Pakko purkaa, kun ei ymmärtämään pysty

Olisi todella mukava kuulla hyvä perusteet kuntien ja valtion kulurakenteelle, varsinkin viimeaikaisten säästökohteiden valossa. Sen tiedän, ettei kukaan julkisuudessa halua ottaa vastuuta noista asioista, mutta ehkä täällä anonyymisti saa jotain selvyyttä.

Kun pienen kunnan virkamiehet liittyvät kaupunkiin, niin silloin palkat yhdenmukaistetaan. Käytännössä palkkaus ei perustu mihinkään keskiarvoon, vaan palkkoja pelkästään nostetaan.

Palkankorotuksen perusteena on oman oikeustajun mukaan sellaisia seikkoja, kuin työkokemuksen lisääntyminen, työtehtävän vaativuudessa tapahtuva muutos ja esimerkiksi koulutuksella hankittu ammattitaidon lisääntyminen.

A: Kenen oikeustajussa mainitut julkisessa hallinnossa tapahtuvat palkankorotukset ovat oikeutettuja?

Kuntia ja kaupunkeja on ryhdytty yhdistämään paremmin toimiviksi yksiköiksi, mutta minulle tulee todella tyhmä olo, kun olen maksajan asemassa. Omalla asuinseudullani jouduttiin veroprosenttia nostamaan, sainko vastikkeeksi esimerkiksi ammattitaitoisempaa palvelua ja henkilökuntaa, vai mistä oikein maksan lisää; ihmettelen.

Yhdistymisestä aiheutuu vielä noiden työtehtävistä täysin irrallaan olevien palkankorotusten lisäksi paljon päällekkäisyyttä, kun ketään ei saa erottaa, vaikka samaa yhden ihmisen työtä tekee kaksi. Kun olen virkamiehiltä asiaa kysynyt, niin perustelu on se, että eläkkeelle jäämisen myötä väki sitten vähenee.

B: Onko kuntien ja kaupunkien velvollisuus pitää verovaroin ihmisiä sellaisessa työssä, jota tekemään ei ketään tarvita?

Jos väkimäärä kerran vähenee siksi, ettei työtehtäviä tekemään tarvitse palkata ketään jatkossa, niin miksi sellaista työtä edes nyt ylläpidetään? Yksityisellä puolella organisaatioita yhdistetään ja uudelleen järjestetään, niin se tehdään juuri siksi, että päästään eroon tehottomuudesta, kannattamattomasta toiminnasta ja huonoista toimintamalleista.

Tuosta tulee sellainen ajatus, etteivät päätöksen tekijät koe kuluttavansa kenenkään omaa rahaa, vaan puhtaasti kasvottomia verovaroja.

Kohdan A ymmärtäisin itse jollakin tavalla, jos kyseessä olisi yhdistäminen ja töiden uudelleen järjestäminen. Siinä yhteydessä palkat voisi tarkistaa, kun tarpeettomia virkoja lakkautettaisiin, sekä vastuu ja työtehtävä siirtyisivät. Tuo toisi sekä tehokkuutta, että säästöjä.

Kohdan B ymmärtäisin jotenkin, jos tuollainen tällä hetkellä kannattamaton toiminta kohdistuisi nuoriin, heihin, joilla on vaarana syrjäytyminen ja työelämän ulkopuolelle jääminen. Se olisi kuitenkin satsaus tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä nuo väkisin ylläpidetyt työt kunnissa ja kaupungeissa kohdistuvat kuitenkin juuri päinvastoin. Keksityissä työtehtävissä pidetään jo työkokemusta omaavia ihmisiä, useilla on jo elämän isot hankinnat takana ja maksettuina.

Nuorella taas ei voi olla työkokemusta ja se kuitenkin on vapailla työmarkkinoilla se, mitä todella tarvitaan. Edellisen lisäksi säästetään esimerkiksi perumalla nuorilta kuntien kesätyöt, ne ovatkin todella mittava kuluerä. Kuinka monta nuorta pääsee kesätöissä kokeilemaan työelämän alkeita yhden kehitysjohtajan vuosipalkalla? 50-100?

Itse olen valmis veronkorotuksiin ja leikkauksiin, jos ne kohdistuvat paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Se kuitenkin ärsyttää, kun edellä mainitut muutokset aiheutuvat ja hupenevat täysin perusteettoman, ja huonosti hoidetun, olevan tilanteen ylläpitämiseen.