"Entisaikaan suomalaisten ruokavalio koostui etupäässä juureksista ja rukiista jne jne". EI MUUTEN PIDÄ PAIKKAANSA!

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos maatalous ja vilja eivät muka olleet tärkein ravinnon lähde, niin miksi katovuodet aiheuttivat täällä suurta nälänhätää? Esim. kylmän 1600-luvun aikana Suomen väkiluku polki paikallaan ja paikoittain harvenikin. 1700-luvun lämpimänä jaksona sadot paranivat ja väkiluku nousi. 1860-luvun nälkävuosina nälänhätä johtui nimenomaan viljan puutteesta. Eipä ilmeisesti riittäneet metsien riista ja vesistöjen fisut.

Mistä ap repi tämän 300 kg painoisen sian? Ei ne entisajan elukat nykyistä isompia ja lihaisampia ainakaan olleet, päinvastoin pieniä ja hoikkia. Ei ollut jalostusta eikä kovin hyvää ravintoakaan tarjolla kotieläimille. Sika oli muutenkin turhin kotieläin, jota ei edes välttämättä ruokittu, vaan se sai itse etsiä luonnosta ravintonsa.

Tietysti riistasta ja kalasta saatiin lisäravintoa viljan kylkeen, mutta kyllä nälkää pidettiin loitolla viljaa syömällä.

Sian pitäminen tuli kalliiksi joten ei niitä paljoa köyhissä taloissa ollut. Sikakaan ei pärjää luonnossa vaan tarttee ruokintaa.

Sian ruokaan saatettiin sekoittaa hevosenpaskaa.

Jossain annettiin sikojen syödä puuceen alusta.

Myös ihmispaskaa on sekoitettu lehmienkin ruokaan. Tästä kertoo Samuli Paulaharju kirjassaan "Kainuun mailta" (ilmestynyt 1922), hän kierteli Kainuussa 1900-luvun alkupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ne kalat sun muut sitten metsästetty sukupuuttoon kun ei enää ole noissa rummakoissa. Eikä maanviljelijöillä ja elukoiden kasvattajilla varmaan ollut koko päivää aikaa istua ongella/matkustaa kilometrejä jonnekin joelle.

Esimerkiksi lohen kalastus on ollut hyvin säännösteltyä, on ollut kalastuskuntia joihin kuulumattomilla ei ole ollut lohirysille asiaa. Toki järvistä on voitu kalastaa ja on kalastettu sisämaassa, ja suolakala onkin ollut tuttu särvin. Mutta voi jokainen miettiä kuinka hyvää ja ravitsevaa on tönkkösuolattu kala ollut.

Kaloja, esimerkiksi särkiä, on myös säilötty hapattamalla (samaan tyyliin kuin surströmming). Näistä on mainintaa mm. Kalle Päätalon kirjoissa ja olen kuullut, että isäni mummo olisi mielellään syönyt noita "kesäytyneitä särkiä". Ne tiettävästi haisevat hirveälle ja tuo mummo oli komennettu navettaan syömään niitä kalojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kalansyöjäkansaa kyllä ollaan, mutta lihaa ei tosiaankaan syöty viikottain muinaisina aikoina. 

Suomalaiset elivät marjoilla, sienillä, kalalla ja myöhemmin myös juureksillä, kun vilejly keksittiin. Nauris taisi olla yleisin juures josta ruokaa tehtiin, toki myös viljat tulivat sitten.

Aika nolkoa että nykyään moni suomalainen ei syö kalaa ollenkaan, mutta jauhelihaa vedetään kaksin käsin joka aterialla joka päivä. Hyi helvetti.

Järvet ja meri on täynnä kalaa, metsät marjoja, sieniä, mutta lihan tehotuotannolla nämäkin saastutetaan. Koska suomalaisnen on menetäänyt järkensä ja kosketuksen oikeaan ruokavalioonsa.

 

Oletko sinä menettänyt järkesi? Onko sinulla mitään käsitystä kuinka paljon jotain marjoja pitäisi syödä, jotta saisi edes yhden päivän energiantarpeen täytettyä, sienistä puhumattakaan? Hitto mikä typerys.

Puolukoita ja mustikoita pitäisi syödä jotain neljä kiloa, että saisi noin 2000 kilokaloria. Se on melkoinen määrä, en usko että sellainen määrä mahtuisi minuun päivässä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua mutta luulen että meillä oli mun lapsuudessa melko perinteinen suomalainen ruokavalio koska mummo määräsi mitä syötiin. Sen kolme pilaria olivat minun muistini mukaan ruisleipä, peruna ja täysmaito. Joskus lihaa tai paistettua silakkaa. Tässä tärkeimmät ruoat: ruispuuro (ihan hirveää, hyi hemmetti mikä maku ja liimamainen koostumus), ohrapuuro, myöhempinä vuosina kaurapuuro. Maitoperunat ja leipämaito, eli maidossa keitetyt kuivat ruisleivänpalat. Sian ihrassa paistetut ruisleipäviipaleet. Paistetut silakat (ainoa mikä tässä oli hyvää). Marjapuuro. Myöhemmin perunat ja kastike, makkara. Mutta äitini on siis kertonut että vaikka mitä hän yritti ehdottaa, mummo tyrmäsi sen ja syötiin maitoperunoita tai leipämaitoa.

Muistan lapsuudestani kaukaiselta 1980-luvulta kun isäni teki sianlihakäristystä paistinpannulla ja sitten siinä rasvassa uitimme ruisleivän paloja. Hyvää oli ainakin tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

"Sikojen päiväannokset vaihtelevat iän ja kasvunopeuden mukaan 1 - 3,5 kg rehuseosta. Kolmella kilolla rehua sika tuottaa noin kilon lihaa. Noin 4,5 kuukauden ikäisenä sika painaa reilut 100 kiloa."

https://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta…

Mitähän sille sialle sitten syötettiin, plus hevoselle, lampaalle ja lehmälle jos päivät samoiltiin metsällä ja kalalla.

1900-luvun alkuvuosikymmenille asti siat laidunsivat vuoden, pari vapaana ja etsivät ruokansa mistä löysivät. Vähäksi aikaa otettiin lihotukseen ja ruokintaan, mutta silti teuraspaino jäi paljon pienemmäksi kuin nykyään.

Miten niin entisaikaan? Rakastan ruisleipää ja porkkanoita, perunaakin.

Kyllähän esivanhempamme jonkinasteisesta aliravitsemuksesta ja puutoksista ovat varmasti kärsineet silloisella ruokavaliolla. Lihaa tai eläinperäisiä tuotteita tosiaan syötiin vähän, siksi että kaikilla ei eläimiä ollut ja ne tuottivat vähän nykyiseen verrattuna eikä suolattua lihaa tai kalaa voinut kovin paljon kerralla syödäkään. Aikuiset joivat vedellä jatkettua piimää tai söivät viiliä. Suurin osa maidosta kirnuttiin voiksi, mutta se myytiin tai sillä maksettiin veroja. Metsästys tai kalastus eivät olleet jokamiehenoikeuksia eikä esim. hirviä tai pienempiä sorkkaeläimiä edes juuri ollut (jos nyt puhutaan muutamasta viimevuosisadasta). Ei monella olisi ollut aikaa, taitoa eikä välineitäkään metsästykseen.

Varsinkin naiset kärsivät varmasti raudanpuutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1850 Suomessa oli vain 2 metsänvartijaa, joten kiinnijäämisen riski oli pieni.

Tästä lähdettä, kiitos!

Esi-isäni toimi metsänvartijana 1850 -luvulla eräässä PIENEHKÖSSÄ päijät-hämäläisessä kartanossa.

Ja muuten, palvelusväki ja talollisetkin söivät pääasiassa suolakalaa, perunoita (sitä ennen nauriita) ja leipää/puuroa (jompaa kumpaa, ei molempia; "vain savolaiset pullaposket syövät leipää ja puuroa samalla eineellä"). Vain häissä ja hautajaisissa, lahtipäivien jälkeen ja jouluisin oli lihaa pöydässä.

Näin siis yleensä.

Nyt pitää ymmärtää, että suomalaiset jakautuivat kahteen kastiin : talolliset ja talottomat. Ei talollisilla ollut mitään hätää edes nälkävuosina. Pienessäkin navetassa oli sen verran elukoita, että sai maitoa ja munia ja välillä teurastettiin eläin. Eläimet söivät ruohokasveja jotka kasvoivat hallavuosinakin.

Talottomat kiertelivät kerjäämässä jollei taloista löytynyt töitä. Suuri osa kuoli nälkään.

Talottomien asema parantui vasta teollisuuden myötä, kun voivat muuttaa kaupunkeihin töihin. Tehtaan patruunat tarjosivat työn lisäksi asunnot, lapsille koulut ja ruokaa tehtaan ylläpitämiltä tiloilta.

Tästä kaikesta työläiset eivät tietenkään olleet kiitollisia, vaan pyrkivät aina tilaisuuden tullen puremaan ruokkivaa kättä :D

Vierailija kirjoitti:

Ruis saattoi oikeasti olla harvinaisempaa kuin riista. Karja laidunsi metsissä, syksy oli hyvää teurastusaikaa. Ei suomalaisilla ollut mahdollisuutta kasvissyöjinä pärjätä, koska talvella niitä kasveja oli aika vähän tarjolla.

Sitä varten oli maakellarit, joissa säilytettiin koko vuoden juuressato. Säilöntämenetelminä käytettiin myös kuivaamista. Jos säät veivät viljan, joka oli elintärkeä hengissä pysymisen kannalta, vähäistä jäljellä olevaa viljaa jatkettiin petäjäisellä. Nälkävuosien aikaan ihmisiä kuoli juurikin koska viljaa ei saatu

lapsuudessa oli liikaa lihaa ja kalaa

Aika lailla sinulla hakusessa nuo faktat, possusta ei tule  yli 100 kg  lihaa, ellei ole täysikasvuinen karju ja sehän on leikkaamattomana haissut karjunkuselle. Lampaasta  on tullut max  20 kg lihaa.  Eikä sianlihaa ole voinut vuotta säilyttää, härskiintyisi piloille suolavedessäkin 

t, Alan ammattilainen eläintaloudessa 

Vierailija kirjoitti:

lapsuudessa oli liikaa lihaa ja kalaa

Et elänyt entisaikaan

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän esivanhempamme jonkinasteisesta aliravitsemuksesta ja puutoksista ovat varmasti kärsineet silloisella ruokavaliolla. Lihaa tai eläinperäisiä tuotteita tosiaan syötiin vähän, siksi että kaikilla ei eläimiä ollut ja ne tuottivat vähän nykyiseen verrattuna eikä suolattua lihaa tai kalaa voinut kovin paljon kerralla syödäkään. Aikuiset joivat vedellä jatkettua piimää tai söivät viiliä. Suurin osa maidosta kirnuttiin voiksi, mutta se myytiin tai sillä maksettiin veroja. Metsästys tai kalastus eivät olleet jokamiehenoikeuksia eikä esim. hirviä tai pienempiä sorkkaeläimiä edes juuri ollut (jos nyt puhutaan muutamasta viimevuosisadasta). Ei monella olisi ollut aikaa, taitoa eikä välineitäkään metsästykseen.

Varsinkin naiset kärsivät varmasti raudanpuutteesta.

Ruoka tehtiin enimmäkseen rautapadoissa joista liukeni rautaa ruokiin. En usko että raudanpuutteesta juurikin kärsittiin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää ymmärtää, että suomalaiset jakautuivat kahteen kastiin : talolliset ja talottomat. Ei talollisilla ollut mitään hätää edes nälkävuosina. Pienessäkin navetassa oli sen verran elukoita, että sai maitoa ja munia ja välillä teurastettiin eläin. Eläimet söivät ruohokasveja jotka kasvoivat hallavuosinakin.

Talottomat kiertelivät kerjäämässä jollei taloista löytynyt töitä. Suuri osa kuoli nälkään.

Talottomien asema parantui vasta teollisuuden myötä, kun voivat muuttaa kaupunkeihin töihin. Tehtaan patruunat tarjosivat työn lisäksi asunnot, lapsille koulut ja ruokaa tehtaan ylläpitämiltä tiloilta.

Tästä kaikesta työläiset eivät tietenkään olleet kiitollisia, vaan pyrkivät aina tilaisuuden tullen puremaan ruokkivaa kättä :D

En usko että itsekään suostuisit paiskimaan 12-14 tuntista työpäivää tehtaassa huonoissa olesuhteissa ruokapalkalla ja samaa vaadittaisiin myös lapsilta. Suomessakin tehtaissa työskenteli  pieniäkin lapsia vielä 1900-luvun alkupuolella, eivätkä olot olleet helpot

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää ymmärtää, että suomalaiset jakautuivat kahteen kastiin : talolliset ja talottomat. Ei talollisilla ollut mitään hätää edes nälkävuosina. Pienessäkin navetassa oli sen verran elukoita, että sai maitoa ja munia ja välillä teurastettiin eläin. Eläimet söivät ruohokasveja jotka kasvoivat hallavuosinakin.

Talottomat kiertelivät kerjäämässä jollei taloista löytynyt töitä. Suuri osa kuoli nälkään.

Talottomien asema parantui vasta teollisuuden myötä, kun voivat muuttaa kaupunkeihin töihin. Tehtaan patruunat tarjosivat työn lisäksi asunnot, lapsille koulut ja ruokaa tehtaan ylläpitämiltä tiloilta.

Tästä kaikesta työläiset eivät tietenkään olleet kiitollisia, vaan pyrkivät aina tilaisuuden tullen puremaan ruokkivaa kättä :D

 

 Kyllä ne nälkävuodet  kostautuivat myös eläimille, ei se heinäkään  hyvin kasvanut, vilja  ei lainkaan. Jopa katto-oljet  joutuneet keväällä syöttäämään että lehmät pysyneet hengissä kesään, ei maidosta ole ollut tietoakaan keväällä.  Eikä kanojakaan  voi heinillä syöttää, munat olleet harvinaisia herkkujat

Äitini on kotoisin köyhästä torpasta. Ei siis edes mikään maatila, vaan normaali omakotitalon tontilla oli heidän perheen koti, pienen kaupungin laidalla. Kalaisia vesistöjä ei ole lähelläkään. Eli kala ei juurikaan kuulunut heillä ruokavalioon, lähinnä joskus purkkikala, äiti vieläkin muistaa että kesän "herkkuateria" pari kertaa viikossa oli Lokki-merkkistä säilykekalaa, ja uutta perunaa. Koska asuivat kaupunkimaisella alueella, ja ympäröivät maat omisti isot talot, ei myöskään metsästys ollut vaihtoehto, ei sitä toisten mailla voi metsästää. Eikä tosiaan ollut varaa eikä tiloja pitää hevosta että olisi päässyt kauemmas. Kyllä he hyvin paljon söi puuroja, perunaa, säilöttyjä marjoja/omenia. Yrittivät sillä pienellä pihallakin usein pitää yhtä sikaa, jolle syötettiin ruoantähteet, ja kun se teurastettiin, laitettiin säilöön suolaan tiinuun. Se oli niukkaan ruokavalioon merkittävä lisä, mutta ei todellakaan riittänyt 10-henkiselle perheelle koko vuodeksi, ja lihan syöntiä siksi säännösteltiin tiukasti. Koulussakin oli ruoka lähinnä puuroja. Eli hyvin vähän lihaa söivät tuollaiset kaupungin laidan köyhät silloin.