Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä ihan hirvittävästä pettymyksestä?
26.11.2020 |
Haluaisin oikeasti vain kuolla. Tiesin ottavani riskin ja ajattelin tuossa pari viikkoa sitten, että elämäni olikin aika tylsän mukavaa ja tunsin olevani pidetty, kun olin tutustunut uusiin ihmisiin, jotka jostain kumman syystä suhtautuvat muhun kivasti.
Kaipasin sellaisessa luonnottoman kivassa tilanteessa suorastaan masokistisesti jotain kunnon lyttäystä & pakkeja ja tiesin miten kiusaan itseäni pahimmin.
Ja tottahan toki prkl lunta tuli tupaan!! Nyt on taas todella paha olo ja just sellainen olo, että elämäni rakkaus EI VÄLITÄ minusta missään nimessä tietenkään! Eikä koskaan tule välittämäänkään. Mitä kuvittelin elämästäni, kun oli ihan kiva ja tasapainoinen olo? TÄMÄ paha olo on sitä, mitä ansaitsen. Ansaitsen vain pahaa oloa ja kärsimystä, eioota ja pettymyksiä.
T. Minä, alhainen paskaihminen, jota ihailemani kaunotar ei rakasta.
Kommentit (19)
Miten ihan hirvittävän tuskan ja itseinhon saa pois? Vihaan itseäni. Vihaan itseäni siksi, koska rakastamani ihminen ei välitä minusta. Ihmisarvoni määräytyy sillä perusteella, mitä mieltä hän on minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitollisuus. Niistä asioista, joista voi olla kiitollinen. Keksi ensin edes yksi, sitten huomenna vaikka toinen. Lisäksi kerro itsellesi että sinulla on tällainen tunne ja tällaisia ajatuksia. Ne eivät ole sinä, ja ne menevät ohi.
Tiedän miltä susta tuntuu. Inhoan myös itseäni. En tule helpolla raskaaksi ja kun tulin, sainkin keskenmenon. Tuntuu etten ole mitään. Arvoton olo. Päivä kerrallaan mennään ja koitetaan ajatella että pettymykset kuuluvat elämään. Vaikka se on niin vaikeaa, tiedän, jos asia on sinulle tärkein asia maailmassa. Elämä tuntuu niin järjettömältä joskus.
Vierailija kirjoitti:
Kiitollisuus. Niistä asioista, joista voi olla kiitollinen. Keksi ensin edes yksi, sitten huomenna vaikka toinen. Lisäksi kerro itsellesi että sinulla on tällainen tunne ja tällaisia ajatuksia. Ne eivät ole sinä, ja ne menevät ohi.
Yritän tätä.
Tosin mulla on houkutus kiusata itseäni lisää ja kerätä pettymyksen ja torjumisen kokemuksia lisää. Kysymys kuuluu: miksi? Miksi en osaa kehittää elämääni mielekkäällä tavalla, vaan kerjään pettymyksiä?
Se paha olo ja rakkaudettomuus tuntuvat niin ihanan tutuilta tunteilta. Äitini oli lapsuudessani totaalisen jääkylmä ja hieman väkivaltainen minua kohtaan sekä täysin joustamaton. Totuin siihen, että en edes pyydä mitään, kun ei hän tarpeistani välitä tietenkään (!). Mitä edes kuvittelisin, jos olettaisin olevani niin arvokas, että joku välittäisi. Epärealistista haihattelua sellainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitollisuus. Niistä asioista, joista voi olla kiitollinen. Keksi ensin edes yksi, sitten huomenna vaikka toinen. Lisäksi kerro itsellesi että sinulla on tällainen tunne ja tällaisia ajatuksia. Ne eivät ole sinä, ja ne menevät ohi.
Tämä on totta.
Suru pitää rehellisesti surra, mutta sen lisäksi on varmistettava ettei katkeroidu. Kiitollisuus, pienikin, auttaa.
Hae apua terapiasta. Ihmisarvosi ei riipu muiden mielipiteistä, vaikka siltä tuntuisi. Ansaitset elämääsi hyviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä susta tuntuu. Inhoan myös itseäni. En tule helpolla raskaaksi ja kun tulin, sainkin keskenmenon. Tuntuu etten ole mitään. Arvoton olo. Päivä kerrallaan mennään ja koitetaan ajatella että pettymykset kuuluvat elämään. Vaikka se on niin vaikeaa, tiedän, jos asia on sinulle tärkein asia maailmassa. Elämä tuntuu niin järjettömältä joskus.
Voimia ja osanotto. 😢❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko j ännätyttö?
En ole j ännätyttö, mutta puolitosissani epäilen jotain lievää ADHD:n tyyppistä itselläni, mikä ehkä selittäisi osan vastoinkäymisistäni elämässä. Siihen se "jännyys" sitten jääkin. :/
Olen huonoitsetuntoinen, oman äitinsä käytännössä puoliorvoksi hylkäämä tytär, joka ei ole koskaan päässyt ylitse siitä ilmeisesti ja haikailenkin siis jotain sellaista, mikä on täysin mahdotonta minulle saavuttaa (ihanan naisen korjaava, hoitava, sisarellinenkin rakkaus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoo pullo kosssua ja huuto oksenna tunteeesi pihalle. Täytyy vaan varoa etttei aivot tule samalla ulos. Ei olee kyllä enää sen jälkeen syytä juodakkaaan.
Ala rakentamaan vahvaa itseluottamusta. Voimaannu, älä odota muilta nostatusta, vaan opi tuntemaan omat vahvuutesi. Näin et tarvitse ulkopuolelta tulevaa hyväksyntää, vaan olet tyytyväinen omana itsenäsi ja luot ympärillesi oman onnellisen ilmapiiri.
Terapiasta on apua.
Mielummin tyytyväisenä yksin, kuin huonossa parisuhteessa kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0/5
Olisipa tämä provo, mutta tämä on totisinta totta. Welcome to my life. 😢
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Miksi kysyt? Aikuinen olen, mutta ikääni en voi tässä yhteydessä kertoa.
Läpi vaan,vaikka kiven harmaan.Mun elämästä löytyy niin paljon p.skaa ettei moni uskoiskaan.Vaan kun pärjättävä on. AINA.Lunta tuntuu vaan tulevan tupaan viikottain,vaikka yritän olla aina kiltti ja hyvä ja tehdä oikein,niin aina vaan elämäni on surkeutta täynnä.Täytyy vaan pskaa sietää...Ei voi mittään.Tätä on ollut lapsesta asti.Koulukiusaamiset,isän alkoholismi....aikuisena sit kaikkea lissää...
Alue: Aihe vapaa
Tervetuloa kerhoon.