TYÖHAKEMUS
Olen alle 30-vuotias mielenterveyspotilas. Olen köyhä ja ammattitaidoton. Työkokemukseni koostuu parista pitemmästä pätkätyösuhteesta ja kesätyöpaikasta. Olen ollut nyt 10 vuotta yliopiston kirjoilla, saamatta edes kandin papereita kasaan. Nyt olen työvoimatoimiston asiakkaana, mutta virkailijakin vain naureskelee minulle. Olen nyt hakenut lukuisiin hanttihommatyöpaikkoihin. Työhakemukset olen laatinut aivan viimeisen päälle ja voin sanoa olevani ammattitaitoinen työnhakija. Ottaisitko minut töihin?
Kommentit (11)
Rehellisesti sanottuna en ottaisi.
olisiko sinulla mahdollisuus työkokeiluun?
Olet luultavasti lääkärinhoidossa, joten miten on, onko tarjottu mahdollisuutta ns. kelan koulutukseen?
Työkokeiluun tai oppisopimuskoulutukseen en pääse, sillä työkkärin virkailija ei suostu sellaiseen. Myös palkkatuki tulisi kuulemma liian kalliiksi. Mikä on täällä mainittu "kelan koulutus"?
"Hanttihommiin" hakiessa ei kannata olla liian erinomainen.
Paras on kun pystyy osoittamaan olevansa kova painamaan hommia. Ei niitä tollasissa rekryissä kiinnosta paskan vertaa jonkun 'proaktiivisuus'
ai niin verkostoituminen ja hyvä tyyppi-jutut. Minulla siis ei ole yhtään ystävää ja olen jopa aikuisiällä joutunut kiusatuksi. Yleensä ihmiset vihaavat minua vaistomaisesti. Kärsin karmeasta esiintymisjännityksestä ja saatan mennä aivan lukkoon työhaastattelussa, jos enää koskaan sellaiseen pääsen.
Voisin ottaa sinut tiimiini työkaverikseni: itsenäiseksi jälleenmyyjäksi. Yritykseni Forever tarjoaa mahdollisuuden kaikille. On sinusta itsestäsi kiinni menestytkö. Toki autan sinua alkuun "valmentajana", mutta odotan, että haluat kuitenkin tulla alun opettelun jälkeen toimeen itsenäisesti.
Mitä työtä uskoisit pystyväsi tekemään, jos ei opiskelukaan suju?
Mitä alaa opiskelet?
Uskoisin pystyväni lähes mihin tahansa ammattikoulutason/perustason työhön,minkä voisi työssä oppia. En vain pääse mihinkään normaalin hakuprosessin kautta. Työkkärin virkailija ei taas suostu mihinkään. Ei käy kuulemma oppisopimuskoulutus, työkokeilu tai mikään muukaan. Jotenkin virkailija ei ilmeisesti pidä minusta ja heittäytyy aina mahdollisimman hankalaksi ja vmäiseksi. Eikä virkailijaa voi vaihtaa. Ammattikouluun en haluaisi mennä, sillä en pysty mitenkään tulemaan toimeen 2. asteen opintotuella, kaikki menisi vuokraan ja terveydenhuoltomenoihin. Opintojen ja työssäkäynnin yhdistäminen taas johtaisi varmaan burn outiin. Alkaa olemaan ideat loppu :(
Entäs oppisopimuskoulutus? Millaista työtä haluaisit tehdä, jos voisit tehdä mitä tahansa? Mikä yliopistossa mättää? Onko ala väärä, liian hankalia kursseja, motivaatio-ongelmia vai kiusaamista?