Kumman miehen sinä ottaisit?
Näistä olisi valittava
1.
- 5 vuotta vanhempi
- korkeasti kouluttautunut
- hyvä palkka, varakas
- ex-puolisosi
- hyvin älykäs ihminen
- todella hauskaa seuraa useimmiten
- arvomaailma enimmäkseen yhtenevä
- lastesi isä
- juoppo, pahoinpidellyt sinua aiemmin
- obeesi
- vihaa pikkulapsiarkea, vaikka lapsiaan rakastaakin ja sinua myös
- erittäin vaikea ihminen ajoittain
- ei tunne empatiaa
- se, johon kaikesta huolimatta olet rakastunut edelleen
Vai 2.
- 10 vuotta vanhempi
- korkeasti kouluttautunut
- mielenterveysongelmien vuoksi sairaseläkkeellä (bipo)
- matalat tulot
- fiksu, lempeä ihminen
- timmi lihaskimppu
- hauskaa seuraa
- ei päihdeongelmia
- on luonteva lastesi kanssa ja todella pitää koti-illoista perheenä
- järjettömän taitava ja monipuolinen rakastaja
- rakastaa sinua ehdoitta, haluaa yhteisen tulevaisuuden loppuelämäksi
- sinun tunteesi häntä kohtaan lähinnä kaverilliset
Perustelkaa valinta.
Oon ihan hukassa tän kysymyksen kanssa.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Paskaa kahdessa eri paketissa.
Ottaisin sinkkuelämän. Tai naapurin mummon. Tai ihan minkä vaan muun kuin nuo.
Tätä minäkin mietin. Ei huvittaisi oikein olla yksinkään, mutta ehkä se vaan on kuitenkin paras vaihtoehto.
Ap.
Ottaisin lihaskimpun jos saa oikein valita. Obeesi mies, hyi oksennus. Muita ominaisuuksia kuvailit mielestäni heikosti, ole vähemmän itsekäs ja jätä miehet toistaiseksi rauhaan. Aina ikävää kuinka hölmönä pidät toista ja kuinka väität kaipaavasi kamalan, väkivaltaisen eksän hyviä puolia kun totuus on, ettet pärjää yksin. Kaunistelet eksää itsellesi koska jos hän on paras valintasi, olet itsekin aika surkea tapaus.
Ei kumpikaan on oikea vastaus. Ei pahoinpitelevää eksää, herran jestas. Eikä myöskään miestä jota kohtaan on vain kaveritunteita.
et VOI olla tosissasi :'D ei kukaan aikuinen ihminen tule vauvapalstalle kyselemään tällaisia..! huhhei. suosittelen terapiaa, jos tämä on totta. oppisit ihan itse elämään omaa elämääsi.
Ei kumpaakaan. Juokse nainen, juokse ja kovaa
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin lihaskimpun jos saa oikein valita. Obeesi mies, hyi oksennus. Muita ominaisuuksia kuvailit mielestäni heikosti, ole vähemmän itsekäs ja jätä miehet toistaiseksi rauhaan. Aina ikävää kuinka hölmönä pidät toista ja kuinka väität kaipaavasi kamalan, väkivaltaisen eksän hyviä puolia kun totuus on, ettet pärjää yksin. Kaunistelet eksää itsellesi koska jos hän on paras valintasi, olet itsekin aika surkea tapaus.
Kiitos tästä. Yritin pitää listan tiiviinä, siksi aika typistetyt kuvailut. Kaipaan exääni kyllä mutta olen pärjännyt yksin lasten kanssa jo kaksi vuotta ja pärjään edelleenkin. Ero oli ehdottomasti hyvä asia, katkaisi väkivallan kierteen joka olisi päättynyt huonosti. En usko että olen kovin surkea tapaus kun mietin saavutuksiani ja sitä että olen ylipäätään järjissäni sen helvetin jälkeen, mutta vikani on se, että haluan aina uskoa hyvään ihmisessä.
10 vuotta vanhempi bipo, jonka kanssa kaverillista seksiä??
En kumpaakaan. Ensimmäinen on huonoin miehenä ja toinen on liian hyvä joutuakseen suhteeseen jossa häntä ei rakasteta.
Vierailija kirjoitti:
et VOI olla tosissasi :'D ei kukaan aikuinen ihminen tule vauvapalstalle kyselemään tällaisia..! huhhei. suosittelen terapiaa, jos tämä on totta. oppisit ihan itse elämään omaa elämääsi.
Täällä nyt kysellään vaikka ja mitä. Oli ihan terapeuttista kirjoittaa nuo auki toisten reposteltavaksi. Kuten sanottu jo aiemmin, olen ajatellut myös sitä, etten välttämättä tarvitse ketään. Kunhan nyt kysyin.
Ap.
En kumpaakaan. Miettisin tarkkaan miksi ihmeessä rakastan (muka) sitä exää kun hänessä ei ole mitään hyvää. Ne mitä kuvittelet olevan hyvää kumoaa ne huonot puolet, oikeasti niitä hyviä puolia on vain sun korvien välissä.
Enkä pilaisi toisen elämää teeskentelemällä rakkautta, etsikööt hän uuden joka rakastaa häntä kuten parisuhteessa pitää rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin lihaskimpun jos saa oikein valita. Obeesi mies, hyi oksennus. Muita ominaisuuksia kuvailit mielestäni heikosti, ole vähemmän itsekäs ja jätä miehet toistaiseksi rauhaan. Aina ikävää kuinka hölmönä pidät toista ja kuinka väität kaipaavasi kamalan, väkivaltaisen eksän hyviä puolia kun totuus on, ettet pärjää yksin. Kaunistelet eksää itsellesi koska jos hän on paras valintasi, olet itsekin aika surkea tapaus.
Kiitos tästä. Yritin pitää listan tiiviinä, siksi aika typistetyt kuvailut. Kaipaan exääni kyllä mutta olen pärjännyt yksin lasten kanssa jo kaksi vuotta ja pärjään edelleenkin. Ero oli ehdottomasti hyvä asia, katkaisi väkivallan kierteen joka olisi päättynyt huonosti. En usko että olen kovin surkea tapaus kun mietin saavutuksiani ja sitä että olen ylipäätään järjissäni sen helvetin jälkeen, mutta vikani on se, että haluan aina uskoa hyvään ihmisessä.
Pikainen diagnoosisi: läheisyysriippuvuus. Paraneminen alkaa sen tunnistamisesta. Helvetti soikoon, helvetilliseksi kuvattu lihava ex, kaverirakkautta epävakaan setämiehen kanssa... Koska tahdon ajatella heistä hyvää jotta minulla olisi joku. Seuraava tavoite ja saavutus sinulle: parane pian!
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta vanhempi bipo, jonka kanssa kaverillista seksiä??
Kyllä näin on. Seksi on tosi hyvää, mutta omalta puoleltani en saa tikistettyä suhteeseen kaveruutta enempi tunnetta. Hän kyllä rakastaa minua eikä peittele sitä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
En kumpaakaan. Ensimmäinen on huonoin miehenä ja toinen on liian hyvä joutuakseen suhteeseen jossa häntä ei rakasteta.
Samaa mieltä tästä että hän ansaitsee parisuhteen jossa on oikeasti mukana oleva nainen.
No en kumpaakaan ottaisi, eikä sinunkaan kannata. Jos pitää valita, niin 2. Perusteluna se, että on liikaa kokemusta juopoista. Ei ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
En kumpaakaan. Ensimmäinen on huonoin miehenä ja toinen on liian hyvä joutuakseen suhteeseen jossa häntä ei rakasteta.
Kiitos. Tää oli mullakin mielessä. Tuntuu ettei tämä ole todellakaan reilua kakkosta kohtaan. Harmittaa vaan että täytyy särkeä sydän ja sitten vielä se kun ymmärtää tuon sairauden kulun niin ei sekään varsinaisesti lohduta, kun tietää mitä hänellä edessä on.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin lihaskimpun jos saa oikein valita. Obeesi mies, hyi oksennus. Muita ominaisuuksia kuvailit mielestäni heikosti, ole vähemmän itsekäs ja jätä miehet toistaiseksi rauhaan. Aina ikävää kuinka hölmönä pidät toista ja kuinka väität kaipaavasi kamalan, väkivaltaisen eksän hyviä puolia kun totuus on, ettet pärjää yksin. Kaunistelet eksää itsellesi koska jos hän on paras valintasi, olet itsekin aika surkea tapaus.
Kiitos tästä. Yritin pitää listan tiiviinä, siksi aika typistetyt kuvailut. Kaipaan exääni kyllä mutta olen pärjännyt yksin lasten kanssa jo kaksi vuotta ja pärjään edelleenkin. Ero oli ehdottomasti hyvä asia, katkaisi väkivallan kierteen joka olisi päättynyt huonosti. En usko että olen kovin surkea tapaus kun mietin saavutuksiani ja sitä että olen ylipäätään järjissäni sen helvetin jälkeen, mutta vikani on se, että haluan aina uskoa hyvään ihmisessä.
Pikainen diagnoosisi: läheisyysriippuvuus. Paraneminen alkaa sen tunnistamisesta. Helvetti soikoon, helvetilliseksi kuvattu lihava ex, kaverirakkautta epävakaan setämiehen kanssa... Koska tahdon ajatella heistä hyvää jotta minulla olisi joku. Seuraava tavoite ja saavutus sinulle: parane pian!
Pikemminkin niin, että koen etten voi olla niin itsekäs, etten huolisi jompaakumpaa. Ikäänkuin olisin vastuussa edes toisen onnellisuudesta. Pärjäisin kyllä itseksenikin noin muuten.
Ap.
En kumpaakaan, mutta jos olisi pakko niin se vaihtoehto nro1.
Monesti narsut kyllä varakkaita, kun omaa etua vaan ajavat.
Jos olisi aseella uhaten pakko jompikumpi ottaa, niin nro 2, koska pahoinpitelijää en ottaisi ikinä.
Mutta oikeasti en ottaisi kumpaakaan.
Paskaa kahdessa eri paketissa.
Ottaisin sinkkuelämän. Tai naapurin mummon. Tai ihan minkä vaan muun kuin nuo.