Te jotka olette lastensuojelussa töissä ja joilla lapsia?

ei ole

ihmeellinen kysymys

Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi olle täydellinen kasvattaja? Me ollaan kaikki ihmisiä, eikä siksi kukaan ole täydellinen.

Ei lastensuojelun sossut sitä oletakaan, että kaiken pitäisi olla tip top saati pölytöntä. Ei tarvitse olla tavaroiden aina paikoillaan. Sossut ovat yleensä aika tavallisia, keskimääräisiä vanhempia.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 20:49"]

ei ole

ihmeellinen kysymys

[/quote]

Samat sanat.

Tosin nykyisin olen töissä perheneuvolassa. Töissäkin usein vitsaillaan suutarin lapisista ja kengistä.

No jos jota kuta sotkun takia seurataan, niin saa se sotku varmaan jo aika paha olla. 

Olen vain lukenut että jos tulevat kotikäynnille, niin kaapit tutkitaan, valitetaan jos tavarat levällään jne

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 20:53"]

No jos jota kuta sotkun takia seurataan, niin saa se sotku varmaan jo aika paha olla. 

[/quote]

EIköhän niissä tapauksissa ole muustakin kyse.

Eikun kodin täytyy olla vähän sekaisin, ettei vaikuttaisi epäilyttävältä, kun lastensuojelu tulee kylään. Jos on liian siistiä, luulevat että laiminlyöt lastasi olemalla neuroottinen siivooja sen sijaan, että annat lapsen leikkiä. Joskus olen jättänyt tarkoituksella osan tavaroista huolimattomasti ennen lastensuojelun tuloa, ettei tarvitse ihmetellä, että onko meillä leluja ollenkaan, kun on niin siistiä...

Mä ainakin tiedän yhden lastensuojelulaitoksessa olevan muijan, jolla on kaikki omat asiat ihan rempallaan, käy terapiassa ja ongelmia lastensa kanssa, jotka teinejä.

Eräs lähisukulainen on vasta vuosi sitten valmistunt sossu ja koko suku ihmetteli, että lähtee sosiaalialalle, kun oma elämä on aivan hukassa. Rehellisesti sanottuna hänen oma lapsensa on siinä hilkulla täytyisikö tehdä ls-ilmoitus. Esittää kyllä, että kaikki on hienosti, mutta lähipiiri on kauhuissaan, kuinka heittellä lapsi on. Isä ja mummot yrittävät hoitaa lasta, mutta ovat kaikki hiukan kyvyttömiä kasvattamaan ja  jopa hoitamaan lasta. 

Minäkin tiedän ls-työntekijän ja niille ei pääse koskaan kaverikylään. Lapsi voi kyllä käydä muualla kylässä. Pidän hunoina vanhempina tuollaisia äitejä.

Hmm... mulla on tuttavissa/kavereissa sosiaalialan ihmisiä ns. sossuntädeistä psykologeihin, sekä naisia että miehiä. Kukaan niistä ei ole mikään täydellinen ihminen, monella on taustassaan hankalia juttuja, ja juuri siksi he ehkä ovatkin hyviä työssään: näkevät milloin oikeasti on aihetta järeämpiin jatkotoimenpiteisiin, ja myös sen jos perheessä on jotain pikkuhäikkää ja kaikki kuitenkin voivat hyvin, niin ei mennä siihen liikaa säätämään.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 21:04"]Minäkin tiedän ls-työntekijän ja niille ei pääse koskaan kaverikylään. Lapsi voi kyllä käydä muualla kylässä. Pidän hunoina vanhempina tuollaisia äitejä.

[/quote]

Niin. Ehkä ei jaksa vapaa-ajalla katsella vieraiden lapsia, kun töissä sitä tekee koko ajan.

Vaikka ikäväähän se on lapsen kannalta.

Esim minun äitini ei jaksa hirveästi viikonloppuisin vahtia lapsenlapsia (tapaa kyllä mielellään ja leikkii kun käydään kylässä) kun on pph ja nuorimmat sisarenikin ovat alle 10 v.

Olen perhetyöntekijä lastensuojelussa (sosionomi). On myös omia lapsia, eikä koti todellakaan aina ole viimeisen päälle puunattu ja tip top. Sitä emme todellakaan edellytä asiakkailtakaan.

Meille ovat kyllä lasten kaverit tervetulleita, ja ylipäätään vietämme ihan tavallista perhe-elämää.

Mä tiedän yhden ls-sossun jolla on alkoholiongelma ja pahoja mielenterveysongelmia.

Olen sosiaalityöntekijä, työskentelen lastensuojelussa. Minulla on kaksi lasta.

Sitten asiaan: On eri asia onko tavarat levällään vai oikeasti likaista. Jos keskellä olohuonetta on majaleikki kesken, se on minusta täysin normaalia. Myös siellä täällä lojuvat lelut kuuluvat arkeen.

Sentin paksuinen pölykerros, ruoantähteet lattialla ja järkyttävä tiskivuori eivät kuulu arkeen. Myös vessan siisteys kertoo paljon. Ihan tiptop ei tarvitse olla, kunhan on puhdasta.

Meillä kotona ollaan oikeita siivousintoilijoita, mutta samaa en edellytä asiakkailtamme. :)

Joopa joo taas.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 20:54"]

Olen vain lukenut että jos tulevat kotikäynnille, niin kaapit tutkitaan, valitetaan jos tavarat levällään jne

[/quote]

Iik, no lueppa tästä nyt uudestaan asian todellinen laita ja sisäistä se: ei tutkita kaappeja eikä valiteta levällään olevista tavaroista.

Mutta kyllä niistä koiranpaskoista lattialla keskustellaan, samoin hometta kasvavasta tiskivuoresta. Sekä kuukauden vanhasta paskavaipparoskiksesta jota ei ole vaivauduttu viemään ulos.

On omia lapsia ja en ole siisteysfriikki, mutta kotonani voi kuitenkin olla ja täällä ei haise pahalta ja kengät voi riisua.

Asiakasperheissä se on yksi hyvä mittari, että jos siellä voi olla sukkasillaan, homma on suht hallinnassa. Aika monessa paikassa sanon suoraan, että jätän kengät jalkaan.

Ja olenko täydellinen kasvattaja, no en tiedä. Aika normaaleja tapauksia, pari teiniä ja yksi itsepäisen luonteen omaava ekaluokkalainen löytyy kotoa. Teinit kokeilee rajojaan, mutta meillä ne rajat kuitenkin ON olemassa. Täytyy myöntää että kun ensin työpäivän käy läpi kasvatusasioita asiakkaan vanhempien kanssa ja kotona odottaa samat hommat, väsyttää se joskus. Mutta silti, se nyt vaan on vanhemmuutta ne rajat. Ja se rakkaus, se ehdoton rakkaus joka on olemassa vaikka mokaiskin. Ja en jaksais millään nalkuttaa kotitöistä, mutta kun ei se ole vain minun vastuulla että meillä tosiaan on normaalin siistiä (joka ei siis ole mitään ylihygieenistä tiptop-pölyttömyyttä). Lapsia pitää opettaa että ne oppii. Ja vaatiakin asioita. Ja kestää kuin aikuinen ne vastaan napisemiset ja kapinat.

"Teinit kokeilee rajojaan, mutta meillä ne rajat kuitenkin ON olemassa. Ja se rakkaus, se ehdoton rakkaus joka on olemassa vaikka mokaiskin." Olen samaa mieltä <3 Äitinä siis, en ole ammattilainen.