Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö teinit pakottaa mummolaan?
29.03.2014 |
Käykö teidän muiden teini-ikäiset lapset mielellään mummolassa? Kuinka usein? Vierailetteko aina koko perheen voimin, vai käytkö itse esim. omien vanhempiesi luona joskus yksin kahvilla tms? Onko lapsia joskus vaikea saada lähtemään mukaan?
Me asumme samassa kaupungissa kuin minun äitini, joka on jo vanha. Isäni on jo kuollut. Yleensä pyrin käymään käymään joka sunnuntai äidillä ja toivon aina että osa lapsista (3 eri ikäistä teiniä) lähtisi mukaan, mutta kauheeta innostusta ei yleensä ole. Tykkäävät kuitenkin mummosta, mutta jotenkin se lähteminen on niin hankalaa. Keskenään nahistelevat, että kenen vuoro lähteä, kun eivät haluaisi tuhlata sitä kahta tuntia sunnuntai-illasta mummolakäyntiin. Harvemmin tulevat yhtä aikaa ja se onkin hyvä, mummo kestää paremmin hieman pieniä vieras-määriä. Pyrimme sitten jonkinlaiseen vuoronperään -järjestelmään. Mies lähtee joskus mukaan, joskus ei, ihan sama.
Monesti käy sitten niin, että minä sitten lähden vaan yksin äidilleni päiväkahville, joskus menen autolla, joskus kävelen koiran kanssa sinne päivälenkille. Ja surettaa, jos äitini on leiponut jotain pullaa isolle porukalle, eikä muita tullut mukaan. Toki soitamme puhelimitse ja suunnittelemme kyläilyajat ja samalla selvitämme, ketkä tulee mukaan. Mutta silti tuntuu, että äitini mielellään haluaisi nähdä aina lapsenlapsia niin paljon kuin mahdollista.
Kommentit (7)
Kaipa se mummi haluaa nähdä sitä jälkikasvua, mutta kaipa mummi tajuaa, ettei ne ehkä viikottain jaksa haluta samaa? On niin monenlaisia teinejä, osa näkee isovanhempiaan päivittäin, viikottain tai muutaman kerran vuodessa. Kaikki on normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu. Minä en anna vaihtoehtoja, 3 lasta ja joka lauantai mennään äitini kanssa kauppaan. Jokainen lähtee vuoronperään mukaan. Olen ilmoittanut että toivon lasten tajuavan mummo asuu yksin ja parin tunnin uhraus ei ole keneltäkään liikaa. Marinaa kuuluu mutta tällöin käydään aina sama asia uudestaan.
Onneksi on sen verran tottelevaisia lapsia ja fiksuja että tajuavat sitten pakotan jos hyvällä ei lähde.
Lapset kyllä viihtyy mummolassa, kun saavat sitten täyden huomion.
Käymme siis ruokakaupassa yhdessä ja jossain muualla, jos on jotain muuta kauppa-asiaa, haetaan ruokaa mukaan tai äitini on tehnyt jotain. Ja sitä pullaa. Sitä on aina tarpeeksi ja sitä kyllä lapset syövätkin.
Huh! Onneksi mummolaan on 300 km matkaa ja käymme muutaman kerran vuodessa. Näemme toki useamminkin, kun isovanhemmat käyvät meillä tai tapaamme jonkun sisarukseni luona tmv. Emme ole pakottaneet teinejä mukaan. Näkevät isovanhempia kyllä joitakin kertoja vuodessa ja tietävät olevansa isovanhemmille rakkaita ja isovanhemmat tietävät olevansa tärkeitä teineillekin. Itsekäään en ole edes viikoittain yhteydessä vanhempiini. Lapseni eivät suinkaan ole ainoita lastenlapsia vanhemmilleni, joten kontakteja riittää...
Tottakai perheenä mennään. Sitten vaan uhkaus että tulee pelikiellot puoleksi vuodeksi sun muut härpäkkeet pois.
Tiettyyn pisteeseen ihmmissuhteiden aktiivisuusasteen voi valita sen mukaan, mistä on itselle iloa (esim ystävät yleensä). Mutta sitten on ihmissuhteita, joissa huomioidaan jollain tapaa heikompaa osapuolta, ja silloin pitää saada se katse pois hetkeksi sieltä omasta navasta, vaikka liikaa ei saa uhrautua. Pari tuntia mummun kanssa joka kolmas viikko ei ole liikaa uhrautumista, selität vaan lapsillesi, miten sivistyneet ihmiset kohtelevat suvun vanhenevia/yksinäisiä ihmisiä. Kaipa on aika paljon teinejä, jotka ei sitä selittämättä tajua.... : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käydään milloin milläkin kokoonpanolla. Kolme teiniä perheessä. Mun vanhemmille lyhyt matka, alle 10km, siellä teinit käyvät yksinkin. Esim. poika käy pilkkomassa puita ja ajaa kesäisin nurmikot. Käy myös usein isäni kanssa kalalla. Vanhempani myös poikkeavat usein meillä esim. iltapäivisin kun mieheni ja minä olemme vielä töissä. Meillä kyllä lapset tykkäävät vaikka ovatkin jo isompia. Muita lastenlapsia ei vanhemmillani ole. Miehen vanhemmat asuvat kaukana, siellä käymme muutaman kerran vuodessa ja aina koko perheellä. Heillä emme mahdu yöpymään, hotellissa olemme siellä ollessamme. Itse tykkäsin myös teininä käydä oman mummoni luona, ihanan kiireetön meininki. Mummon kanssa löhöttiin sohvalla ja katsottiin Kauniita ja Rohkeita, oli juuri alkanut näkyä Suomessa. En tykännyt koko ohjelmasta, mutta oli mukavaa kun mummo selitti aina tohkeissaan niitä juonia minulle, että pysyisin kärryillä. Hauskat muistot. :)
Teinit käy ihan itsekseenkin mummilla, vanhin jo autolla (18v) ja nuoremmatkin lähtee mukaan usein. Tai menevät bussilla vaikka joutuvat kiertämään kahdella bussilla.