Lasta ahdistaa koska hänellä ei ole isovanhempia

Kerrot, että lapsella on isovanhemmat, mutta he ovat kuolleet, jos on valokuvia jne. katselkaa niitä ja kerro nimet ja muut ja voitte keksiä mitä olisitte yhdessä varmaan tehneet, jos isovanhemmat olisivat ja voitte tehdä niitä asioita ja miettiä, että kaikilla on isä ja äiti jne. 

Sitten voisitte ottaa tällaiseen varamummo tai pappa -palveluun yhteyttä, mikä yhdistää reippaita vanhuksia ja mummittomia/papattomia lapsia ja saada sitä kautta sitä puuttuvaa sukupolvea elämäänne. Pienperheyhdistys, Mannerheimin lastensuojeluliitto sekä SPR ainakin välittää maksuttomia varamummoja.

Jokainen lapsi käy tuon vaiheen läpi, lapsi ei käsittele asiaa samojen tunteiden kautta kuin sinä. Kouluiässä lapsi alkaa ymmärtää että elämä on rajallista ja kuolema pelottaa, ei niikään se oma, vaan niiden läheisten joista lapsi on vielä täysin riippuvainen.

Tilanne on karu, koska on pakko kertoa totuus, kukaan ei voi tietää koska ja kuinka kuolee. Muista kertoa että lapsi ei jää ikinä yksin jos hän menettää vanhempansa, vaan silloin lapsi saa uuden perheen, sukulaisten /ystävien /lastensuojelun kautta... Kuoleman ei tule olla pakko ajatus, joten kannattaa pitää omat kokemukset vielä omina, kertoa että olit hyvin surullinen kun menetit vanhempasi, mutta hyvät muistot elää ikuisesti, sait silti elämältä paljon: lapsen jota rakastat yli kaiken.... Jos olette uskonnollisia edes hitusen voit kertoa lapselle taivaasta ja enkeleistä, vaikka et itse asiaan uskoisi, mutta tämä on lapselle vähän helpompi totuus...

Meillä sama tilanne, hankalampi oikeestaan. Kahdet isovanhemmat mutta kummatkaan ei ole nähnyt lapsia koskaan. Mun vanhemmat väkivaltaiset/vaaralliset (luonnehäiriöinen vanhempi, ei voi tavata, joutuu aina pahoinpitelyn kohteeksi) ja toiset on sitten taas sellaiset että ovat hylänneet kaksi lapsistaan täysin ja vain yhden kanssa ovat väleissä... kaikkea muutakin outoa tuossa appivanhepien kuviossa.

Kummatkaan ei ole halunneet koskaan nähdä lapsenlapsia. Eivät tulleet ristiäisiin vaikka kutsun saivat.

Lapselle tosi vaikea selittää, nyt lapset ala-asteikäisiä. Ovat pettyneitä ja vertailevat muiden mummoja (miten muut saa rahaa, lahjoja, reissuja, ovat mummolassa). Olen yrittänyt selittää että aina ei vaan saa normaaleita sukulaisia ja kaikilla ei ole isovanhempia eri syistä johtuen. Harmittaa jos lapset ajattelee että on jotenkin heidän syytä (olen sanonut että näin ei ole, mutta en tiedä auttaako se).

Vierailija kirjoitti:

Kerrot, että lapsella on isovanhemmat, mutta he ovat kuolleet, jos on valokuvia jne. katselkaa niitä ja kerro nimet ja muut ja voitte keksiä mitä olisitte yhdessä varmaan tehneet, jos isovanhemmat olisivat ja voitte tehdä niitä asioita ja miettiä, että kaikilla on isä ja äiti jne. 

Sitten voisitte ottaa tällaiseen varamummo tai pappa -palveluun yhteyttä, mikä yhdistää reippaita vanhuksia ja mummittomia/papattomia lapsia ja saada sitä kautta sitä puuttuvaa sukupolvea elämäänne. Pienperheyhdistys, Mannerheimin lastensuojeluliitto sekä SPR ainakin välittää maksuttomia varamummoja.

Tällaisia palveluita ei ole. Care.comilla on mutta hinta 35e/h.

Yritin 10v ajan saada varaisovanhemmat. Ei onnistunut. Ja saakeli että soitin satoja puheluita. Olisin voinut jotain maksaakin mutta 35e/h oli liikaa.

Joo.... jotenkin naiivin ihanaa ajatella että on joku mummo/pappa palvelu mistä saa ihanan mummon tuosta vaan. Ei nykyään kukaan auta ketään, ja ei kukaan ole valmis sitoutumaan mihinkään aikaa vievään. Esim. omassa maakunnassa ei ole mitään tuollaista mummo/pappa palvelua. On vaan spr ystäväpalvelu ja se on kohdistettu vanhuksille eli ne vapaaehtoiset ohjataan vanhuksille.

Niin se on että ilman isovanhempia kun on, niin on sitä aina.