Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä merkeistä huomaa että lasta kiusataan koulussa?
24.11.2020 |
Opettaja kysyi arviointi keskustelussa lapselta että onhan sulla kavereita. Lapsi sanoi että kyllä on. En kuitenkaan ole ihan varma koska nykyään ei saa koskaan kutsuja synttäreille tai yökylään.
Kommentit (15)
Kannattaisi kysyä ihan suoraan lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi olla masentunut ja huono itsetunto, kannattaa tukea sanomalla että kouluvaihe on vain yksi vaihe elämässä joka menee aika nopeaa ohi ja uusia ihmisiä tulee elämään kun vanhenee
Olen kysynyt kyllä lapselta suoraan asiaa ja väittää että ei kiusata. Onhan se tavallaan ikävää jos jää porukan ulkopuolelle. Ap
Eihän se kiusaamista ole jos jää porukan ulkopuolelle. Ei kenekään ole pakko olla kenenkään kaveri. En tiedä olinko itse kiusattu kouluaikana. Kukaan ei ainakaan puhunut minulle ikinä, ryhmätöitä tein yksin jos opettaja ei pakottanut ryhmiä. Ruokalassa en viitsinyt käydä syömässä kun tuntui tyhmälle istua koko isossa pöydässä yksin ja jossain vaiheessa minusta tuntui, että kukaan ei istunut siihen pöytään missä minä istuin tai kun tulin samaan pöytään istumaan niin muut istui toiseen päähän. Istuimia varattiin aina niin että minulle ei jäänyt paikkaa. Mutta ehkä vain kuvittelin. Minulla oli huono itsetunto silloin ja saatoin kuvitella omiani.
Kiusaamista on väkivalta ja systemaattinen verbaalinen ahdistelu, ei se ettei halua olla tekemisissä jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäsosiaalisen lasten vanhemmat haukkuvat luokkakavereita herkästi kiusaajiksi, vaikkei mitään kiusaamista ole tapahtunut. Lapsi eristäytyy itse luokasta: ei puhu, ei tervehdi, ei leiki välitunneilla, ei osallistu aktiviteetteihin... Lapsen vanhemmat väittävät muita lapsia kiusaajiksi. Katsoisivat peiliin!
Vierailija kirjoitti:
Epäsosiaalisen lasten vanhemmat haukkuvat luokkakavereita herkästi kiusaajiksi, vaikkei mitään kiusaamista ole tapahtunut. Lapsi eristäytyy itse luokasta: ei puhu, ei tervehdi, ei leiki välitunneilla, ei osallistu aktiviteetteihin... Lapsen vanhemmat väittävät muita lapsia kiusaajiksi. Katsoisivat peiliin!
Urpo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäsosiaalisen lasten vanhemmat haukkuvat luokkakavereita herkästi kiusaajiksi, vaikkei mitään kiusaamista ole tapahtunut. Lapsi eristäytyy itse luokasta: ei puhu, ei tervehdi, ei leiki välitunneilla, ei osallistu aktiviteetteihin... Lapsen vanhemmat väittävät muita lapsia kiusaajiksi. Katsoisivat peiliin!
Urpo!
Älä hauku. Opettajakin tehnyt saman huomion. Osa lapsista ei ryhmädy, vaikka tekisi mitä sirkustemppuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäsosiaalisen lasten vanhemmat haukkuvat luokkakavereita herkästi kiusaajiksi, vaikkei mitään kiusaamista ole tapahtunut. Lapsi eristäytyy itse luokasta: ei puhu, ei tervehdi, ei leiki välitunneilla, ei osallistu aktiviteetteihin... Lapsen vanhemmat väittävät muita lapsia kiusaajiksi. Katsoisivat peiliin!
Urpo!
Ihan oikeassa tuo on. Eivät kaikki ole kiinnostuneita sosiaalisesta elämästä.
Sitä paitsi jos lapsi saa olla koulussa rauhassa ilkeydeltä ja väkivallalta, hän ei ole kiusattu, vaikka joutuisikin olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi olla masentunut ja huono itsetunto, kannattaa tukea sanomalla että kouluvaihe on vain yksi vaihe elämässä joka menee aika nopeaa ohi ja uusia ihmisiä tulee elämään kun vanhenee
Noin mäkin ajattelin ja kestin kiusaamisen päivästä toiseen sen sijaan että olisin hakenut apua. Seurauksena rikkinäinen aikuinen.
Kiusaamiseen liittyy sellainen häpeä että itsekin puhuin siitä ensi kertaa vasta n. kolmikymppisenä. Kannattaa osoittaa lapselle että välittää ja ottaa sen vakavasti ja etteikä kiusattuna oleminen ole häpeällistä. Jos lapsi ei itse kykene lopettamaan kiusaamista niin sitten muiden on puututtava siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiseen liittyy sellainen häpeä että itsekin puhuin siitä ensi kertaa vasta n. kolmikymppisenä. Kannattaa osoittaa lapselle että välittää ja ottaa sen vakavasti ja etteikä kiusattuna oleminen ole häpeällistä. Jos lapsi ei itse kykene lopettamaan kiusaamista niin sitten muiden on puututtava siihen.
Jos lapsi ei suoraan tunnusta tai kerro esim vanhemmille että kiusataan. Opettajakin sanoi että lapset osaa niin hyvin peittää sen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi voi olla masentunut ja huono itsetunto, kannattaa tukea sanomalla että kouluvaihe on vain yksi vaihe elämässä joka menee aika nopeaa ohi ja uusia ihmisiä tulee elämään kun vanhenee
9 vuotta nyt ei niin nopeaan mene ja se kiusaaminen voi jatkua vielä amiksessa/lukiossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiseen liittyy sellainen häpeä että itsekin puhuin siitä ensi kertaa vasta n. kolmikymppisenä. Kannattaa osoittaa lapselle että välittää ja ottaa sen vakavasti ja etteikä kiusattuna oleminen ole häpeällistä. Jos lapsi ei itse kykene lopettamaan kiusaamista niin sitten muiden on puututtava siihen.
Ja lapsi voi kokea, että on ihan oikeutettua, että häntä kiusataan.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole enää niin innoissaan lähdössä kouluun mutta kun kysyn miten päivä on mennyt koulusta tullessaan vastaa aina että hyvin. Ap