AVAUTUMINEN: Voi miehet, miehet, voi uskottomuus...

Halukkaita, varattuja miehiähän riittää. Sen enempää kommentoimatta tai moralisoimatta heitä ihmisinä hyvään tai pahaan suuntaan. Kaikkea löytyy, kaikenlaisia ja kaikenlaisille. Sporttisia pulleroille, nuoria vanhoille ja toisinpäin, rikkaita ja köyhiä, alistajia ja alistettuja, pervoja, sadisteja, helliä, herkkiä, kokeneita, kokemattomia eli joo! - aivan, kyllä - ihan kaikkea.

Joten miksi se seksi on niin suuri ongelma kun kerran karkkikaupassa riittää jenejä ja jopa Kreikan drakmoja vaikka muille jakaa?

No koska parisuhde, uskollisuus ja perhe. Siksi ihmiset ovatkin mielenkiintoisempia kuin eläimet, tekevät elämästään tarkotuksella monimutkaista hyötypeliä. Ja siis nimenomaan tarkoituksella. Luodaan omat instituutiomme (kuten se perhe, mutta myös tietyt eettisiin ohjenuoriin perustuvat käytösnormit) luomaan sekä turvaa, että omaa asemaa.

Huvittavaa miettiä stereotyyppisesti naiseutta ja mieheyttä nykypäivänä. Win-winiähän se on. Naaraat sitouttavat uroot itseensä lapsilla ja miehen yksinäisyydenpelolla, toki (varsinkin alussa) aidolla kiintymyksellä myös, toisin sanoen kaikella sillä, mikä ylipäätään on miehen yläpään kapasiteetin käsiteltävissä. Vastineeksi naiset saavat taloudellista turvaa, ystävyyttä, hellyyttä, vakautta, kumppanuutta et cetera, ja tärkeimpänä kaikista - hallinnan tunteen.

Meanwhile in men's world: duunailevat tärkeinä bisneksiä keskenään tienatakseen rahaa ositettavaksi vaimolle ja rakastajattare(/i)lle, molemmista saa omat hyötynsä. Ja tästä asetelmasta on salaa mukava ehkä vähän myhäillä äijien saunaillassa itsekseen. Jotain kiihottavaa siinä ajatuksessa, että voi vaikutusvallallaan samalla "hankkia" seuralaisia, hoitaa perhe-elämäänsä hienosti ja vakuuttavasti, olla siis sekä hyvä isä että aviomies ETTÄ rakastaja. Aijjai, elämä on sitten mukavaa kun on rahaa ja saa ohjailla elämäänsä haluamallaan tavalla, eikä kukaan edes tajua tätä näppärää juonta, hih! Mutta kurja olo kalvaa jossain, se tuntuu jotenkin etäisesti samalta kuin se kun joutuu kavereille sanomaan, "ettei vaimo anna lupaa"...

Noh, sillä välin vaimo ajattelee sillä samalla päällään, jolla itse aina, mutta mies vain toisinaan (=ylä-) kotosalla: jos pettää niin pettää - huono omatunto = hemmottelua minulle, huono omatunto = super uber isä lapsille.

Jos taas ei petä, olen aika hemmetin onnekas nainen kun minulla on uskollinen mies.

Tällä ontuvalla ja markkinatalouden ehdottoman toimivuuden totuudellisuuteen rinnastettavalla logiikalla naiset voivat siis olla AINA rennoin mielin - ei voi kuin voittaa. Ja saadaan samalla pidettyä miehet tyytyväisinä - hehän kun ovat ne, jotka maailmaa pyörittävät. Siis ainakin joidenkin näkökulmasta. Ja siis joillain päillä ajateltuna.

Eläköön elämä on tää hauskaaa!!