Mitä pelkäsit kun olit pieni?

Muumien mörköä, yllämainittua pikkukakkosen heikkojen jäiden varoitusta.

Katukaivojen kansia - pelkäsin, että putoan niistä läpi.

"Humppuja" eli humalaisia pelkäsimme pihan lasten kanssa.

Lisäksi jonkin aikaa pelkäsin, että jos katson vieraita (aikuisia) ihmisiä silmiin, minusta tulee heidän näköisensä. En kyllä yhtään tiedä, mistä tuollainenkin pelko on tullut.

Näitä olen pelännyt jossain vaiheessa lapsuuttani, en kaikkia yhtä aikaa:

- joulupukkia ja kyttääviä tonttuja

- avaruusolioita

- kummituksia

- joskus pelkäsin kaikkia eläimiä, jopa pikkulintuja ja perhosia

- sitä että muuttuisin yhtäkkiä joksikin toiseksi eikä vanhemmat enää tuntisi minua

- isän kuolemista työmatkoilla

- äkkikuolemaa, erityisesti nukkuessani

- lääkäreitä ja hammaslääkäreitä 

Mä pelkäsin, että joku vieras tuijottaa mua yöllä ikkunasta ja siksi sänky piti siirtää kauas ikkunasta.

Muumien mörköä, pimeää, kummituksia.

Varoitusmerkkejä, hälytysääniä. Yhdistin ne heti kuolemaan. Ahdistuin siis joskus ihan perus liikennemerkeistäkin. Muutenkin jos jonu ääneen varoitti jostain niin olin pissit housussa (esim. varokaa heikkoa jäätä, tosin en kyllä tunne yhtään ihmistä joka ei olisi saanut paskahalvausta sen tullessa telkkarista...)

Kuolemaa, aura-autoja

Että isä kuolee sairauteensa. Jokainen puhelinsoitto oli kuin sivallus. Säikähdän vielä aikuisenakin jos joku soitaa klo 21 jälkeen.

Se pelko kävi toteen kun olin 8vuotta.

70-luvun lopulla pelkäsin ydinsotaa. Pelkäsin mörköjä ja pimeää. Pelkäsin helvettiin joutumista. 

Vieraita koiria

Pelkäsin, että äidillä on syöpä. Hänellä oli joku sairaus, jota tutkittiin. ei onneksi ollut.

Isoja poikia. Ne kiusasi :(((

Tummaviiksisiä miehiä ja imuria.

Muumien mörköä.
Ampiaisia, niitä pelkään yhä.
Isoja koiria, nykyään olen täysin koiraihminen :D
Pimeää.
Yksinoloa, muistan ku oisko ollu kolmannella luokalla kun iski hirvee yksinolon pelko. Koulusta kotiin tullessa monesti tein niin et vaan heitin repun eteiseen ja juoksin paritalomme toiselelpuolen naapurin eläkeläisparin luo juttelemaan ja syömään välipalaa kun yksin kotona olo pelotti hirveästi. Sitä kesti jonkin aikaa... lopulta kyllä uskalsin jo olla yksin kotona mut monet kerrat muistan juokseeni hirveel kiirel kotiovelta naapuriin "turvaan" :P Ekalla ja tokalla ei tarvinnu kauheesti yksin vielä olla ku oli iltapäiväkerhossa, kolmannella piti opetella sitten sitä yksinoloa. Vaikka aika oli aina aika lyhyt siihen että sisarukset tuli kotiin niin pelotti se silti.

Leijonia ja rosvoja.

20, ihania ne sun naapurit kun ottivat sut aina kylään! Arvasivat varmaan että sua pelottaa olla yksin kotona :)

Mulla oli kanssa näitä yleisiä pelkoja. Pelkäsin sarjamurhaajia ihan kamalasti, koska isosiskoni katsoi kerran salaa jotain kauhuleffaa kun vanhemmat oli käymässä kylässä. Siskon piti vahtia minua, mutta sen sijaan katsoi elokuvaa eikä välittänyt vaikka minä näin kaikki kohtaukset. Lisäksi yksinolo oli pelottavaa... Vähän oudompi pelko sen sijaan oli tämä: joskus kun olin lapsi Disneyn VHS-leffojen alussa tuli sellainen vaaleanpunainen pomppiva nauha joka muodosti sanan "Disney". Jostain käsittämättömästä syystä pelkäsin sitä IHAN KAMALASTI! Parahdin aina sen tullessa itkuun ja juoksin siskojen selkien taakse turvaan. :D

Kaakeleita joskus parin vuoden ikään saakka. Vietin pienenä paljon aikaa sairaalassa ja aloin yhdistää kaakelit pistoksiin ja leikkaussaleihin.

-dinosauruksia

-ripulia

-muurahaisia

-lokkeja

-lihavia setiä

-käärmeitä

-mopopoikia

Tulipaloa, koska olin sellaisessa ollut ja palanut. Vieläkin se on suurin peikko, kun mietin mitä kamalaa voisi tapahtua ja lapset on kyllä opetettu tehokkaasti tietämään mitä kuuluu tehdä kun tulee tulipalo.

Pelkäsin aivan hirveästi autoja ja moottoripyöriä, jo niiden ääntäkin kaukaa! Olin säikähtänyt alle vuoden ikäisenä, kun joku oli tullut meidän pihaan kovaäänisellä moottoripyörällä. Olin ollut ulkona nukkumassa ja herännyt siihen kauhuissani.

-Tulipaloa.

-Sitä, että äiti kuolisi ja jäisin yksin idiootti-isäni kanssa.

-Veren vuotoa nenästä.