Lue keskustelun säännöt.
Ristiriitainen olo liittyen vauvan syntymään (ov)
02.04.2014 |
Olen viimeisilläni raskaana, laskettuun aikaan viikko. Lapsi on esikoinen ja toivottu.
Toisena hetkenä huomaan olevani malttamaton ja odottavani että jotain merkkejä alkaisi tulla. Toisena hetkenä taas toivon, että synnytys ei tulisikaan ihan vielä.
En pelkää itse synnytystä, en oikeastaan edes jännitä sitä yhtään. Jännitän sitä, että sisältäni tulee ihminen josta olemme miehen kanssa vastuussa ja josta huolehdimme, olemme loppuikämme äiti ja isä. Korostan että lapsi oli toivottu enkä missään nimessä kadu sitä, että tulin raskaaksi.
Tämä lienee normaalia? Ainakin osa synnyttäneistä ystävistäni on sanonut samaa. Toisaalta tekee siis mieli tuntea jo synnytyksen lähestyvän, toisaalta taas tekisi mieli istua jalat ristissä ja "unohtaa" koko raskaus.
Onneksi työt pitävät ajatukset muualla, mutta iltaisin kotona ehtii taas pohtia...
Kommentit (6)
Ihanaa kuulla että on muitakin samaa kokeneita. Jotenkin joinakin hetkinä tekee mieli sulkeutua omaan kuplaan ja unohtaa hetkeksi tämä kaikki. Silti jokainen aamu herään hieman jopa pettyneenä siitä, ettei yöllä tapahtunutkaan mitään. Iltaa kohden taas aina alkaa toivoa, ettei vielä tapahtuisikaan :D -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin tavalliselta kuulostaa, ei mitenkään huolestuttaavaa ainakaan.
Noita samoja tunteita käy läpi varmasti aika moni odottaja, ainakin minä kävin ja käyn taas toisessa raskaudessa! Olet siis ihan normaali!
Noita samoja tunteita käy läpi varmasti aika moni odottaja, ainakin minä kävin ja käyn taas toisessa raskaudessa! Olet siis ihan normaali!
Mulla on viikon päästä Sektio ja ihan samat fiilikset. Tähän asti olen odottanut malttamattomana mutta nyt toivoisin että aika hidastuisi ja jännittää ja pelottaa. Lienee normaalia, ensimmäinen lapsemme kyseessä.
Ihan normaalilta kuulostaa ap :). Monilla, monilla muillakin odottajalla samat mietteet loppuajasta.