Kun lapsen tahto menee kaiken edelle
Ystäväni on 9-vuotiaan tytön yh. Hän potee jatkuvaa syyllisyyttä siitä että on yh ja tytön toiveet toteutetaan viimeistä piirtoa myöten. Hankitaan kaikki tavarat mitä tyttö vain keksii pyytää - kaikki mahdolliset muotivaatteet, uudet sähköpotkulaudat, polkupyörä, iphone ja nyt viimeisimpänä koiranpentu!!!! Mitä tällaisista lapsista tulee? Nyt jo hänellä on välillä vakavia käytöshäiriöitä, lyö äitiä ja kimpaantuessaan myös kavereita. Olen yrittänyt äidille sanoa että kun ensin olet kieltäytynyt ostamasta tytön toiveiden mukaisia tavaroita ja seuraavassa hetkessä ostatkin ne hänelle niin sahaat paitsi omaa myös tytön "oksaa". Hän on vielä pienituloinen kaupan kassa joten en tiedä mistä ihmeestä kaiken rahankin tälle pieraisee...
Kommentit (7)
Kuulostaa ihan minun kaverilta. Ei ole yh, mutta siis kasvattaa 4 v poikansa samalla“ minun lapsi on maailmannapa“-tyylillä. Lapsi ei opi kohtaamaan pettymyksiä. Esimerkkinä tästä: Pelattiin kolmistaan sellaista lasten lautapeliä missä jänikset menee ruuduissa ja pitää päästä porkkanaan. Nostetaan kortteja ja ja Jos on porkkanan kuva niin pitää kääntää sitä ja peliruudut aukeaa, ja Jos käy huono tuuri niin jänis tippuu. No sitten tämän pojan jänis tippuu, mutta hänpä nosti metelin, että ei se tipu. Äiti antoi sitten periksi, ettei vaan poika rupea itkemään. Tätä jatkui koko pelin ajan ja poika tietenkin voitti.
Poika saa myös kaikki lelut mitä haluaa.
En tiedä mitä tuosta pojasta tulee.
Mutta on ihan sairaasti kiinni äidissään ja kun olen siellä kylässä, niin on mustasukkainen äidistään. On tottunut olemaan maailmannapa. Aikuiset ei saa keskustella keskenään, kun hän vaatii huomiota.
Elämä sitten opettaa. Toivottavasti.
Toki opetusta nämä eivät vastaanota aikuisenakaan välttämättä. Tälläiset itkupotkuraivari lellipennut työkavereina on ihan stanan raskaita.
Vaikeinta vanhemmuudessa on ottaa vastaan lapsen negatiiviset tunteet. Lapsi ei kuitenkaan mene rikki pettymyksistä. Vanhempi ajattelee vain (lyhytnäköisesti) itseään, kun pitää lapsen tyytyväisenä hinnalla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeinta vanhemmuudessa on ottaa vastaan lapsen negatiiviset tunteet. Lapsi ei kuitenkaan mene rikki pettymyksistä. Vanhempi ajattelee vain (lyhytnäköisesti) itseään, kun pitää lapsen tyytyväisenä hinnalla millä hyvänsä.
Näin on. Nämä vanhemmat ei tajua, mikä on hyvä lapselle. Lapsen pitää kokea pettymyksiä ja että ei aina saa kaikkea.
Hyvin yleistä nykyään...
Näitä on paljon, kun enää ei harrasteta tukkapöllyjä
Minullakin pari tällaista ystävää. Ensin uhkaillaan että sitten et muuten varmasti saa jäätelöä jos nyt teet noin ja noin ja sen jälkeen kun lapsi tekee sen mitä on kielletty niin kysytään otatko suklaa- vai mansikkajäätelöä :-0. Olen tästä logiikasta sanonut ystävilleni useaan kertaan niin toteavat vain etteivät jaksa alkaa vääntämään asiasta lapsen kanssa ja antavat mieluummin periksi!! Miten voi olla vanhemmuus noin kertakaikkisen hukassa?
Mitä niistä tulee. No narsisteja.
Sehän on jo tutkimuksissa kumottu, että huonoista oloista tulisi narskuja, ne tulevat oikeasti juuri hemmottelevien vanhempien helmoista.