Lue keskustelun säännöt.
mies porsastaa
31.03.2014 |
Onkos muilla samoja ongelmia? MIestä ei kiinnosta siivoaminen vitun vertaa. Keittön pöytä on avainten ja milloin minkäkin roinan säilytyspaikka, usein nostaa pohjasta paskaisen kassinsakin siihen. Käyttää sähkötupakkaa, olen ilmoittanut että niiden nikotiininesteiden kanssa ei pulata missään missä syödään tai pidetään ruokaa. Silti niitä puteleita löytyy keittöstä vaikkakin säiliön täyttäminen hoidetaan pääosin muualla nykyään. Vaatteet riisutaan ennen nukkumaan menoa lattialle! Mä oon miljoona kertaa ne kerännyt. Pyykkiä se kyllä pesee mutta miksi ne pitää heitellä sinne narulle miten sattuu ryttyyn. Valmiiksi viikatut vaatepinot ei löydä tietään kaappiin kun ovat jo uudelleen hujan hajan. Aina vannon että oli vika kerta kun viitsin viikata hänen vaatteet. Kun ajaa partansa (älkää luullakaan että joka päivä) on vessan lavuaarissa partakarvoja ja vaahtoo saattaa roiskua sinne tänne. Sitten jos se siivoa sen kun huomautan, saa itse tehdä loppuun. En tiedä onko miehet puolisokeita kun sen mielestä siivottu on mun mielestä päin helvettiä ja pitää korjailla itse. Kahvia kun keittää miten niitä poroja saa pitkin pöytiä? Leivän muruja on usein joka vitun taso täynnä (meillä on aika pieni keittiö tosin), pahimmassa tapauksessa löytyy muitakin ruokajätöksiä, tyypillisenä mainittakoon juuston kappaleet. Juotu limsatölkki jää niille sijoilleen, samoin kahvikuppeja saa keräillä työpöydältä, silloin kun vielä poltti röökiä yksi vakiomesta oli parveke. Roskat heitetään lavuaariin. Tai lattialle tai jonnekkin minne ne ei kuulu, olohuoneen lattialta on monet karkkipussit kerätty, rahkapurkit sohvapöydältä. Jääkaappi...Lista on loputon. Paljon on myös tavaraa joka odottaa korjausta tai myyntiä tai en tiedä. Pienessä asunnossa kun joka nurkka on jotain rojua täys on ahtaan tuntuista ja sotku syntyy entistä helpommin. Välillä ajattelen että asun jossain helvetin varastossa.
Sitten se tossa yksi päivä kysäisi että miten täällä on taas tän näköistä. Kun mä aina välillä yritän protestiksi lopettaa siivoamisen. Itsekään en ole siisteimmästä päästä ja siisteys vaatii jatkuvaa skarppaamista, ja välillä menee motivaatio kun tuntuu että se on aivan sama siivoaako omat jälkensä vai ei kun toista ei kiinnosta. Kuulemma auttaisi jos valittaisin vähemmän ja jos seksielämä toimisi (mulla on haluttomuutta). Mikä siinä on että asiasta sanominen on heti nalkuttamista? Pihtaamaanko tässä pitää ruveta. Jos ei kiinnosta imurointi tai lattianpesu (teenkin ne mieluiten itse kun en ole tyytyväinen miehen jälkeen) mutta vois omat sotkut siivota. Nytkin jos haluaa imuroida pitää raivata tavarat veks pöydiltä, pyyhkiä miehen jättämät leivän murut keittiöstä ja ruokapöydältä, raivata lattia missä juuri nyt ei ole kyllä vaatteita nähtävissä, eikä eilen syöty karkkia, juustoa ei näkyvissä. En oo mikään piika, tai miehen äiti. Ja kyse on viisikymppisestä miehestä eli eli ole mikään poikanen enää. Hyviäkin ominaisuuksia on en muuten tätä kattelis ja helvetin hyvä panemaan (mä en silti halua, harmittaa tosi paljon). Mutta välillä turhauttaa niin vitusti vaikka mä yritän sopeutua tähän ja vähän höllätä. Kaikkee ei voi vaatia mutta keskittymällä ja päättämällä voi vähemmänkin siisti skarpata, niin kuin minä teen. Ärsyttää kun tuntuu että mies ei yhtään arvosta kodin ylläpitoon laittamaani aikaa ja vaivaa, kyselee vittu vaan että miks täällä on tämän näköistä. Onko vinkkejä miten hoitaa tää. Esim ruokapöydän osalta tekis mieli alkaa heittämään sille kuulumattomat kamat roskiin. Mut ei viittis niin tehdä avaimille, lompakolle, puhelimelle, kaasusumuttimelle (mieheni on järjestyksenvalvoja).....Takin paikka on muuten aina keittiön pöydän tuolin karmi. Tyypillä onkin sellainen tapa että ulko-ovesta tullaan suoraan keittiöön, takki pannaan tuolin päälle ja ladataan tavarat keittön pöydälle. Mä haluaisin pitää siinä kukkia ja kaitaliinaa tms. Musta ruokapöytä ei oo mikään tavaroiden säilytysmesta. Välillä heitän sen takin keskelle lattiaa mitään sanomatta, mut siitä tulee vaan riitaa.
Kommentit (7)
Olenko minä kirjoittanut tänne...? Aivan sama tilanne meillä. Mies ei tee oikeasti mitään ja jos asiasta sanon, se on nalkuttamista. Niin ja kun nalkuttamalla ei kuulemma asiat paremmaksi muutu! Millä ne sitten muuttuu? No tietysti tekemällä itse kaikki ja mielikin nousee kun vielä kaikkien tehtyjen kotihommien jälkeen menee itse peilin eteen ja sanoo kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama tilanne meilläkin. Ei oikein viitsisi valittaa, kun itseltäkin jää tavaroita joskus viemättä paikalleen. Minä kuitenkin kerään omat tavarani vähintään kerran päivässä, mies ei.
Työnjakoa voi koittaa, mutta jos toisen työnjälki harmittaa aina, niin vaikeaahan sekin on. Jostain kumman syystä siisteysintoiset yksineläjämiehet osaavat olla yhtä tarkkasilmäisiä - eiköhän se ole ylimyshenkeä se näkökyvyttömyys aika pitkälle. Ehkä yksiin pitäisikin mennä vain sellaisten kanssa, kunhan kestää kritiikin, kun sohvapöytä on mennyt rouvan toimesta millin vinoon. Ystävälläni on tällainen ex-poikamies, joka tänään pilasi onnelliset aamu-uneni rupeamalla suursiivoamaan heti aamusta lattioita. Vietin heillä viikonlopun, ja lähes aamusta iltaan mies siivosi ja laittoi ruokaa. Alkoi jo ahdistaa. Mutta niin kai se on, että jos senkokoiseen taloon on aiemmin tarvittu palveluskuntaa useampi pää, jonkun sitä huushollia on edelleen poljettava eteenpäin ihan tosissaan.
Semmoinen ehkä toimisi, että aina kun aloittajan possuherra valittaa ympäristöstään, kysytään mikä siivossa loukkaa ja miten. Sitten mennään korjaamaan se asia ja samalla pari muuta, yhdessä. Selvitetään, mikä ketäkin harmittaa ja mikä olisi toisen mielestä siedettävän puolella. Jos sovitte muuta, ja vaatteet yms tavarat löytyvät lattialta edelleen, kerää ne miehen puolelle sänkyyn. Nukkukoon ne lyttyyn jos huvittaa enemmän kuin pois korjaaminen, tai viuhtokoon OMALLE PUOLELLEEN lattialle ja kompastukoon niihin vessareissulla. Oma valinta. Jos ne eksyvät muualle, pakkaat kassiin ja nakkaat herran komeron pohjalle. Etsii sitten sieltä. Mutta jos varoittamatta nakkaat takin lattialle, olet natsi ja pahantahtoinen haaska, niinhän se toisen mielessä menee. Ennakkovaroitus on aa ja oo. Jos sitten vielä yrittää laittaa toisen syyksi jos on selvät sävelet mitä tulee tapahtumaan sopimusrikkotapauksissa, niin sitten sopii huomauttaa, että ei ole oikein nättiä huutaa toiselle omista virheistä. Tietenkin suututtaa jäädä kiinni hölmöilystä, mutta tämä on ainoa konsti millä meillä on puhe mennyt perille haluttomaan päähän.
Eli aloittajan täytyy siivota oma mielensä ja miettiä, mikä on järkevää väistelyä ja mikä on mielistelyä, joka vain saa miehen kuvittelemaan että naista on ihan oikeinkin pompottaa. Ei ole mitään syytä yrittää sietää sellaista käytöstä, jota ei pitemmän päälle kuitenkaan tule katkeroitumatta kestämään. Valitse taistelusi hyvin, mutta käy ne!
Ja jos haluaa ettei mies käytä ruokapöytää laskupöytänä, pitää huolehtia, että laskupöytä on olemassa ja mies tietää missä se on. Unohdustapauksissa talutetaan ystävällisesti mies tavaroineen laskupöydän ääreen kunnes jalat oppivat kulkureitin.
Eteisessä on senkki, siihen mahtuisi hyvin. Löytyisivätkin aina kun mies etsii vähintään kerran päivässä avaimiaan, lompakkaan tai puhelintaan. En ole itse täydellinen ja mulla olis taatusti esim avaimet hukassa koko ajan jos en olisi päättänyt niille tiettyä paikkaa ja myös pidä sitä. Minäkin oon vähän huolimaton ja saan aikaan epäjärjestystä, kun vaikka kokkaan niin keittiö on kun pommin jäljiltä mutta siivoan jälkeni kyllä. Se just kans ärsyttää että kun tiedän että viitsimällä ja vähä panostamalla saa kyllä skarpattua sellainenkin joka ei oo niin siisti tai huolellinen.
Ja äsken oli mehevä riita. Mulla keittää yli. Juustoo oli sittenkin lattialla. Mä justiinsa kävin murustelee leipäpussista muruja sen työpöydälle ja viskasin parit kurkkuviipaleet lattialle. Toin omankin takkini ruokapöydän tuolille ja länttäsin oma kassini ja lompakkoni ruokapöydälle. Kylppärissä "harjasin" hiuksia, no mitäs se haittaa jos niitä jää siihen lavuaariin. Tilli oli mennyt huonoksi, heitin sen tiskialtaaseen ja jonkin toisen roskan myös.
Mua niin suututtaa vaikka pitäisi olla kiitollinen että on kumppani kuitenkin ja koittaa nähdä ne hyvät puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii-in, ensin imuroit säkillisen muruja, pyyhit pintoja rasvaisista sormenjäljistä, kerrot miljoonannen kerran, iiihan totaalisen uutena asiana tietenkin, että leivän alle otetaan lautanen, tiskit laitetaan koneeseen ja roskat roskikseen, ei siis altaaseen. Siitä sitten suihkit ittes veskiin harjailemaan sementinkovia jarrutusjälkiä miehen jäljiltä, keräät vaatehuoneellisen rötkyjä lattioilta, kirppiksellisen roinaa sieltä sun täältä, sekä valmistat herkulliset tarjoilut, kaupassa juostuasi.
Mikä ihme siinä on, että kaiken tämän jälkeen tekee aina niin helkkaristi mieli seksiä?
Sano miehelle että tahti muuttuu tai hankitte siivoojan jonka maksatte molemmat puoliksi.