aloitus viesti: 

Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:

1. Kuorsaaminen

2. Väsymys

3. Virtsankarkailu

4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen

5. Libido

6. Ahdistus ja masentuneisuus

Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut?

Jaksaa, vaikka mitä. Voi, vaikka juosta lähikauppaan eikä tunnu missään. Ulkoisesta muuttumisesta: oli aika jännä kokeilla legginseja, kun ne näyttivät oikeasti housuilta eivätkä kalsareilta.

Iloisempi ja energisempi olo. Yöllinen virtsankarkailu on loppunut. Kävelyllä tai portaissa ilokseni huomaan hengästyväni hitaammin sekä polvet harvemmin kipeät.

Kuolleella on ruumis. Elävällä on keho.

Kipuja ei enää ole, tunnistan taas peilikuvasta itseni. Kyllähän se keveys tuntuu askeleessa. Vaatteiden ostaminen on mukavaa ja paino ei heittele 3kg joka päivä.

20 kg laihempana ei hengästy portaissa, ei ole sellainen pullean kömpelö olo. Eniten vaikuttaa siihen miten itsellä tuntuu kun näyttää hyvältä ja vaatteet istuu kauniisti.

Pääsee kyykkyyn ja vaatteet ei purista. Maha ei ole kipeä ja turvoksissa kun olen jättänyt makeat herkut pois. Ihana olo ja seksikin luistaa, kun en tunne itseäni läskiksi possuksi enää.

Ei hävetä riisuuntua uimahallissa. Salilla jaksaa treenata paremmin ja vaatteet näyttää paremmalta päällä.

Jojoilijana on vaikeaa ollut edes huomata laihtumisen vaikutuksia, ennen kuin paino on taas takaisin lähtöpisteessä. Laihdutus 130=>95 kiloon vaikutti toki jotenkin yleiseen hyvinvointiin, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi kun tilanne karkasi uudelleen maksimipainoon, ja nyt taas tajuan, miten hyvä siellä hoikempana olikaan olla :(

Jaksaa kävellä vaikka kuinka ja rampata portaita ylös ja alas. Ei hengästy, ei tule hiki. Ylipäänsä ei enää tule niin helposti hiki. Olen kova hikoilija ja ylipainoisena näytin siltä kuin olisin käynyt suihkussa, pää meni heti märäksi. Yhdessä vaiheessa olin niin epätoivoinen, et luin täältä ja muualta vinkkejä ja yritin mm. hieroa jotain absolut torria yms tehomyrkkyä päänahkaan ja kasvoihin, seurauksena tulipunainen ja ärtynyt iho..

En ole tänä vuonna edes urheillut enkä juuri lisännyt liikuntaa, joten tämä omituinen aerobisen kunnon kohentuminen johtuu vain kehon painon pienenemisestä.

Nukun paremmin enkä herää siihen, että pitää kääntää kylkeä.

Pystyn jumpassa ja joogassa tekemään asentoja, jotka oli käytännössä mahdottomia lihavana. En tiedä muista, mutta minulla ainakin vatsan päälle kasvanut läski tuntui painavan rintaan ja teki hengityksen vaikeaksi. Eniten massaa on alavartalossa, mutta sekin on kadonnut.

Joudun koko ajan hakemaan varastosta ja kaapeista uusia tavoitevaatteita, kun entiset mahtuvat päälle. Yhdet housut sain läskinä vedettyä POLVIIN. Nyt ne nousevat ylös asti ja saan ne kiinni.

Alussa pudotus on hidasta ja tuntuu et mitään ei tapahdu. Noin kolme kuukautta kannattaa vaan jatkaa ajattelematta asiaa. Täytä pää kaikilla muilla asioilla, opettele jotain uutta, katso telkkaria ja lue. Näin et koko ajan mieti "voi miksen mä laihdu". Puolen vuoden päästä näytät aivan eri ihmiseltä. Laske eteenpäin: toukokuussa ensi vuonna puoli vuotta on kulunut. On aika ihanaa siirtyä kesään uudessa kuosissa.

Kannattaa laihduttaa nyt eikä huomenna, sillä vaihdevuosien jälkeen on vaikeampi saada vatsaa pois. Naishormonit auttaa hommassa ja sit kun pysyy suht siinä hyvässä painossa niin vaihtarien jälkeinen aika on helpompaa.

Rypyt ja rupsahtaminen ei haittaa juuri lainkaan, jos housut mahtuu jalkaan!

Tosi vanhana sitten saa vaikka vähän lihoakin, kuulemma se on vanhuksille joskus hyväksi.

Miesten huomiosta mulle tuli mieleen yksi aivan eri asia: vihkisormus ja muut sormukset mahtuvat jälleen sormiin! Se pullea pieni sormiläski on kadonnut :)

Olen koko ajan paremmalla tuulella ja sen myötä taatusti mukavampi ihminen. Hyväntuulisuus johtuu siitä, että olen ylpeä itsestäni ja onnistumisestani. Vaikka olisi muutoin huono päivä tai stressiä töissä, pysähdyn tietoisesti kiittämään itseäni siitä, että ymmärsin asettaa oman hyvinvointini edelle ja laihduttaa.

Monista fyysisistä oloista suosikkini on kylkien kaventumisen "tuntuminen" kävellessä. Aiemmin vararengas pömpötti kyljissä, nyt kädet viistävät timmejä kylkiä. Kuulostaa hullulta, mutta tämä on henk.koht. se jotenkin mukavin muutos.

-22kg

Vierailija kirjoitti:

Monenlaiset kivut ja oireet ovat kadonneet. Jopa hiusten hilseongelma ja ylipäätään ihon kuivuminen on kadonnut. Enkä edes ole vielä laihtunut kuin muutaman kilon.

Kyllä tämä parempi olo motivoi miettimään jatkossakin mitä suuhunsa tunkee.

En laihduta miesten takia, se ei kannata koska siinä lihoo helposti takaisin heti kun tulee sydänsuruja. Teen tämän tällä kertaa ihan vaan itseni takia.

Totta. Minä laihdutin ihastukseni takia 15 kiloa, sitten pyysin häntä tapaamiseen. Hän kieltäytyi tylysti. Nyt olen lihonut jo siihen painoon mistä aloin laihduttaa, itse asiassa vielä pari kiloa päälle.

Ennemminkin, miten olo on parantunut karppiintumisen myötä.

Olin ennen jojoilija ja yritin laihduttaa laihtumisen takia, mutta lihoin aina takaisin eikä olo laihana ollut yleensä yhtään hyvä, vaan oikeastaan huono ja väsynyt.

Karppiintumisen myötä tapahtui paljon hyviä asioita. Suolisto rauhoittui, hammasterveys parantui, migreenilääkitys jäi tarpeettomaksi, päiväunitarve jäi pois, yöunen laatu parani, nivelkivut helpottui, ja bonuksena.. kiloja lähti ensimmäistä kertaa elämässäni pysyvästi pois.

-23 kg/7 kk. Olen taas notkea eikä jalkoihin satu työpäivän jälkeen.

Kiva tunne istuessa kun vatsamakkarat ei röllötä sylissä. Seistessä taas maha on suorastaan kuopalla, tai ainakin tuntuu siltä!

Vanhat vaatteet sopii hyvin päälle, jopa päällystakit on mukavan väljiä — alle mahtuu paksu villapaita tai bleiseri eikä kinnaa ollenkaan.

Tukka on ohentunut puolella ja lihaskrampit vaivaavat päivin öin.

Hyvää on se, että mahtuu taas vaatteisiin.

Mahdun bussissa hyvin yhdelle tarkoitettuun istuimeen.

Kehtaa olla valokuvissa.

Laihdutin yli 20 kiloa, mutta huomasin, että perse ja reisiän yläosa roikkuu, niin annoin itseni lihoa uudestaan. Olen nyt hyväksynyt, että tämän elämäni olen lihava.