Onko mitään enää tehtävissä?

Haloo? Kerrohan osote ni soitetaan häkestä sulle apua!

Siis mitä vittuu, sä vikiset jonkun rasvasen miehen perään. Todennäköisesti se petti sun suhteen aikana. Kesti se kuitenki jo kuusi vuotta. Hanki itsetuntos takaisin. Et tule koskaan olemaan täysin tyytyväinen paikalliseen tilanteeseesi, niin voisitkin lopettaa murehtemisen ja vaan tanssia vittu saatana. Ei oo nii vaikeet

Häke ei auta, muutaman kerran olen päivystykseen lähtenyt ja ainoa apu on unilääkkeet ja seuraavana aamuna ulos. Tiedän että muuntamalle läheiselle tulee olemaan raskasta mutta onneksi lapset ovat vielä sen verran pieniä että pääsevät varmasti yli asiasta.

Se etta lapset on pienia ei heita suojaa itsemurhan vaikutukselta koska ennemmin tai myohemmin he sen saisivat selville ja todennakoisesti syyttaisivat itseaan, mita et todellakaan halua. Pienille lapsille aiti on monesti koko maailma ja sen kiintymys suhteen katkaiseminen todellakin vaikuttaa heidan elamaansa ja ei positiivisesti.

Sinun elamalla on viela niin paljon annettavaa, vai haluatko oikeasti missata lastesi koulun aloitukset, valmistumiset, juhlat ja surut, rakkauden ja kasvun vain yhden miehen takia? voit saada uuden miehen mutta lapsesi eivat voi koskaan saada uutta aitia jos sinut menettavat.

Kos yhtään helpottaa, niin sama tilanne minullakin. Ajattelin kuitenkin katsoa päivä kerrallaan, oisko tällä elämällä vielä jotain annettavaa. Ja arvokas kai elämä itsessäänkin on, vaikka olisi pelkkää kärsimystä. Koska se kuitenkin kestää vain niin lyhyen hetken muutenkin. En tavoittele onnea, koitan vaan selvitä ja se saa riittää.

Jos oikeasti meinaat, että täältä av- palstalta saat elämänilosi takaisin, niin turha toivo. Jatka niitä hoitoja, ei mikään lääkitys auta hetkessä, vaan siihen vaaditaan pidempi aika. Ja mielellään sen terapian kanssa.

Aika. Moni on sanonut tuon ja se on totta. Jos jaksat tämän vaikeimman vaiheen tulee aika jolloin voit jopa olla kiitollinen, että pääsit eroon entisestä.

Olen itse käynyt helvetin lävitse ja aika todella auttaa. Tulee päivä jolloin ei enää satu tämä.

Lapset kärsivät aina jos vanhempi tekee itsemurhan.

Ensinnäkin, itsemurha on kaikista julmin teko mitä voi toisille ihmisille tehdä, se vaikuttaa jopa ihan puolituttuihin ihmisiin, niihinkin joiden kanssa et ole ollut vuosiin tekemisissä, puhumattakaan lapsistasi ja läheisistäsi joiden elämän se pilaa lopullisesti, ikuisesti.

Sinulla on 100% syy elää kun sinulla on lapsesi, sinulla ei ole oikeutta pilata heidän elämäänsä.

Ja toiseksi, sinä ja miehesi ette ole yksi olento, vaan miehelläsi on oma elämänsä, ja sinulla omasi, on aina ollut. Sinä elit ennen miestä, ja elät hänen jälkeensäkin, miehesi oli tietyn ajan sinun elämääsi kuuluva rakas henkilö, mutta ei rakkaampi kuin lapsesi tai sukulaisesi. Miehesi ei ole sinun onnestasi vastuussa, sinä ole vastuussa omasta elämästäsi ja lastesi elämästä, aina. Miehiä tulee ja menee, ei toista ihmistä voi omistaa, eikä voi pakottaa rakastamaan sinua. Jos toinen ei rakastakaan sinua enää, sinä et sille voi mitään, ja sinun pitää tehdä surutyö, ja lopettaa oma rakkautesi häntä kohtaan. Sinä löydät kyllä aikanaan uuden rakkauden, ja huomaat että minä olen oikeassa. Sinä olet sen arvoinen, että pidät itsestäsi huolta, kukaan muu ei sitä loppupeleissä voi tehdä.

Vaikka nyt tekee kipeää, niin tiedät että joskus se menee ohi, kuten synnytys, synnyttäessä tuntuu että ei se lopu koskaan, ja että siihen kipuun voisi kuolla, mutta lopulta se lapsi sitten syntyy, ja huomaat että et kuollutkaan. Kipu kuuluu elämään, niin henkinen kuin ruumiillinenkin.

Ap perkele, mulla menee ihan päin helvettiä, mutta jaksan väkisin elää toivossa, että jonain päivänä on helpompaa, jopa hauskaa. Jos minä jaksan katsoa tämän paskan huomiseen, niin jaksat sinäkin ja kaikki muutkin!

Anna ittelles aikaa. Älä vaadi itseltäs liikoja. Erosta on niin vähän aikaa,että saatkin sitä vielä surra. Älä jätä lapsilles sitä taakkaa mitä itsemurha jälkeensä jättää. Oot vielä tärkeä ja varmasti rakas monille. Älä tee itelles mitään.

Viisaita kommentteja saat. Varmasti se on kova pettymys, että nukutetaan unilääkkeillä ja heitetään aamulla ulos eikä jäädä kannattelemaan, kun ei mitään muuta halua kuin päästä rauhaan ja pois vastuusta. Mutta jokainen sillä tapaakin selvitty yö antaa sinulle sitä kallisarvoista aikaa, jota tarvitset päästäksesi yli.

Ja jos minäkin oon selvinny, selviät sinäkin! Kuule mäki ollu osastolla ja ties missä turvassa ja kaikki eron tähden. Ei oo helppoa mut hetki kerrallaan! Tulehan linjoille!

No joko se nyt on sit päättäny päivänsä???